Tapparan epäviralliset jälkipelit
Jääkiekkokeskustelu => Yleinen kiekkokeskustelu => Aiheen aloitti: Screamager - Huhtikuu 24, 2013, 20:11:47
-
Negatiivisuudessa ja epäonnistumisissa voidaan kieriskellä vaikka kuinka paljon jos niin halutaan, mutta rospuutto on ohi ja hopeamitalit kaulassa. Tapparaan on palannut urheilullisuuden ydinasioita ja tekemisen meininki, nyt ne seikat on todistettu merkinnöillä kirjoissa ja kansissa. Tapparan prosessi alkoi menestyksekkäästi ja ensi kausi on jälleen odottamisen arvoinen. Tappara on noteeraamisen arvoinen joukkue.
Porin Ässät ja Tampereen Tappara olivat kevään kiistatta parhaimmat joukkueet. Ässät oli ratkaisevissa asioissa suhteessa Tapparaa parempi.
Nyt on henkisesti vielä hankalaa alkaa summata tarkemmin analyyseja kaudesta, mutta varmasti niitä tänne saadaan aikaan ajan kuluessa.
-
Hopea ei ole häpeä.
Tapparan koko organisaatio on tehnyt mahtavan kasvojenpesun ja nousun Sm-liigan huipulle.
Tähän kauteen lähdetteässä odotin pleijareita nee sain. Sitten aloin odottaan mitallia se tuli.
Ei voi kuin olla tyytyväinen koko Tapparaan. Kiitos
-
Mun mielestä Tapparan kausi oli erinomainen hopeesta huolimatta. Ei kaaduttu maalivahtiin, ei kenttäpelaajiin. Mutta joku näissä finaaleissa meni vikaan. Mut ensi kauteen ja TÄÄ ON MEIDÄN TAPPARA AINA :)
-
Pataan tuli, mutta ei olisi uskonut parin viime kauden jälkeen tai vielä alkukaudesta, että mitaleista pelataan.
Mitali on mitali.
Parempi voitti ja luistimet jalassa kaaduttiin... Ässät teki paikoista maalit (17) ja Tappara ei kaikista (9).... Metsola torjui 228 kertaa ja Raanta 151... eli Ässillä paikkoja n. 1,5 kerta enemmän.
Turha jossitella Barkovilla ja Connollyllä... Varamiehetkin tekivät enemmän kuin pystyivät ja nostivat tasoaan, kun sitä tarvittiin.
Kiitos kaudesta ja hyvistä hetkistä!
Tappiot niellään kirveet rinnoissa, mutta ei hopee ole häpee.
Kävi vähän niin kuin viimeksi Rautakorven valmentaessa Tapparaa finaaleissa. Ensin tuli karvasta hopeaa ja sitten tuli kultaa. Toivottavasti putki jatkuu...
Anteeksi sekava juttu... tunteet vielä hieman pinnassa....
-
Kiitos TAPPARA. Jokaikinen organisaatossa, jotka olivat päättämässä muutaman vuoden korpivaellusta. Kiitos niille faneille, jotka jaksoitte pitää meteliä finaaleissa. Itsellä aivan liian pitkä matka paikanpäälle. Pata oli hyvä. Ainut joukkue liigassa, jolle suon mestaruuden TAPPARAn jälkeen. Hieno porukka ja upeasti kannustava fanilauma. Finaaleissa jääkiekko palasi juurilleen. Eipä vieläkään päässyt juoksemaan Oulussa Terwamaratonia Peppiperuukki päässä, mutta se päivä vielä tulee.LIFE IS LIFE.
-
Harmittaa niin pirusti erityisesti tapa millä lopulta finaalit hävittiin, mutta olihan tämä kausi kertakaikkiaan mahtava suoritus koko joukkueelta. Niin paljon on vuoden aikana tapahtunut, ettei sitä oikein käsitäkkään vielä näin tappion hetkellä. Kiitokset koko joukkueelle ja taustaryhmälle - ens kaudella entistä paremmalla jengillä sitten mestaruuteen!
-
Kiitos Tapparalle hienosta kaudesta! Hopea oli hieno saavutus.Sitten vaan mielenkiinnolla odottelemaan ensi kauden rosterin kokoamista. Rautakorven tuntien siitä tulee entistä parempi.
-
Upea nousu vuodessa pohjilta kohti terävintä huippua.
Hyvin menneet harjoituspelit,sitten seurannut taantuma ja nousu kohti runkosarjan 2 tilaa.
Hienoa oli niin joukkueen pelilliset otteet kuin Tammikuun tasauksen Jokerit valinta,tultiin huipulle jo silloin,ei enää helpointa valintaa vaan haaste otettiin tuossakin vastaan.
Ja mikä parasta suunta on selvillä mitä kohti mennään jatkossakin.
Ässät oli parempi joukkue niin puolustusalueellaan kuin hyökkäyspäässä.Pelasi virheettömämpää kiekkoa eikä antanut sitä kautta maaleja finaalisarjassa.Ässiä huonommalla pelaamisella mitä Tappara esitti harvemmin mestaruutta viedään.
Ainutkertainen mahdollisuus tällä pelaajistolla oli mestaruuteen,sitä ei käytetty.
Tapparan peli ei purrut finaaleissa,lienee syynä vastustajan paremmuus tai oltiin vain vain huonompia finaalisarjassa miltä se pelatessa näyttikin.Valmennukselle mietittävää tulevia ajatellen.
Tästä tulevaisuuteen oppia vaan.Vielä ei ole valmista sisään ajettu peli,sitä pitää suoraviivaistaa ja pelaajistoa vieläkin parantaa.
Hyvä kausi,vain se menestyksen huipentuma jäi odottaan seuraavaa kautta.
Nälkää jäi ja paljon parannettavaa.
-
En jaksa ees miettiä mitään syitä, tai jossitella millään.
Päällimmäisenä se, että Tappara teki tästä mielettömän hienon kauden, liian pitkästä aikaa. Kiitokset palstatovereille ja tuolle Joukkueelle tästä! Kiitos Tappara!
