Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - Anssi

Sivuja: [1] 2 3
1
Ja jos tämä sairaus on ollut pidempään vaivana niin tämän kauden esitykset alkaa nähdä aika karmeassa valossa. Tuskin kukaan pystyy keskittymään täydellisesti työhönsä vakavan sairauden kanssa, saati sitten liigajoukkueen valmentaja. Jaksamisia Mikolle!

2
Pelaajat / Vs: Huhuketju 09-10
« : Helmikuu 24, 2009, 13:13:16 »
Jos noi Tapparaan huhutut pelaajat ovat Henrik Forsberg ja Tommi Leinonen, niin mielenkiintoista olisi tietää mihin rooleihin kyseisiä pelaajia on suunniteltu. Fakta kuitenkin on että ensi kaudeksi Tapparalla on puolustuspäässä sopparit tehtynä jo seitsemän puolustajan kanssa. Karkeasti ottaen valmiinsa olisi siis kakkospari Halme & Korhonen ja kolmospariin sitten kaksi pelaajaa nelikosta Kangasniemi, Grönvall, Malkamäki ja Ilvonen. Lisäksi riveistä löytyy Jesse Turkulainen. Kuten huomataan niin ykköspakkiparia tuo huutaisi, ei mitään täytemiehiä.

Nopean lukaisun perusteella Forsberg on fyysinen peruspakki ja Leinonen taas ehkä sitten enemmän sitä kiekollista osastoa. Molemmat suhteellisen lupaavia pelaajia, Leinonen jopa maajoukkueiden vakiokamaa. Kaipa nämäkin jotain linjaa noudattelisivat.

Jännä kyllä nähdä mitä Miskan kanssa tehdään, mielestäni kyseessä on viime vuosien huonoin kauppa koko liigassa. Todella erikoinen hankinta, varsinkin kun viime kausikin oli jo vaisu.

3
Loistava avaus Rafaelilta! Mukava nähdä että moni muukin on kypsä tähän tilanteeseen, varsinkin kun tällä palstalla todella usein tunnutaan vähättelevän kritiikkiä. Sama tosin koskee jossain määrin myös Jatkoajan Tappara-keskusteluja.

Minua häiritsee Tapparan menossa sellainen seikka, että joukkue ikäänkuin jatkuvasti aloittaa uudelleen alusta. Todella usein viitataan tuohon Rautakorven aikaan ja siihen kuinka joukkue rakennettiin pitkäjänteisesti, mutta siten että se kehittyi myös jatkuvasti. Se on myös viimeinen sellainen todella hyvä Tappara-joukkue, varsinkin vuoden 2002 nippu oli sellainen, että jokaiselle fanille tuli tunne siitä, että me ollaan oikeasti Suomen parhaita. Sen jälkeen on ollut ihan kohtuullisen hyviä kausia, mutta ei enää sellaista todellista huippujoukkuetta.

Se kymmenvuotisprojekti joka aloitettiin pari vuotta sitten on taidettu lakaista maton alle. Puheet olivat kovia ja tavoitteet iskettiin korkealle. Toki on hyvä että tavoitteet ovat jopa liian korkealla, mutta se mitä Tappara on oikeasti tehnyt niiden eteen on pettymys. Valmentajia on tullut ja mennyt, eikä onnistuneita tapauksia ole kuin Uraman viime kausi. Uramakin sitten lähti, ja mielestäni yllättävän helposti, ja nyt tilalla on taas uusi mies. Eli taas aloitetaan uudella joukkueella lähtöpisteestä.

Rautakorven ajasta puhuttaessa on kuitenkin hyvä muistaa muutama asia. Ensinnäkin, on erittäin harvinaista että valmentaja on neljä vuotta samassa joukkueessa. Toiseksi, nykypäivänä pelaajien liikenne on kovempaa ja ulkomaille lähdetään helpommin. Silloinhan saimme jännittää kesästä toiseen, että lähteekö Tarvainen jne. Se oli joukkue jolla oli Tapparan muotoinen sydän ja Tarvainenkin jätti jopa Edmontonin houkutukset väliin. Nykypäivänä pelaajat lähtevät miltei saman tien yhden hyvän kauden jälkeen, ja se tietysti vähän muuttaa tilannetta.

Tappara ei ole kuitenkaan käyttänyt rahaa niin määrätietoisesti kuin sitä pitäisi käyttää jos menestystä halutaan. Ja tarkoitan juuri jatkuvaa menestystä, eli vuodesta toiseen vähintään kuuden sakissa. Tappara ei varmastikaan ole enää suur-seura mutta ei tällaiseen tempoiluun voi olla tyytyväinen. Toisaalta pidemmällä aikajänteellä katsottuna, nykymeno on aivan perinteistä ja menestys vain yksittäispiikki siellä täällä.

