Mullahan on sairaan kova laaki (no ainaski omasta mielestä , ja siihen on juurikin syynä toi edellä kuvattu reenaustemppu jonka opin jostain Kallun kiekkokoulu-kirjasesta ja nuorempana tuli rullailtua painoa ylös alas. No tuota noi, tuossa kun parina talvena olen käynyt läheisellä jäällä vähän kokeilemassa että vieläkö lähtee, niin ainakin junnut on saanut hyvät naurut kun pönäkkä kaveri tulee sinne ja vetää viis laukausta kaikki jonnekin lumipenkkaan ja jupisee ittekseen että ai saakeli kun sattu käsiin ja lähtee himaan.

Minä jään kesäkuun alusta pariksi kuukaudeksi hoitovapaalle, ja siihen kesälomaa kuukausi päälle, eli poikien lastenvahtina tässä kesä menee. Vaikka eihän tuo lasten kaitseminen mitään helppoa ole, niin odotan kyllä kuitenkin innolla tuota pientä breikkiä duunista. Vuonna -96 sain paperit opinahjosta ja sen jälkeen on duunia painettu 10 v. Pakko myöntää, että pientä leipääntymistä on ollut viime aikoina, joten saattaa tehdä hyvääkin tämmöinen pieni muutos.

Kiekkokirjoista pari sanaa:

Tuli luettua Alpo Suhosen kirja, Kausi sydämestäni.
Suosittelen jääkiekon ystäville, antaa mielestäni vähän erilaisen näkökulman jääkiekkoon ja valmennukseen.

Ja tuli myös luettua Sami Heleniuksesta kertova kirja, 7. puolustaja vai mikäs sen nimi olikaan.
Hyvä kirja sekin, valottaa tuota nyrkkimiesten maailmaa.

Olen sen verran tylsä kaveri, että tatskoja ei ole. Rouvalla on yksi, mutta sitä ei edes taidettu kysyä.
Ei mulla ole mitään lävistyksiäkään, mainitaan sekin nyt tässä yhteydessä.

No samalla mennään ku ennenkin...
ja jos jotakuta kiinnostaa että mistä toi nimimerkki, niin se on joskus vuosia sitten radiosta kuultu,
kun joku "maakuntaselostaja" selitti että "maalivahdilta ponttoonitorjunta".
Se taitaa muuten olla väärin kirjoitettu, se kait on yhdellä "o":lla oikeesti, mutta eipä se paljon haittaa tässä maailmassa, jossa on paljon isompiakin asioita väärin.

Katselin tuon aamusella.

Oli ihan mukavaa kuunneltavaa pelaajien kommentit. Erityisesti Lehdon asenne joukkueelle pelaamisesta jäi positiivisesti mieleen.

Huulilta oli luettavissa valmentan suusta hieman rumia sanoja, mutta äijien peli ja tunteella mukana, ei se minua haitannut. Huvitti pikemminkin.

Voitot...no niistä ei paljon ole kerrottavaa, jotain pieniä ropoja joskus sattunut tulemaan..yleensä ei tule mitään, lotossakin kiertää pallot kaukaa mun rivit. Vakiossa kaverin kanssa laitetaan viiden vaihtomerkin järkkäriä, sitä on mukava lauantai-iltaisin jännittää teksti-tv:tä seuraten, että osuuko vaiko ei, no siinäkin on niin että harvemmin osuu. Mitähän tuotakin nyt olis veikkailtu, useampi kuukausi kuitenkin, niin muutaman kerran jotain kymmentä oikein on tainnut tulla, eli pieniä hiluja. Kannattaa muuten joskus kokeilla semmosta, että pistää ylös kaikki vedot ja voitot. Aika usein se touhu jää miinusmerkkiseksi, jos saan arvata.