Nyt pitää hengähtää...
-
Loistava vuosi, ja mitä parasta - parannettavaakin jäi rutkasti! Ensi vuodelle on nyt pelitapa valmiina, ja sitä ei tarvitse oppia. Joukkue kokee muutaman muutoksen, mutta tärkein eli perusrunko pysynee samana. Lisäksi ensi kaudella tuskin nähdään alkukauden tapaista maalivahtishowta saati sitä että siirtorajalla vaihdellaan 2. kentän laituria viime hetkellä toisesta ulkkarista toiseen. Tässä päälimmäisenä ne, missä vielä olisi voinut parantaa. Hyviä asioita on niin paljon, että en niitä edes luettele. Aivan käsittämättömän upea kausi!
PS. Ensi kaudelle oikeasti joku C3 seisomakatsomoksi kokonaan? Oli niin hurja meno playoffeissa, että potentiaalia runkosarjassakin olisi paljon parempaan - sitä edesauttaisi yksi isompi seisomakatsomo vrt. Pori.
-
Kyllä täältäkin lähtee isokäsi koko joukkueelle! Nyt ei oikeen keksi mitään erikoisempaa, mutta kyllähän joukkue venyi helvetin hyvin Ässiäkin vastaan finaaleissa ilman liigan parasta? sentteriä ja ykköskentän laituria. Pienestä se oli kiinni, mutta kyllä Ässät oli ton verran parempi. Olishan se nyt ollut melkonen pommi jos tämä oltais kairattu. Kakkossentterinä on Jarkko Malinen, joka pelas edellis kaudella Mestistä, ja runkosarjankin vielä nelosessa. KIITOS TAPPARA!
-
En olisi itsekkään vielä kauden alussa ja edes puolessavälissäkään osannut odottaa, että näin pitkälle päästään.
KIITOS TAPPARA!!! Hieno joukkue on ollut tälläkaudella ja tästä on hyvä jatkaa.
Toivottavasti ei tarvitse seuraavaa mestaruutta odotella yhtä pikään kuin viime kerralla ja nyt kun ollaan taas huipulle
päästy, niin siellä olisi hienoa pysyä vähän pidempään.
Kumma juttu, että nyt ottaa pattiin enemmän kuin edellisen mitalipelin jälkeen, vaikka saatiinkin jo hopeaa :)
Hyvä me!!!
-
Kiitos Tappara upeasta noususta viime kauden jälkeen! Ja upeasta kaudesta, millä saatiin nauttia Ville Niemisen tasosta ja uudesta supertähdestä Barkovista! Kiitos koko organisaatiolle, näin sitä voidaan nousta pohjaltakin nopeasti! KIITOS! Ja ensi kaudella sitten nostetaan kannua!
-
Kiitos TAPPARA, koko organisaatio ja ME ! Otsikon mukaisesti nousu liigan jämäsijoilta Hopealle lämmittää mieltä ja sydäntä todella paljon. Uskon, että paluu liigan parhaimpien joukkoon on nyt sementoitu ja jatkoa seuraa jo ensi kaudella... Nälkää ja Intohimoa löytyy ensi kaudella varmasti Jukalta, Joukkueelta kuin meiltä Faneiltakin...
-
Näkee, että monelle Ilves-fanille Tapparan menestyminen tällä kaudella on ollut todella myrkkyä. Sellaisia kuvia ja päivityksiä naamakirjaan ilmestyy, että huhhuh. Mutta mitäpä siitä. Tappara taisteli loppuun asti ja kaatui saappaat jalassa. Ne jätkät on mulle AINA ykkösiä.
-
Hävitty peli aiheuttaa luonnollisesti ketutuksen. mutta positiiviset seikat
*Tappara taas Tampereen Mestari, tällä kertaa ylivoimaisesti!
*Hakametsä syttyi eloon. Ei ollut enää haudanhiljaista peleissä.
*Katukuvassa Tappara näkyi todella paljon
*Osoitus, että yhden kesän aikana voi tapahtua TODELLA paljon.
*jälkipeleille toive: Joku voisi jatkaa nimimerkkki Reboundin työtä pilapiirrokksissa. Ne oli hauskoja kevennyksiä aikoinaan
-
Kiitos TAPPARA! Oli upea kausi elää ja hengittää mukana. Kiitos kaikille pelaajille ja näistä finaaleista saatiin varmasti loistavaa kokemusta ja ensi kaudella ollaan taas viisaampia sekä vahempia, kun tiedetään taas enemmän mitä mestaruuden voittaminen vaatii. Nyt päästiin jo laittamaan jalkaa oven väliin ja ensi kaudella mennään ovesta läpi karmit kaulassa!!!
Nyt on aika hengähtää ja antaa aikaa perheelle.
P.S Mömmöm kisat ei kiinnosta paskaakaan.
-
Hyvä kausi kaikkiaan! Viime mestaruuttakin taisi edeltää kaksi hopeaa? Tästä on hyvä parantaa ensi kaudelle!
-
Kiitos Tappara.
Hieno kausi, melkein täydellinen.
Parin aiemman "välikauden" jälkeen voi vihdoinkin olla todella ylpeä joukkueesta ja tekemisestä. Ei pelkästään Tampereella vaan myös "stadissa". Hakametsässäkin on vihdoin sitä Tammisen "kiimaa" yleisössäkin.
Mahtava on ollut tason nouseminen viime kauden rupusijoilta finaaliin ottaen huomioon, että tämä oli projektin ensimmäinen vuosi. Ollaan 2000-luvun alun tilanteessa ja nyt toivottavasti taso säilyy ilman mahalaskuja urheilullisesti tai taloudellisesti.
Hienoa tässä ja tulevissa kausissa on se, että valmennus jatkaa ja iso osa nyt "melkein mestareista", toivottavasti ainakin Nemo, Mäntylä, Metsola, Koskiranta, Barkov, Connolly....
Jos hopeaan voi hävityn finaalin jälkeen olla tyytyväinen ilman p## makua suussa niin nyt pystyy. Kausari 2013-2014 mulle!!
ps MM-kisat jää väliin. Ne on vaan rahastusta.