Tampereella kritisoidaan kovin sanoin seurajohtoa, sekä meillä että Ilveksessä, mutta paljonko vaikuttavat resurssit? Mikko Leinonen on mielestäni osoittanut että hän pystyy rakentamaan menestyvän joukkueen, ja osaa kohtuu hyvin hankkia kehityskelpoisia pelaajia. Mutta kun joka toinen valmentaja on huti, niin herää kysymys että onko kyseessä tarkoituksellisesti välikausi vai pelkästään huono päätös? Tämä kausi on ainakin pelkkä sylkäisy maksavan katsojan ja ennenkaikkea fanien naamaan. Jokainen näkee ja näki, että nyt koitettiin päästä taas halvalla ja tällä kertaa se on tullut päin näköä. Tilanne on ihan identtinen edellisen Saarisen kanssa, vahvistuksia kaivattiin mutta niitä ei ikinä saatu ja lopulta homma meni ihan reisille.

Tuolla ylempänä sanottiin hyvin, että vie 2-4 vuotta aikaa rakentaa sellainen joukkue jolla voidaan realistisesti tavoitella mitalia. Mutta silloinkin pitäisi olla sellaista "tekemisen meininkiä" havaittavissa. Tämän hetken Tappara on helvetin flegmaattinen ilmestys ihan joka tasolla. Se nimenomaan että ketään ei tunnu kiinnostavan mitä tässä käy, fanit ovat hiljaa, seurajohto on hiljaa, Saarinen jauhaa mambojamboa pelien jälkeen, eikä edes Ville Nieminen ole ärähtänyt. Missään ei tunnu olevan sitä ihmistä joka oikeasti ottaa vastuuta ja alkaa johtamaan tätä seuraa, ja ennen kaikkea sitä joukkuetta siellä kentällä.

Minulla on sellainen paha tunne, että Saarinen on tarpeeksi mukava kaveri hallitukselle. Ei pidä mekkalaa, tekee hiljaa työtään ja tyytyy siihen mitä saa. Sellainen hyvä jätkä, joka on saanut valmentajan paikan koska on hyvä jätkä. Aivan kuten Wade Immonen Jokereissa, ja jokainen tietää miten siinäkin kävi. Pelaajista paistaa välinpitämättömyys, muutama pelaaja toki edelleen taistelee mutta paljon on niitäkin jotka ovat mielissään jo jossain muualla.

Itse rummutin Jatkoajan puolella (tosin eri nickillä) case-Henryn aikaan että jos haluaa menestyä, niin on laitettava rahaa likoon. Silloin satoi paskaa niskaan mutta kyllä siinä ikävä kyllä piilee myös totuuden siemen. En tarkoita että pitäisi joka vuosi ostaa se menestys, vaan sitä että rahaa on osattava käyttää oikein ja tarpeeksi paljon. Valmentaja, ykkösmaalivahti, ykköspakki ja ykkössentteri ovat ainakin niitä joihin rahaa on laitettava, ja sillä rahalla on saatava laatua. Tällä hetkellä ei ole kuin Jori Lehterä ja hän on ehkä edelleen liian kokematon joukkueen liideriksi.

Ikävää tämä on sanoa, mutta tuntuu että edessä on pidempi taivallus koska ensi kauden tilanne ei paljoa valoisammalta näytä. Välillä jopa tuntuu, että Mestikseen putoaminen olisi hyvä asia ja ehkä herättelisi organisaation lopulta tutkimaan tarkemmin omaa toimintaansa.


4
Pelaajat / Vs: Huhuketju 08-09
« : Marraskuu 01, 2008, 10:39:32 »
Jaahas. Onko ensimmäisen Tepsin pelaajan lähtölaskenta alkanut Suikkasen aikana. Filppula ei mahdu pelaavaan kokoonpanoon . Lähde. Turun Sanomat.

Pitäisikö jo alkaa laskeskella 1+1? Kangasniemi pitkään sivussa, ja Filppula ei mahdu Tepsiin...  ;)

5
Pelaajat / Vs: Kim Strömberg
« : Elokuu 21, 2008, 13:04:16 »
Enlund ei ollut kolmosketjun tasoa kaudella -07, mutta silti häntä peluutettiin siellä, koska siitä oli hyötyä tulevaisuudessa. Tapparan kaltainen keskitason seura ei voi loputtomiin ostaa pelaajia muualta, vaan omistakin pitäisi tasaisesti nostaa omia junnuja ja luottaa heihin. En siis ihmettele, jos joku ei tätä siirtoa täysin sulata, kun kyseessä ei kuitenkaan ole Lehterän tasoinen pelimies.

Olen vähän eri mieltä Enlundista joka pelasi tuolloin jo oikein hyvin ja ihan pelaamalla ansaitsi paikkansa. Ja kun Tappara kerran on keskitason seura niin tällainen pelaajapolitiikka on nimenomaan se millä Tappara voi menestyä. Ei sillä pärjää että luotetaan puusilmäisesti omiin junnuihin, jos muualta olisi tarjolla parempaa edulliseen hintaan. Fakta on kuitenkin, ettei Tapparalla vain ole paljoa niitä junnuja jotka liigaan voisivat mahtua.

Omituista on vaan se, että niin monet Tappara-junnut menevät muualle kehittymään (Kuusela, Männikkö, Koskela) ja muiden junnut (Enlund, Lehterä, Strömberg) tulevat meille jalostumaan huippuunsa. Poikkeus on tietenkin rakas naapurimme, jonka omat (Sapko- ja LeKi) juniorit kehittyvät kotonaan.

Kuusela ja Männikkö olivat Tapparassa väärään aikaan väärässä paikassa. Molemmat pienikokoisia taitopelaajia ja Rautakorpi suosi isoja miehiä tai pieniä pörrääjiä. Ei kummastakaan oikein neloseenkaan olisi ollut. Toiset nimet ovat vain osa nykyistä linjausta jossa pyritään löytämään lupauksia hyvään hintaan.

6
Yleinen kiekkokeskustelu / Vs: Tampereen Ilves 2006-11
« : Kesäkuu 17, 2008, 08:34:06 »
En ole täysin vakuuttunut Ilveksen puolustuksen laadukkuudesta. Onhan se paperilla tässä vaiheessa selvästi parempi kuin Tapparalla, mutta onko se riittävän hyvä paikkaamaan hyökkäyksen räikeää kädettömyyttä? Kysymysmerkkejä riittää. Onko Milam lähempänä Benoit'a kuin Werneria? Seikolan piilevät lahjat eivät ole tähän päivään mennessä kunnolla näkyneet. Liigan miinuskuningas Tukio (koska viimeksi runkosarjan kahdeksannesta joukkueesta?) ei luultavasti ole yhtä suurissa vaikeuksissa, kun ei enää tarvitse leikkiä ykköspakkia, jollei Milam floppaa. Lehtivuori otti huiman harppauksen kohti kiekkolisten pakkien eliittiä. Jatkuuko kehitys samanlaisena?

Toki Ilvekselläkin kysymysmerkkejä riittää ja varsinkin kun ollaan vasta kesäkuussa. Mutta kun tarkastellaan vain puolustuksen kiekollista osaamista ja verrataan sitä aikaisempaan, on muutos selkeästi parempaan. Lisäksi esim. Kuukka on vähän ali-arvostettu pelaaja nykyään, hän pelaa omassa päässä varsin hyvin ja muitakin sieltä voi nousta. Tapparalla ainakin Halme ja Pentikäinen ovat lakipisteensä saavuttaneet ja samoin Grönvall ja Kangasniemi ovat jo kehitysvuotensa ohittaneet. Ehkä pikkuisen Halmeeseen voisi vielä uskoa, jos viime kauden suurempi vastuu kantaisi hedelmää nyt tälle kaudelle. Kolmikon Salmela-Benoit-Aalto saappaisiin tulevaisuudessa haaveillaan Korhonen-Ilvonen-Malkamäki-triosta varmasti ainakin kahta pelaajaa. Mutta onneksi Mikki hankkinee ainakin yhden pakin johtotehtäviin puolustukseen.

Ilveksen kysymysmerkit ovat pitkälti juuri pelitavallisissa asioissa ja todellakin myös Milamin kohdalla. Uskon että Lehtivuoren kehitys jatkuu vakaana ja vastuuta tulee roppakaupalla. Jos Milam osoittautuu Ilveksen Benoitiksi niin silloin joukkueella on kyllä hyvä materiaali omassa päässä. Hyökkäys on toki vielä keskeneräinen ja on mielenkiintoista nähdä tuleeko sinne vielä pelaajia ja minkä tasoisia. Tukonen istuisi taas suoraan tuohon muottiin mitä Sakke on rakentamassa, ja Ilves muutenkin tähtää jälleen kookkaaseen hyökkäykseen. Siksi on jännä nähdä mitä Pietilä hakee, sillä kiekollinen taito ei hyökkäyksessä ole vielä riittävää.

Tässä taisi kokonaan jäädä mainitsematta, että Tapparalta puuttuvat täysin sellaiset pelaajat, jotka omalla esimerkillään ja kokemuksellaan johtavat ja kannustavat muuta joukkuetta parempiin suorituksiin. Suoralta kädeltä en osaa nimetä yhtään pelaajaa, joka voisi nousta tähän rooliin. Ilveksellähän näitä pelaajia riittää.

Uskon, että ensi kaudella vaihtoaition luukun avaaminen on entistäkin tärkeämpi osa-alue. Tapparalla on tähän rooliin asettaa nuori ja liigatasolla kokematon Säteri. Kestääkö hän tehtävän aiheuttaman paineen? Tässäkin Ilves menee edelle.

En jaksa oikein uskoa, että perinteinen maalien tekeminen tuottaa tulosta ensi kaudella. Paljon tärkeämpää on nopeat pakkien avaukset, nopea keskialueen ylitys ja kova taklauspeli hyökkäyspäässä. Näissä Ilves on valovuoden Tapparaa edellä.

Yritit olla niin hauska että menit sitten ojaan hauskuutesi kanssa. En tiedä miten paljon kiekosta tiedät mutta haluaisin toki kuulla ketkä ovat nämä puolustuksen esimerkin näyttäjät. Ja puhutaan siis pelin avaamisesta.

Ja niinhän se menee että maalit käydään vaan tekemässä. Ei siihen mitään hyviä syöttöjä tai pelinopeutta tarvita, kunhan antaa kiekon Villelle tai Jorille ja that's it. Elämme vuotta 2008 ja vuonna 2008 kiekossa on ratkaisevaa hyökkäyspelinopeus ja kiekkokontrolli. Jos pakit eivät sitten vaikuta tähän niin kerro toki miten tämä luonnistuu.