-
Juuri näin. Ässät oli parempi ja sillä siisti.
Pitää muistaa missä oltiin vuosi sitten - kuukauden kesälomalla. Missä oltiin syksyllä, oliko Tappara edes playoff viivan yläpuolella joulun tienoilla? Siitä nousu runkosarjan 2. sijalle ja kauden päätteeksi hopeat kaulaan. Hieno suoritus.
Ainut mikä kaudesta jäi kaivelemaan oli Barkovin ja Connollyn huono tuuri. Laajuutta puuttui hyökkäyksestä. Kuvitelkaa Ässät vaikka ilman Savinaista ja Armiaa. Olisko Ässillä ollut mahdollisuuksia ilman heitä? Ei varmasti.
ps: Puolison kanssa käytiin katsomassa kaikki finaalit ja puolet muista playoff peleistä. Ratkaiseva finaali katsottiin TV:stä ja ensimmäinen kommentti finaalin jälkeen että pitäisikö hänenkin liittyä Fan Clubiin? Monta muutakin uutta Tapparalaista tulee näiden hienojen finaaleiden jälkeen.
-
Erittäin hieno kausi pitkään aikaan! Iso kiitos tästä Tapparan joukkueelle, faneille ja koko organisaatiolle! Niinkuin monesti sanottu hopea ei ole häpeä. Kesän viettoon ja ens kaudella taas uudet kujeet. ;)
-
Olihan tämä huikea kausi kaikenkaikkiaan ja oli pirun hienoa elää tässä mukana. Kausarikin tuli hankittua 2.5.2012 pidetyn tiedotustilaisuuden innoittamana ensi kertaan sitten 90-luvun lopun. No syksyllä tuli pariin kertaan mietittyä onko tässä touhussa taas omalla kohdalla mitään mieltä, kun matkoihin Hakametsään menee pari tuntia suuntaansa ja peliesitykset lokakuussa eivät ihan olleet sitä mitä odotettiin. Mutta aina siellä paikalla oltiin, jos vain aikataulut sallivat. Pikkuhiljaa homma rupesi toimimaan ja etenkin kevään playoff-pelit antoivat mahtavia elämyksiä. Kolmannen finaalin ratkaisu taitaa olla yksi mahtavimpia tunne-elämyksiä mitä olen kokenut penkkiurheilijana. Lähelle päästiin, mutta ei aivan loppuun....jatkossa kilpailu kovenee, toivottavasti toimintaa kehitetään jatkossakin niin että uusia tilaisuuksia tulisi vielä.
Kuten edelläkin, tämän jälkeen MM-kisat eivät kummemmin kiinnosta.
-
Mahtava kausi! Pikkusen meinas summerin jälkeen suru hiipiä puseroon, mutta Ville Niemisen haastattelu kohotti mielen! On se vaan ÄIJÄ! Hopee kyllä maistuu räpellysten jälkeen. Ens kaudella sit KANNU!! Kiitos TAPPARA!!! Ei liiemmin MM-kisat kiinnosta Tapparan finaalitaiston jälkeen. Tämä meni rutkasti edelle! ::)
-
Ässille onnittelut mestaruudesta... >:(
Yllättävän vähän ketuttaa vaikka pata olikin valttia. Ilmeisesti mieltä lämmittää tieto siitä että ensi kausi tulee olemaan enemmän
tämän kauden toisinto kuin viime kauden ja monen sitä edeltävän.
Innolla odotan uutisia uusista pelaajasopimuksista ensi kauden joukkueeseen.
Prosessi oli nyt vielä pahasti keskeneräinen ja silti tulos oli hopea. ;D
Kiitos Tappara!
-
Hienon Niemisen kauden jälkeen "pelkäsin", että ulkomaat ja rahat kutsuisivat. mutta tv haastattelussa selkeni että taas ensi kaudella poikaa metsästämässä on elävä legenda NEMO
-
Ottaa ny pataan, mutta kyä täsä tyytyväinen täytyy olla. Hopeeseen ei kauren alusa hirveesti uskottu. Kyä mun miälestä porukka pelas pirun hyvin, miättiin jää tiätysti Sashan ja Konollyn mahrollista vaikutusta. Piänestähän nää oli kiinni. Mutta oli tää pirun kova porukka ja siitä kiitos Tapparalle.
Hiano saavutus!
-
Ajattelin nostaa muutaman ajatuksen termeinä kauden 2012-13 Tapparasta esiin. "Henkinen toipuminen" finaalitappiosta kävi yllättävän nopeasti pimenevän illan, saunan, kaljan ja parin napsin jälkeen..
Identiteetti
Tappara palasi menestyksen tielle ja saavutti identiteetin menestyvänä joukkueena, jolla on uskottava materiaali ja valmennus. Tappara on kiekkohistoriallisesti merkittävä toimija, jolta voidaan odottaa menestystä. Puitteet menestykselle ovat periaatteessa olleet koko ajan olemassa, mutta rajoitteita on ollut ratkaisevissa osa-alueissa liialti. Viime kaudet ovat siis menneet enemmän tai vähemmän sinne päin, milloin mistäkin syistä johtuen. Oikea toiminnallinen pitkäjänteisyys on ollut toissijaisena tapana toimia. On asetuttu toivon varaan ja ajateltu, että kyllä tästä jotain tulee. Valmentajavalinnoissa on asetuttu liikaa kehittymistoiveiden varaan, ja Uraman aikana se toisaalta toimikin yhdessä pelaajamateriaalin laadukkuuden kanssa. Muuten valmennuksellinen panostus on ollut lapsenkengissä, valmennus kun kuitenkin on päivittäisen tekemisen valvova ja päättävä elin. On aivan sama pitää tiedotustilaisuuksia kymmenvuotistavoitteista, jotka jo itsessään ovat vain toivekertomuksia, varsinkin jos itse toiminta ei ole samassa suhteessa tavoitteiden kanssa. Toivon varaan voidaan tiettyyn pisteeseen asti asettaa panosta, mutta kantavana voimana varsinkaan toiminnan tärkeimmillä paikoilla se ei saa olla. Talous määrittää toiminnalle ymmärrettäviä rajoitteita, mutta on tyhjänpäiväistä asettaa kymmenvuotistavoitteita menestykselle, jos ei voida olla täysin varmoja rajoitteiden riittävästä väljyydestä.