Tappara on edelleen todella kovaa kamaa jos se saa vahvistettua puolustustaan. Muuten hyökkäyskalustosta ei saada kaikkea irti, ja silloin se paras menestys tietysti jää tulematta. Tuohon kaksi todella kovan luokan pakkia ja Tappara taistelee tosissaan mitaleista. Ja tottakai sillä varauksella että Lehterä & Enlund jäävät tänne.

7
Yleinen kiekkokeskustelu / Vs: Tampereen Ilves 2006-11
« : Kesäkuu 16, 2008, 10:19:12 »
Jännästi on Ilveksen tilanne heittänyt päälaelleen. Oikeastaan Hautamaan aikana on vuodesta toiseen kiikastanut se, että hyökkäyksen ja pakiston tasapaino ei ole ollut kuosissa. Toisin sanoen puolustus on antanut liikaa tasoitusta, ja samalla syönyt vielä hyökkäystehojakin. Nyt kun kerrankin näyttää että joukkuella on kiekollista taitoa riittävästi myös alakerrassa, niin hyökkäyspää ei sitten ihan kohtaa. Toki siellä on hyviä pelaajia kuten Marjamäki, Kauvosaari jne, mutta todelliset tähdet puuttuvat. Hyökkäys on myös ennemminkin fyysinen ja taisteleva kuin kiekkoa liikuttava ja taitava. Se voi aiheuttaa ongelmia, riippuen siitä millaista kiekkoa Sakke haluaa toteuttaa.

Samalla iso kysymysmerkki on sentteriosasto joka nykyaikana ratkaisee valtavasti joukkueen pelaamisessa. Pelintekijöiden puute vaivaa hieman tälläkin saralla. Lisäksi on muistettava että edessä on kausi numero yksi ilman Raimo Helmistä. Se jättää väkisin jonkinlaisen aukon, varsinkin kun puhutaan johtajuudesta ja kokemuksesta. Poissa on myös Viitakoski, joten uusia johtajia haetaan. Marko Anttila voisi olla sellainen, samoin ehkä Sami Torkki. Alakerrasta katseet kääntyvät Lehtivuoreen ja Tukioon. Uuden opetteluun menee oma aikansa tällä kaudella.

Maalivahtisirkus on asettumassa paikoilleen ja Toivosesta voidaan odotella huipputason veskaria liigaan. Ilveksen käsittämätön satsaus polvivaivaiseen Leinoseen on menneen talven lumia ja nyt maalin suulla on aivan eri luokan potentiaalia. Tosin Toivosellakin on se oma vammahistoriansa, joten kesä on nyt tärkeää aikaa.

Tapparakin tulee olemaan suurissa ongelmissa pakiston taitotason kanssa, ja on todella suotavaa että Korhonen lunastaisi sen potentiaalinsa. Muuten viime kauden ilotulitus on vain kaunis muisto, huolimatta siitä että hyökkäys on tasokas. Itse lähden siitä että ilman kiekollisesti osaavaa puolustusta ei yksinkertaisesti voi menestyä ja siksi tämän hetken Ilves on piirun Tapparaa edellä. Nimittäin hyvät pelinavaajat kompensoivat hieman hyökkääjien taitovajetta, ja ennen kaikkea mahdollistavat nopeammat ja tehokkaammat lähdöt omista. Tapparan kohdalla näyttää että sentterit joutuvat ottamaan suuren roolin tässä suhteessa. Eli näemme ilmeisesti jälleen hitaita lähtöjä oman maalin takaa.

Ilveksellä on omat mahdollisuutensa kuitenkin. Jos se saa hyödynnettyä hyvät puolustajansa ja pystyy täten ylittämään keskialueen vauhdilla, niin silloin sen hyökkääjät ovat vahvoilla. Varsinkin Anttila, Marjamäki ja Torkki pystyvät antamaan todella painavia niittejä, ja samalla voittamaan näitä ns. jatkokarvaustilanteita. Mutta se vaatii sen kontrolloidun keskialueen ylittämisen, ja nimenomaan riittävällä vauhdilla.

Ensi kauden SM-Liiga vaikuttaa tällä hetkellä tasaiselta ja jopa hieman tasokkaammalta kuin vuosi sitten. Minä näkisin että Ilveksellä on ihan täydet mahdollisuudet kuuden sakkiin ja jos taktiset asiat loksahtavat paikoilleen, niin jopa ylöspäin. Tappara taistelee myös siitä kutospaikasta, mutta vain jos se saa vielä todellisen vahvistuksen puolustukseen. Tämän hetken pakistolla on edessä kivinen tie. Todella paljon riippuu myös nuorten miesten Malkamäen ja Ilvosen harteilla, mutta en ole niinkään varma ovatko he vielä riittävällä tasolla isompiin rooleihin.

8
Pelaajat / Vs: Suosikkisi?
« : Toukokuu 26, 2008, 12:19:57 »
Janne, Ville ja Lehterä Tapparasta. Maailmalta herrat Malkin, Ovetshkin, Zetterberg ja Joe Thornton.

9
Pelaajat / Vs: Huhuketju 08-09
« : Huhtikuu 17, 2008, 11:57:16 »
Ei tule Saravo Tampereelle. Lähde on lähipiiri.
Tätä lähipiirin tietoa en niele kyllä heti. Kattellaan sano.

Kattele vaan. Ei auta.

10
Pelaajat / Vs: Huhuketju 08-09
« : Huhtikuu 16, 2008, 22:05:47 »
Ei tule Saravo Tampereelle. Lähde on lähipiiri.

11
No juu, todella positiivista jos JYP tosiaan olikin vain yllätyksen turvin noin paljon edellä. Alku näytti eilen helvetin pahalta ja mietin ihan Enlundin maaliin asti, että näissä peleissä on pakko pystyä myös hyökkäämään. Ekassa erässä pyrin seuraamaan oikein tosissaan Tapparan avauspelaamista ja kyllähän joukkue oli hirveissä vaikeuksissa.

Hyökkääjät menivät missä sattuu, ajoitukset täysin pielessä ja puolustajat osittain pakon edestä availivat todella vaikeita syöttöjä. JYP liikkui kolmelta kaistalta, pelasi suoraan maalia kohti ja tuntui olevan joka tilanteessa paremmassa liikkeessä. Eli sen tasapaino oli selvästi parempi.

Tappara löysi aseensa lopulta ja alkoi saada kiekkoa järjestelmällisesti toiseen päähän. Aika paljon Tapparalla edelleen ratkaisee henkilökohtaiset suoritukset varsinkin sisäänviennissä, mutta toisaalta jos kiekko saadaan pelattua edulliseen asemaan jo ennen omaa sinistä, niin Tapparan taito alkaa tulla esiin. Oman pään pelissä oli vielä hakemista ja myös ajoitusongelmia, mutta nyt niistä ei maksettu hintaa.

Tapparan pitäisi minun mielestäni pelata edelleen suoraviivaisemmin hyökkäysalueella. Muutaman kerran hukattiin potentiaalinen maalipaikka sillä ettei kiekkoa toimitettu suoraan maalia kohti. Tosin ilmeisesti tässä otettiin varman päälle, jotta JYP ei pääse kontraamaan huonoista laukauksista.


12
Hyvää settiä tulee, kiva lueskella muutakin kuin että ihan p*ska toimittaja kun ei ole voittanut 17 mestaruutta.

Haluaisin vielä hieman tuota kanadalaista tyyliä vatvoa sen verran, että kun lisätään nuo Väsyneet Kädet-merkin esille tuomat pointit, sellaisiin pieniin lätkän pelaamiseen liittyviin asioihin niin ollaan hyvin kartalla. Mielestäni juuri Sihvonen toi hienosti esiin, oliko se nyt Torinon lähetyksissä, pieniä asioita joita kanukit tekevät aina hyvin. Katse koko ajan kiekossa, kiekollisella apu lähellä, lapa jäässä, aina valmius pelata eteenpäin (ns. syöttö kolmannelle). Kaikki asioita joita Suomessa nyt ilmeisesti vasta opetellaan, tai joista on ruvettu uudelleen puhumaan. Oletteko huomanneet sellaisen, että ihan sama millainen väkkärä Kanadasta tännekin tulee, niin hänellä on aina nuo periaatteet hallussa. Taitotaso tietysti vaihtelee.

Ljpp:n tekstiin ei ole paljon lisättävää. Sen verran kuitenkin sanon että kun pelikirjakeskusteluitakin käy, niin kannattaa aina miettiä jonkin asian kohdalla onko se syy vai seuraus? Monet näistä tunnepuolen asioista ovat Sihvosen mukaan seurausta nimenomaan hyvästä pelikirjasta ja sen tuottamasta lisäarvosta, ne eivät pelkästään ole syy jonkun joukkueen menestykseen tai menestymättömyyteen. Minäkin näen niin että yksittäisen pelaajan kohdalla pelikirja voi tuottaa paljon hyviä asioita, edellyttäen tietysti että hänet on roolitettu oikein.

Harrastesarjasta olemme samaa mieltä, tuohan on ihan totta! Tässäkin on jännä miettiä sitä, että johtuuko se hyvä päivä siitä viisikkopelaamisesta ja sen onnistumisesta, vai onnistuuko viisikkopelaaminen siksi että on hyvä päivä? Minä pikkaisen kallistun tuon ensimmäisen kohdalle.

13

Ehkä lähinnä siksi että tämän keskustelun sisällä puhutaan peli"kirjasta" yleensä ja sen lisäksi sekaisin Sihvosen pelikirjasta. Sihvosen unelmapelitapa on kaavamainen, koska sillä halutaan luoda maksimaalinen hyökkäyspelinopeus ja käyttää koko kaukalon leveyttä hyväksi. Lähestymistapa sisältää trade-offin tiettyyn yksilön vapauteen tehdä oivalluksia ja poiketa sapluunasta.