No, historia historiana, nyt Tappara on luonut itselleen jälleen menestyksen identiteetin, joka säteilee kaikkeen toimintaan ja ulkopuolelle. Tappara on jälleen aidosti varteenotettava mestaruuskandidaatti ja noteerattava ryhmä Euroopankin tasolla.
Pelin kehittyminen
Seikka, jota syksyllä aliarvioitiin ja epäiltiin, mutta osoittautui kuitenkin Tapparan kannalta elintärkeäksi ominaisuudeksi. Fyysisyyttä ei ollut, peli ei toiminut, tappioita tuli SM-liigassa toinen toisensa perään, vaikka harjoitusottelut menivät melkein kuin punakoneella ikään. Valmennuksen visio oli kuitenkin alusta alkaen selvä ja kaikki toiminta kommentointia myöten pyrki pelin omaksumiseen ja reagointiin. Pelitapaa oli ajettu sisään jo toukokuusta lähtein pienistä palasista ja osatekijöistä lähtien ja tosiasiallinen kehittyminen tapahtuu vasta tosipaikassa ja oikeaa vastustajaa vastaan.
Joukkueen pelillinen kehityskaari syyskuusta huhtikuun loppuun oli karikkoineen kaikkineen ihailtavaa seurattavaa ja kylmä osoitus valmennuksen ja pelaajiston tahtotilan sekä realismin yhteensopivuudesta. Pelinopeus nousi loppukautta kohden sijoittumisen ja sitä myöten syöttölinjojen monipuolisuuden sekä liikkuvalle miehelle syöttöjen myötä korkealle tasolle ja tämä yhdistettynä pelaajien yleiseen taitoon Tappara nousi sille tasolle, jolla se opittiin tuntemaan menestyvänä ja potentiaalisena mestarina.
Huomattava seikka tasakentällispelaamisen lisäksi on erikoistilannepelaamisen kehittyminen. Ei ole esittää tarkkoja tilastoja, miten yli- ja alivoimaprosentit ovat kauden mittaan käyttäytyneet, mutta alivoimapelaamisen kehitys alkoi työsulku-Hansenista jatkuen kevään huippuprosentteihin asti. Ylivoimapeli löysi lopullisen uomansa neljän hyökkääjän peluutusmallin ja roolituksen kautta.
Joulutauon jälkeen Tapparan tehokkuus suhteutettuna laukomiseen eli "tehtyyn työhön" nähden nousi uudelle tasolle varsinkin verrattuna alkusyksyn esityksiin, jolloin lauottiin ahkerammin, mutta hävittiin melkein järjestään. Sinänsä ristiriitainen ilmiö kuitenkin tapahtui finaalisarjassa, kun alhainen laukomismäärä säilyi, mutta tulos oli heikompi. Tämä selittyy kuitenkin playoff-pelaamisen erilaisuudella, tunteen korostumisella sekä yksinkertaisella suhteella vastustajaan, Ässillä oli tärkeillä paikoilla paremmat palikat suhteessa Tapparan vahvuuksiin, Raanta etummaisena ja viisikon tiiviys oli vielä Tapparaakin parempaa. Mutta, mutta.. Satunnaistekijöillä on aina osansa.
Pelin kehittyminen voidaan nähdä myös negatiiviseen suuntaan. Barkovin ja Connollyn, kahden pelitavallisesti elintärkeän yksilön loukkaantumiset söivät itsessään valtavan osan koko kauden koossa olleista koostumuksista. Molemmilla on Tapparan pelitapaan poikkeuksellisen tärkeitä ominaisuuksia, joihin ei löytynyt riittäviä paikkaajia. Barkovin taito rytmittää peliä ja kyky löytää lähes aina oikea ratkaisu paineen alaisena, kiekollisena tai kiekottomana, on jotain poikkeuksellista mihin tahansa joukkueeseen, Connollyn kokonaisvaltaisuus molemmissa päissä kenttää sekä erityisesti suunnanmuutospelaaminen eivät myöskään löytäneet riittävää paikkausta rosterista.
Peli kehittyi pakon sanelemana negatiiviseen suuntaan kauden tärkeimmillä hetkillä, mutta voidaan toisaalta ajatella, että runkosarjan aikana Tappara vältti loukkaantumiset poikkeuksellisen hyvin. Mainitutkin loukkaantumiset olivat tyyppiä ”satunnaiset sattumat”, joihin ei omalla pitkäjänteisellä tekemisellä voi mitään. Barkovilla yksittäinen huono tilanteeseenmeno ja Connollylla epäonni maalinedustilanteessa, tilanteita, jotka eroavat esimerkiksi revähdys- tai rasitusvammoista, joita voidaan ehkäistä tietyissä määrin oman oheistekemisen laadukkuudella, mikä Tapparalla on siis ollut kunnossa. Puhuin jossain yhteydessä jossain ketjussa satunnaistekijöiden hallitsemisesta, mikä siis käsittää nimenomaisesti esimerkiksi kehonhuollon kaikessa suhteessa niin, että huolimattomuuteen liittyvät vammat tai sattumat ovat oman toiminnan vaikutusvallan alaisuudessa mahdollisimman hyvin hallussa.
Ässien asettama pelitavallinen haaste finaalisarjassa kohosi liian suureksi eikä Tapparalla ollut enää riittävästi keinoja vastata haasteeseen. Kaikki kokeiltiin, jopa Luceniukselle ensimmäinen peli kauden aikana sentterinä, mutta epätoivo oli jo tällöin ottanut vallan realismista ja tappio ei ollut niinkään pelitavan tappio yksistään, vaan korostuneiden yksilövirheiden. Tapparan peli oli kehittynyt "tarpeeksi", mutta kriittiset virheet painoivat tuloksen tappioksi.