Tapparan pelitapa 2000-2003 oli niin kaavamainen ja orjuuttava että hirvittää mutta todella hyvä. Pelaajamateriaali oli täysin rakennettu pelitavan ehdoilla. Pelaajien liikeradat ja toimet olivat piirulleen samat, vaihdosta, matsista ja kaudesta toiseen. Pakko myöntää, että ihailin sitä. Pelitapa, Rautakorven pelikirja, teki Tapparasta tasaisesti pelaavan koneen jossa joka jätkä tiesi miten tulee toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Tuo pelikirja tappoi luovuuden, kaikki eivät sitä tietenkään tee. Pelikirja voisi olla myös "syöttäkää Jannelle, se tekee pari häkkiä". Muutenkin ihmetyttää (tai ei oikeasti) että ainoa keskustelu sen ajan Tapparasta oli "Tappara kahvaa". Ketään ei kiinnostanut Rautakorven luoma ylivoimainen pelityyli sen ajan vaatimuksiin ja loistavasti rakennettu joukkue sen ympärille. Peli oli niin loistavan yliorganisoitua, että se oli kaunista.

Tämä on juuri askarruttanut, minkä ihmeen takia yhden henkilön vahvasti esille tuoma termi on niin vastenmielinen ettei se edes voi olla totta. Vaikka Sihvonen olisi kuinka ärsyttävä tahansa niin asia on asiaa.

Hieno kirjoitus Rautakorven "kulta-Tapparasta". Urama-kritiikissään Sihvonen on maininnut esim. juuri tuon asian minkä sinäkin toit esiin, eli tällä hetkellä pelaajat eivät toista samoja asioita vaihdosta toiseen. Peli tavallaan siis varioituu liikaa ja siinä on selkeä vaara paitsi pelin hidastumiseen, niin myös siihen että hyökkäyspeli sekoaa jossain paikoissa täysin. Tapparalla ehkä on joku runko taustalla, mutta pelissä ei sellaista toistuvuutta ole juurikaan. Pelaajat ratkovat tilanteita hyvin paljon henk.koht. oivalluksilla, ja vaarana on että mikäli se tapa ei toimi, niin ei löydy enää mitään mihin tukeutua.

Rautakorven Tapparan hienouksia eivät tosiaan nähneet kuin Tapparaa paljon seuraavat, ja peliä "sillä silmällä" katsovat ihmiset. Se pitää täysin paikkansa että joukkue oli mestarillisesti rakennettu, ja todellakin pelikirja/tapa käytti säälimättä hyväkseen sen ajan kiekon mahdollisuudet. Sehän oli eräänlainen jatkumo taas HIFK:n 90-luvun lopun totaalikiekosta. Ja sen luovuuden minä näen niin, että tuolloin sitä luovuutta sai käyttää sitten esim. kulmapelissä, tai muissa pelitilanteissa johon jo itse pelitapa pakotti.

Lainaus
Johtuen nollatoleranssista. 2003-Tappara estäisi 2008-Tapparan saamasta juuri yhtään kontrolloitua hyökkäystä oman pään lähdöillä. Savianot ja Koskelat ois rukkasia pakotettujen päätykiekkojen poiminnassa. Omassa päässä Aalto, Salmela ja Pikkarainen eivät olisi sen parempia. Salmela kruunais kaiken menettämällä kiekon puolenkymmentä kertaa hasardikikkailulla omassa päässä. Tuo siis vanhoilla säännöillä. Mutta turhaa tuollainen, aina pelataan kulloinkin voimassa olevilla säännöillä.

Ja jos kerran Suomella on niin paljon ylivertaisempi pelikirja kuin Kanadalla, joka pelaa edelleen 60-luvun two dogs and a fox-kiekkoa, niin miksi Kanukit voittaa silti mestaruuksia ja Suomi häviää aina ratkaisevat pelit? Toimiva pelitapa tosiaan kompensoi taidollisia puutteita ja tekee keskinkertaisesta joukkueesta paremman, mutta finaalit vie kovin jätkä ;-)

Puhuin toki siis nykysäännöillä pelattaessa. Nyky-Tapparan pelinopeus olisi paljon korkeammalla tasolla ja tuo alueiden ylimiehittäminen toisi vanhalle Tapparalle suuria vaikeuksia, jo pelkästään yhdellä poikittaissyötöllä. Samaten isokokoinen Tappara puolestaan istuisi todennäköisesti paljon jäähyllä ja Salmelat, Aallot ja kaverit takoisivat verkot tötterölle. Koitin viitata esimerkillä vain tuohon case-Toivolaan.

Kanada on kyllä mainio. Kanadalaiset kuitenkin tuntevat kiekon ja sen lainalaisuudet paremmin kuin kukaan muu. Kyllä sielläkin tiedetään varmasti mitä modernin kiekon aallonharjalla tapahtuu, mutta sitten tullaan taas kanadalaiseen tapaan pelata jääkiekkoa. Se on jo perusperiaatteiltaan sellaista ja pelaajat istuvat siihen niin täydellisesti, että Kanada läiskii turpaan kaikkia tieteellisen koulukunnan edustajia.

14
Se minun täytyy, valitettavasti, tunnustaa, että Sihvosen meriitteihin voidaan lukea tuon pelikirja-käsitteen tuominen suomalaiseen jääkiekkokeskusteluun. Itse vain koko pelikirja-keskustelua suorastaan kammoksun. Mielestäni tällä tavalla on viety keskustelu väärällä uralle kun kaikki keskittyvät keskustelemaan tyyliin "Mun isä on parempi kuin sun isä" -> "Meidän pelikirja on parempi kuin teidän pelikirja". 

Itse käytän mieluummin pelitapa tai pelityyli -käsitteitä. Pelikirja kuulostaa siltä, että joukkue on rajattuna johonkin tiettyyn kirjattuun pelitapaan jossa jokaiselle vastustajan mahdollisesti yrittämälle asialle pitää olla kirjattuna vastakeinot ja jos näitä vastakeinoja ei ole kirjattuna niin tarkoittaa se sitä, että pelikirja on pelattavissa pois.

Loppupeleissä minusta tärkeintä on, että joukkueella on sellainen hyvä perustuntuma omasta pelitavasta. Painottuu se sitten fyysisyyteen, kiekolliseen peliin tai tiukkaan puolustukseen. Jokaisessa vaihtoehdossa pitää kuitenkin olla mahdollisuuksia luoviin ratkaisuihin ja aina on otettava huomioon se joukkueen materiaali. Peesaan myös muita kirjoittajia siinä, että minusta joukkueiden välillä voi olla hyvinkin suuria eroja tahtopelissä. Ja tämä yhdistettynä vielä muutamiin yksittäisiin sattumiin, voi se tarkoittaa sitä että pudotuspelisarjoja voitetaan hyvin pitkälti tahdon voimalla.

Hemmetin hyvä esimerkki on tuo Ässien parin vuoden takainen menestys. Siinä joukkue oli kovassa hurmostilassa jo pudotuspeleihin lähdettäessä. Sitten vastustajille tuli vielä muutamia kovia poissaoloja (Tappara: Puistola, Grönvall, Mäntylä, Kärpät: Bäckström) ja yhdessä Ässien hurmostilan ansiota joukkue eteni finaaleihin asti. Siellä taas vastaan tuli HPK joka ei halunnut missään nimessä hukata ainutlaatuista tilannetta ottaa vihdoin mestaruus tililleen. Ja ehkä myös tässä vaiheessa Ässien tahtotilanne oli jo hieman tasaantunut kahden hurmosmaisen pudotuspelisarjan voiton jälkeen.

Jos Mika Toivolalla olisi ollut ns. langat täysin omissa käsissä olisi sen pitänyt mielestäni näkyä myös nyt Lukon menestyksessä. Nyt näin ei ole käynyt, vaan on vain nähty se, että Toivolalla ei tosiasiassa ole paljonkaan taitoja johdattaa joukkue menestykseen vaikka saa käyttöönsä suuren rahan joukkueen. Jos Ässien menestys olisi jotenkin pohjautunut Toivolan aikaansaamaan toimivaan pelitapaan niin miksei siitä ole näkynyt mitään viitteitä Lukon otteissa?

Pelikirjakeskustelu on kyllä mielestäni päinvastoin saanut ihmiset puhumaan itse pelistä, ja ennenkaikkea ymmärtämään sitä paremmin. Esim. Kerhon voittoa ei enää ratkaise sikakatsomo, vaan se että se tekee asioita oikein kentällä. Tai nimenomaan että joku joukkue voitti koska se pelkästään liikkui, sillä kulki paremmin, sillä oli hyvä päivä, se toimitti kiekkoa maalille etc. yhdentekevää jargonia.

Ja joukkueillahan on jopa videoitu pelitapa nykyään! Sitähän se taktisuus tarkoittaa että vastustajan vahvuudet pelataan pois, ja jos siinä ei onnistuta niin täytyy sitä puolta kehittää. Tottakai pelikirja on pelattavissa pois, tai tietyt painotukset sieltä voidaan eliminoida. Minä en ymmärrä miksi jalkapallo on kaikkien mielestä automaattisesti laji jossa taktiikka on mukana, mutta jääkiekko on sitten pelkkää kouhotusta ja tunteiden paloa.

Ja eihän se riitä joukkueelle jos pelitapa on suurinpiirtein että pelataan fyysisesti, kiekollisesti jne. Kysymys kuuluukin että MITEN pelataan, tai MITÄ pitää tehdä, jotta voidaan olla fyysisiä tai kiekollisia. Ei riitä että pelaajalle vain sanotaan että pelaa kiekollisesti. Kyllä pelaaja tarvitsee kunnon tiedon siitä miten hänen tulee menetellä, jotta voittaminen on mahdollista. Okei, Tapparakin pelaa kiekollista peliä. Mutta pystyäkseen tekemään niin, se tarvitsee kunnollisen suunnitelman siitä mihin syötetään milloinkin ja missä liikkuu kiekoton pelaaja, se on pelikirja. Ja on muistettava että nämä on tehtävä vielä suhteessa vastustajaan.