Yksilöiden kehittyminen
Pelin kehittymisen lisäksi hyvän ja menestyvän merkki on yksilöiden kaudensisäinen kehittyminen, ei pelkästään kehittyminen kausien välillä, niin sanotusti kesäkehittyminen. Kauden 12-13 Tapparassa oli useita kehittymistarinoita, joista tässä omasta näkökulmastani muutama esiinnostettuna. Tottakai jokaisen pelaajan kausi voidaan nähdä kehittymistarinana, mutta tässä pidän kehittymisenä enemmänkin suhdetta odotuksiin ja kaudensisäisiin esityksiin.
Ensimmäisenä mieleen nousee ykkösvahdin paikan kaapannut ja lopulta Tuokkolan pois ajanut Metsola. Liigan maalivahtieliittiin nousu ennakkoon selvältä kakkosvahdin tontilta on loistava meriitti, mutta finaalisarjan pupellukset jäivät kuitenkin häiritsemään lopputulosta. Metsolan kehittymistä auttoi omalta osaltaan puolustuspelin laadukkuus tammikuun aikoihin, mutta maalivahti kuitenkin ne maalit päästää tai on päästämättä, tätä taustaa vasten Tappara pystyi esimerkiksi muokkaamaan peliään ottelun sisällä passiivisemmaksi, koska tiesi, että laadukas puolustuspeli yhdessä Metsolan kanssa tuottaa joukkueelle riittävää tulosta.
Aalto nousi tärkeimpinä hetkinä esiin, playoffeissa lähes yhtä monta maalia kuin runkosarjassa. Tärkeitä onnistuneita yksilöratkaisuja, joita ei ikävä kyllä palkittu joukkueen voittona, esimerkkinä viimeisessä finaalissa pitkä tarkka syöttö Koskirannalle ja ohjurilämäri 2-2.
Connollya oltiin jo lähettämässä takaisin kotiin, mutta kehittymispotentiaali tiedostettiin onneksi riittävässä laajuudessa ja miehen kanssa lähestulkoon mentiin mainostettuihin sotiin. Connolly oli elintärkeä palanen aliarvostettuakin ykköskenttää ja kehittyi joukkueen pelitapaan hyvin sisään. Loistohankinta ja toivottavasti tulevaisuutta on suunniteltu Tapparaan.
Barkovista on jo sanottu niin paljon, että miestä itseään varmaan jo hävettää, mitä tulikaan tehtyä. Kuitenkin loistava kehittymistarina ja olennaisena osana Niemisenkin kehittymistarinaa, jos sitä voi sellaiseksi vielä kutsua.
Haapala tuli kauden alkuun hienosti mukaan, mutta hiipui. Silmävamma varmasti jonkin verran vaikeutti kautta, mutta näillä tiedoilla ei kannata lähteä arvailemaan muita syitä. Fysiikka varmasti yksi potentiaalinen syy, mutta henkinen aihio on kunnossa tulevaisuutta varten.
Muita maininnanarvoisia kehittymistarinoita ovat Malinen, Palola ja tietyissä määrin Erkinjuntti sekä Koskiranta. Malisella oli itselleni jo salakavalasti kertynyt huomattava määrä pelejä SM-liigassa ja ne pelit varmasti helpottivat sisäänajoa Tapparan pelitapaan. Loppukauden vastuu loukkaantumisten jälkeen meni tietyissä määrin yli, mutta pakon sanelemana toki ja monipuolisuus ei ole koskaan pahasta puolustavammassa roolissa. Palola raivasi tiensä puskista LeKistä Tapparan vakiokokoonpanoon ja jopa Barkovin vierelle, asenne on kunnossa, mutta joku puuttuu vakituiseen paikkaan kärkikentissä menestyvässä joukkueessa. Vääntövoima ei aina riitä eikä peliäly toisaalta ole aina samalla sivulla muiden kanssa. Paikan tullen tekee kuitenkin maalin ja laukoo tarvittaessa ahkerasti, ominaisuuksia, joista voidaan jalostaa parempaa. EJ:n maalittomuus rassasi miestä itseään sekä vielä enemmän palstalaisia, mutta tärkeä palanen pelitavassa sekä ykköskentässä mitä pidemmälle kausi eteni, CC:n loukkaantuminen toki vei pontta pois koko ykköseltä. Koskiranta saattoi pelata itselleen nopeutetulla aikataululla ulkomaansopimuksen, mutta pidetään sormet ristissä täällä pysymisen puolesta. Toivottavasti isyys velvoittaisi riittävissä määrin.
Sitoutuminen
Yksilöt sitoutuivat alusta alkaen pelitavan sisäänajoon eikä liiallisia sooloiluja nähty. Vaikka peli välillä olisikin tuntunut puurtamiselta vailla tulosta, päämäärä oli silti koko ajan mielessä eikä siitä tingitty. Valmennuksen merkitystä sitouttamisessa ei sovi aliarvioida, mutta ei toisaalta jokaisen osallistuvan yksilönkään ominaisuuksia pyrittäessä yhteiseen päämäärään, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joukkueen peli oli luonnollisesti parhaimmillaan viisikon ollessa sitoutuneena kentällä ja mikä olisikaan ollut lopputulos, mikäli kaikki kauden lopulla mukana olleet yksilöt olisivat olleet mukana koko kauden ajan (Clarke, Umicevic)? Vielä viimeisessäkin finaalipelissä Rautakorpi taputteli kannustaen vaihtoaitiossa Umicevicia olkapäähän ja Dragan nyökkäili myötäilevästi. Oppiminen oli selvästi vieläkin vaiheessa ja potentiaali olisi miehellä huikea.