Ja miksi pelkästään pelikirja-käsite on sellainen että se ei mahdollista luovuutta? Hyvä pelikirja päinvastoin monissa kohdin jopa pakottaa luovuuteen, jotta pelitapa toimisi kuten on suunniteltu. Kun peli on jo rakenteellisesti sellaista että se on tehokasta, ja pelaajat sen sapluunan sisällä tekevät luovia ja oikeita ratkaisuja, on jääkiekko voittavaa ja luovaa.

Toivolan tilanne on mielenkiintoinen. Ässissä nähtiin että hän osaa luoda voittavan pelitavan ja ilmapiirin joukkueeseen. Sen sijaan Lukon kanssa on käynyt niin että Toivola ei ole onnistunut. Liian hitaita pelaajia, joka varsinkin puolustuksessa näkyy hälyttävällä tavalla, etenkin nykykiekossa. Toivola on ehkä liikaa jämähtänyt tuonne vuoteen 2005, ja sen vuoden pelillä ei tee tänä vuonna enää mitään. Sama asia kun miettii vaikka 2003 Tapparaa ja 2008 Tapparaa. Melkein väitän että jälkimmäinen veisi ottelusarjan nimiinsä, koska edellinen lähtisi jo siitä että luovuttaisi kiekkokontrollin vastustajalle. Tästä taas nyky-Tappara kiittäisi.

Pelikirja ei pelkältään tietenkään takaa menestystä. Pelaajilla on siinä myös iso osuus, se on ihan selvää. Minä en vain käsitä miksi on niin paljon ihmisiä jotka jostain aivan toisarvoisista asioista johtuen, eivät suostu edes uskomaan että se vaikuttaa oikeasti valtavan paljon. Jos kaikki on kerran pelkästään kiinni pelaajista niin kertokaapa miten Suomi on pärjännyt vielä ihan viime vuosina jääkiekon arvoturnauksissa esim. Venäjää paremmin? Yksilötasolla Venäjällä on ollut sellaisia nippuja, että Suomi saa vastaavasta vain haaveilla. Eikö Venäjä ole tahtonut menestyä? Edes kotikisoissaan? Vaiko oliko tässäkin se kuuluisa Pyhä Henki joka siivitti Suomen voittoihin? Se hurmos joka siis vain kaivetaan pelikassista ennen tiettyjä pelejä.

Ja onko vaikka Tapparan finaalitappiot vuosilta 2001 ja 2002 selitettävissä sillä että se halusi vähemmän kultaa?

15
Mielestäni Ässien hopea on paras esimerkki siitä mihin hurja tahtotaso, hurmostila ja sitä kautta roima ylisuorittaminen voi johtaa. Eikö Ässät nimenomaan tiputtanut Tapparan ja Kärpät juurikin tahdolla, kun taas vastustajat sortuivat lievään virkamiesmäisyyteen. Eikä Tapparan viime kevään playoff-peleistäkään voi sanoa, että kaikilla pelaajilla olisi ollut se vaadittava 105-110% lasissa.

Olen sitä mieltä että Ässien voiton ratkaisivat loistava viisikkopelaaminen, loistava maalivahti, tehokas erikoistilannepelaaminen ja yksinkertaisesti paremmat kärkipelaajat. Eli kuten Zanahoria jo totesi. Minusta on jotenkin tyhmää sanoa että joukkue voitti pelkästään tahdolla toisen, olen sitä mieltä että playoffeissa ei ole yhtäkään pelaajaa joka tahtoisi kultaa enemmän kuin toinen. Jossain määrin tahtotila tietysti näkyy ja sekin on aika riippuvainen itseluottamuksesta, joka taasen kumpuaa sitten toimivasta pelikirjasta, joka saa parhaimmillaan pelaajan tekemään jatkuvasti oikeita päätöksiä.

Viime keväälläkin näki että kun Bluesilla peli kulki niin se tahtoi "enemmän" ja Tappara vastaavasti menetti täysin itseluottamuksensa kun se ei keksinyt lääkkeitä Bluesin peliin. Tämäkin taisto käytiin siis oikeastaan jo taktisella puolella, ja silloin Tappara hävisi.

Minäkin olen sitä mieltä että Tamin prinsiipit ovat ihan täyttä asiaa. Noilla alueilla ne kiekkopelit ratkeavat, niin se vain menee. Mutta eivät ne poista pelikirjojen tarvetta, vaan pelikirjan on oltava sellainen että noilla alueilla on yleensä mahdollista olla vahva. Eli ne periaatteet pitää upottaa siihen pelikirjaan. Pelikirja oli mielestäni aivan ratkaisevassa osassa viimeksi Kärppien ja Jokereiden finaalisarjassa, jossa materiaaliltaan joukkueet olivat hyvin tasoissa. Silti Kärpät onnistui kylvettämään Jokereita taktisella puolella. Sama toistui myös vastaavasti sitten Jokereiden ja HPK:n sarjassa, jossa voittajan olikin "fiasko"-pelikirja.

Tässä on saatu oikein hyvää settiä aikaan. Voisikin kysäistä taas itse herra Sihvoselta jotain näistä asioista, mitkä jäävät epäselväksi.


Sivuja: [1] 2 3