Kiinnostavuus
Osaava valmennus, vaatimustaso, menestyksen edellytykset ja päivittäisen tekemisen laatu ovat kilpailuvaltteja, joita ei voida vain kirjoittaa, että ”hei, meillä on näitä, tule meille!” Ne pitää ansaita meriitinomaisesti ilman mainostamista ja kauden 12-13 Tappara on ne ansainnut oman tekemisen kautta. Tappara kiinnosti jo ennen kautta, monen pelaajan suusta kuultuna ja varmasti kiinnostaa entistä enemmän tulevaisuudessa, kun puheiden ja oletuksien päällä on raakaa tulosta. Menestys innostaa kannattajia kiinnostumaan joukkueesta entistä enemmän ja mielenkiintoista nähdä tälläkin saralla ensi kauden kuvioita, miten kannatustoiminta ottaa kehittyäkseen.
Sietäminen, kärsivällisyys
Olosuhteiden sietäminen oli kauden mittaan seksikäs termi, johon sisältyy nähdäkseni monia ulottuvuuksia: oman pelitason heittely, tuomaritoiminta, vastustajan tekemiset, kolmannet osapuolet. Prosessin kehitysvaiheessa oma pelitaso heittelee luonnollisesti yksilöiden oppimistahdin mukaisesti, tuomareista on keskusteltu runkosarjan aikana jo riittävyyteen asti, oma pelaaminen pitää aina tiettyyn pisteeseen asti pystyä suhteuttamaan vastustajan peliin kuitenkaan täysin vastustajan pillin mukaan kulkematta ja aina löytyy kolmansia osapuolia, joilla on sanottavaa ja vaikutushalua (sponsorit, kukkahattutädit, liigan ihmiset, ym). Vaikka olosuhteet eivät aina ole oman mielen mukaisia, niitä täyty sietää silloin, kun ne eivät ole oman vaikutusvallan alaisina. Toiminta pyritään totta kai aina tekemään mahdollisimman helpoksi ja vaivattomaksi itselle, mutta aina se ei onnistu itsestä riippumattomista syistä ja silloin täytyy oppia sietämään ja olemaan kärsivällisiä, odottamaan parempaa hetkeä.
Tappara onnistui sietämään sisäiset ja ulkoiset olosuhteet hopeamitaliin asti. Se oli hieno suoritus rospuuton jälkeen.
Raakuus
Kauden 12-13 Tappara oli menestynyt, mutta myös tietyllä tapaa raaka. No, ammatilaisurheilua voidaan pitää aina raakana, mutta esimerkkejä joukkueen edusta yksilön edellä löytyy: Männikön ja Kaijomaan poistuminen, Venäläisen pelaamattomuus runkosarjassa, nuorien pelaajien vähyys tosipaikoissa, yksipuolinen maalivahtipeluutus, mitä kukakin pitää ”raakana”. Aina pitää ottaa huomioon henkinen jaksaminen fyysisen olemisen rinnalla ja täytyy kuitenkin ihailla esimerkiksi Venäläisen valmiutta astua mukaan tarvittaessa kovassa paikassa playoffeissa. Pelaamattomuus ei varmasti ollut Tuokkolan mieleen ja yhdessä taloudellisten seikkojen kanssa siirtyminen muualle oli perusteltua. Kokeneet Männikkö ja Kaijomaa pelasivat alkukaudella pienevässä roolissa ja lopulta löysivät itsensä muualta, varmasti otti kokeneena pelaajana koville olla ensin kesä mukana ja sitten huomata olevansa ”tarpeeton” ja ”osaamaton” palanen kokonaisuutta. Voidaan kuitenkin todeta, että vaikka toiminnassa oli raakuutta, toiminta oli samalla menestynyttä ja siihen ammattilaistoiminta tähtääkin, voittamiseen ja menestykseen.
-
Olen niin taikauskoinen ihminen, etten uskaltanut Tapparan mahtavan loppukauden aikana kirjoittaa tänne sanaakaan. Aina nääs pelkää, että jos kehuun alkaa, niin kylmät käy.
Asiaan: en tiedä onko ikä vai mikä vaikuttanut siihen, että tämän finaalin tappio ei tunnu todellakaan niin karmaisevalta kuin -01 ja -02.?
Tosin mahakin oli jo välierien jälkeen täynnä. Vuosien taaperruksen jälkeen usko oman joukkueen tekemiseen palasi. Kiitos siitä.
Hopea kelpaa ja maistuu hyvälle, mutta -03 vuoden Tampereen keskustan mahtava fiilis olisi päästävä jälleen kokemaan.
Tuskin kukaan tuolloin uskoi, että seuraavaan finaaliin pääsyyn kuluu 10 vuotta.
Kiitos joukkueelle, toimistolle, faneille, sponsoreille. Eli kaikille seuran omistajasta siihen Teiskon mummoon, joka vanhasta putkiradiosta kuunteli sukkapuikot väristen nämäkin pelit.
Vielä jälkiruuaksi MM kisat ja sitten kesälomalle ja kalaan. Pieni tauko kiekosta tekee taas hyvää, tosin se kiima alkaa sitten jo kesäkuun loppuun mennessä jälleen uudestaan, että alkais ny jo! Kiekkohuhut nyt tulee luettua kuitenkin joka päivä, mutta niitähän ei lasketa, eihän ;)
Hyvää kesää palstan väki ja kiitokset kuluneesta kaudesta.
-
Onnittelut Ässille ja onnittelut Tapparalle. Tässä hopeassa on hento kultainen reunus.
Muutama asia johon mielestäni nää finaalit ratkes.
-Ässät lato paikoistaa tehokkaammin kiekot reppuun kuin Tappara
-Maalivahti oli Ässillä piirun verran kovempi/varmempi
-Kiven Ässä prosessi huipentui kun taas Rautakorven Tappara tarina vasta alkoi
Joko ens vuonna??
-
Mahtava ja upea huhtikuu sitten moniin vuosiin, mutta miksi siltikin sattuu?
-
Monen todella huonon kauden finaalissa, mutta silti olo on pettynyt. Kun elää tunteella ja tehnyt sitä vuodesta -70 niin minkäs voi. Summa summarum, kausi oli hieno aina viimeiseen peliin asti. Päälimmäisenä kuitenkin kaivaa tyhjä maali maanantain jatkoerässä ja eilinen Metsolan imasu. Kiekko on pienten marginaalien peli, toisen taivas on toisen helvetti. Monta jos kysymystä jää päähän, vaikka suossa rämpimisen jälkeen noustiin finaaliin. Ei näitä finaaleita niin usein pelata, että siksi hopea tuntuu käsittämättömän pahalta.
No kyllä hatutti -01 ja 02, mutta -03 ei todellakaan. Nyt runkosarjan lopussa Tapparan peli oli todella kuosissa ja sen perusteella en nähnyt mitään estettä sillä että mestaruus tulee. Lisäksi CC:n ja Sashan loukkaantuminen tuli todella pahaan saumaan, joten vaikka usko ei horjunut, niin taustalla jäyti pelko, että maksettiinko Hifk sarjasta liian kova hinta. Siinäkin oli paikka laittaa 4-0 sarja poikki mutta ei.
Kuitenkin nyt on aika hiton hyvät saumat lähteä ensi kauteen koska valmennus pysyy, pelitapa on valmiina ja joukkue vain vahvistuu. Luotan että pienimuotoinen dynastia on syntymässä vähäksi aikaa.
Kuitenkin itsellä vaan pyörii mielessä se muutama jos tästä kaudesta, kuitenkin suurkiitos koko joukkueelle. Oli hienoa tehdä tämä matka kanssanne, olisitte mestaruuden ansainneet.
-
Kevät oli pitkä ja kiimanen. Tällainen suoritus pitkän korpivaelluksen jälkeen on uskomaton. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että päällimmäisenä mielessä on tappio ja ankara vitutus. Päänkestoon ratkesi tämä mestaruus - Ässien kasetti kesti, Tapparan ei. Finaalisarja oli kaikinpuolin upea, mutta tällä esityksellä ei kyllä juuri enempää olisi ansaittukaan. Tappara latoi liukuhihnalta sellaisia virheitä kaikkien pelaajien toimesta, että vieläkin hirvittää. Ihmettelen tätä, sillä ennen finaalisarjaa Tappara pelasi varsin virheettömällä tasolla marraskuusta asti. En halua nostaa esiin yhtään yksittäistä pelaajaa. Koko joukkue pelasi hermostuneesti etenkin Porissa, mutta myös kotona oli vaikeuksia. Tämä hermostuneisuus konkretisoitui sitten kentällä nähtyihin, näihin peleihin täysin kuulumattomiin virheisiin. Toisaalta, projekti on nuori, joukkue uusi ja kokematon näistä peleistä. Ehkä ensi vuonna sitten.
Onnittelut Ässille, ovat kultansa ansainneet. Ässät pelasi joukkueena vahvasti ja sai omalla pelillään tehtyä Tapparasta joukon tavallisia kuolevaisia. Virheiden määrä oli huomattavasti pienempi. Ainoista virheistä taisi vastata Heshka, joka pyllähti pari kertaa takaperinluistelussa. Näitäkään paikkoja emme pystyneet täydellä teholla hyödyntämään, joten tulos on tämä.
-
Tappara latoi liukuhihnalta sellaisia virheitä kaikkien pelaajien toimesta, että vieläkin hirvittää. Ihmettelen tätä, sillä ennen finaalisarjaa Tappara pelasi varsin virheettömällä tasolla marraskuusta asti. En halua nostaa esiin yhtään yksittäistä pelaajaa. Koko joukkue pelasi hermostuneesti etenkin Porissa, mutta myös kotona oli vaikeuksia. Tämä hermostuneisuus konkretisoitui sitten kentällä nähtyihin, näihin peleihin täysin kuulumattomiin virheisiin.
Ainoista virheistä taisi vastata Heshka, joka pyllähti pari kertaa takaperinluistelussa. Näitäkään paikkoja emme pystyneet täydellä teholla hyödyntämään, joten tulos on tämä.
Vaikka pääpiirteissään olen samaa mieltä, on tuo silti hieman kärjistettyä. Esimerkiksi viimeisessä kotipelissä meidän pelaajat pääsivät ampumaan noin 6-7 kertaa 2-3m metrin säteeltä maalista vastapalloon ilman häirintää. Eikö ne ole isoja virheitä ? Iso ero oli siinä, että siinä missä Ässien pelaajat pistivät kohtuullisella prosentilla hyvistä paikoistaan sisään, ei Tappara siihen pystynyt. Osaltaan toki siihen vaikutti Metsolan ajoittainen heikko peli sekä Raannan erinomaisuus. Kyllä me enemmän virheitä tehtiin kuin porilaiset varsinkin kahdessa ekassa pelissä Porissa, mutta ei me mutten mitenkään älyttömästi jaloissa oltu. Näiden tilanteiden lisäksi meillä oli siellä täällä puolittaisia läpiajoja sekä useampia ylivoimahyökkäyksiä. Tuliko näistä sitten ollenkaan maaleja ? Jos oltaisiin niistä lukemattomista hyvistä paikoista pistetty yksi sisään maanantaina, niin nyt saatettaisiin juhlia mestaruutta. Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että parempaan oli ehdottomasti rahkeet kuin mitä nyt nähtiin, mutta hyvin joukkue pelasi rampautuneella materiaalilla. Ässät pelasi hienosti ja oli parempi. Onnittelut siitä heille.
Tosiaan aika tyhjä olo on nyt. Vaikka vituttaakin, niin silti olo ei ole älyttömän masentunut niin kuin yleensä finaaleissa hävinneenä on. Tämä johtuu osin siitä, että kaikesta huolimatta Ässille soi mestaruuden mielellään ja joukkue taisteli todella hienosti loppuun asti ja antoi kaikkensa. Se ei tällä kertaa ihan riittänyt loppuun asti, mutta todella iso arvostus koko kirvesrintojen joukkuetta kohtaan on tällä hetkellä. Lisäksi lohtu siitä että pelaajamateriaali vielä ehkä vahvistuu ensi kaudeksi, runko pysyy samana ja Rautakorpi jatkaa auttaa jaksamaan. Nälkää jäi paljon vielä ensi kaudelle ja eiköhän silloin kulta ole meidän.
Loppuun siis vielä:
Kiitos Ville Nieminen, Tuukka Mäntylä ja kaikki muut. Kiitos myös koko henkilökunnalle hienosta kaudesta. Hopea ei todellakaan ole häpeä, vaan hieno päätös kaudelle vaikka finaaleja ei voitettukaan. Kiitos Tappara !
-
Rajusti harmittaa edelleen eikä tunne taida tästä muuksi muuttua vähään aikaan. Tapparalle aukesi kauden mittaan upea tilaisuus ottaa mestaruus vaikka lähtökohdat eivät vaikeine edelliskausineen todellakaan olleet kummoiset. Ilman Barkovin ja Connollyn vammoja voitto olisi todennäköisesti otettu, tai niidenkin kanssa jos siirtotakarajalla haudotut liikkeet olisivat toteutuneet. Jotenkin kohtalon ivaa että jälleen kerran hävittiin kriittisessä vaiheessa ja loukkaantumisten runtelemana pudotuspelisarja Ässille, vieläpä melkein samalla käsikirjoituksella otteluvoittojen suhteen. Kun revanssin hetki joskus koittaa, tunne tulee olemaan varmasti normaalia playoff-ottelusarjavoittoa isompi juttu.
Ensi kaudesta on vaikea tässä vaiheessa innostua. Joukkue saattaa muovautua rajullakin kädellä, riippuen ihan siitä kenet KHL haluaa. Ilman sitä peikkoa voitaisiin puhua realistisesti että pitkälle mennään taas, mutta vallitsevassa tilanteessa ennustusten teko on mahdotonta. Näitä tilaisuuksia mikä tänä keväänä aukeni ei vaan saisi päästää lipumaan käsistä. 1/4 voittosuhde 2000-luvun finaalisarjoista on myöskin aika karu homma, onneksi on edes se yksi mestaruus koettuna. Ilman sitä voisi luulla jonkun kirouksen iskeneen Tapparaan hienon 80-luvun jälkeen.
-
Näin muutama päivä ratkasevan häviön jälkeen on olo edelleenki viä pettymyksen puolella, mutta päivä päivältä paranemaan päin. Ehkä se maanantainen jatkoaikatappio otti ainaki ittellä viä kovemmalle. Tapparalla oli omat mahdollisuutensa, mutta niitä ei pystytty tosiaan hyödyntämään. Pari viimestä peliä olis voinu aivan yhtä hyvin olla voittopelejä, mutta pienet jututhan nää ratkasee ja aina tarvitaan se "epäonnen soturi" tai "-soturit", keille ne ratkasevat virheet sattuu. Silti on turha alkaa edelleenkä yksittäisiä syitä tai syypäitä hakeen, tällä kertaa Ässät vaan oli onnekkaampi ja terävämpi ja voitti. Huonolle joukkueelle ei missään nimessä hävitty. Jälkiviisaus.. no sitä ilmenee aina väkisikkin ja haluamattaankin. Barkovin ja Connollyn poissaolot rupes näkyyn finaaleissa, niinkun näky myös muutaman muun pelaajan mahdollinen puolikuntoisuus.
Samaa asiaahan tää meikäläisen tekstiki pitkälti on kun noi aiemmatkin kirjotukset, mutta pakko oli kans vähä mietteitään tännekki purkaa. Tappara on taas tuloksellisestikkin Suomen parhaita (paras!) joukkue ja tältä kaudelta jäi ens kaudelle petrattavaa yks sija. Hopee ei oo häpee, ei todellakaan! Tässä kun aikaa taas vähän kuluu viä lisää niin rupee kakkossijakin maistuun koko ajan paremmalta ja paremmalta. Ens kaudella sitte mestaruus taas Tampereelle ja Tapparan toimesta!
Kiitos kuluneesta kaudesta Tapparalle! Kiitos myös faneille ja eritoten Sinioransseille, jotka teki parhaansa saadakseen vähän Tappara-mökää peleihin, myös onnistuen siinä. Ens syksynä taas uudestaan ja viäki kovemmalla sykkeellä! Tappara!
-
Hopea on mahtavaa!
Ihana Tappara, pelas hyvin. Ässät vaan pelillisesti vaikea vastustaja.
Jos jostain, ehkä tuomaripeli?, mut "jos toisin käy on turhaa naamaa soittaa, kas joskus onni muille hymyilee...".
Niemisen Villen lausunnot huippuja, mieletön jäbä, aina naama virneessä.
Jos nostaisin yhden tyypin joka nousi esiin joka pelissä; Tuukka Mäntylä. Metsolakin tietty.
Tää vastaus ei ollut erityisesti kellekään, en vaan muista miten omat kommentit kirjoitetaan, ilman että jatkaa keskustelua.
Elisalta muuten ainakin saa määräaikaisen MM-total paketin about 24e/kk, kahden vk.:n irtisanomisaika. Siis jos joku ei oo vielä ottanut pakettia, ei tarvi maksaa puolta vuotta!
Ja nyt me aletaan Rillata!
-
Millä perusteella vain runkosarjassa pelanneille jaetaan mitaleita? Esim Haapala, Kaijomaa, Jyrkkiö? Kai Hansenille ja Fosterille laitetaan lätyt postiin..
-
Millä perusteella vain runkosarjassa pelanneille jaetaan mitaleita? Esim Haapala, Kaijomaa, Jyrkkiö? Kai Hansenille ja Fosterille laitetaan lätyt postiin..
Kauden aikana pois lähteneille ei lähetetä mitalia. Playoffeissa kokoonpanossa olleet saavat mitalin, ja myös ne jotka ovat pelanneet runkosarjassa tarpeeksi otteluita. En nyt tähän hätään muista varmasti tuota ottelumäärää, mutta jotain parikymmentä se oli. Jyrkkiölle siis ei mitalia, Haapalalle ja Noroselle kyllä. Vuoriselta näitä lehdessä kysyttiin.