En tiedä sopivampaakaan topikkia ja pahoittelen jos tällä keskustelupalstalla on parempikin, mutta Liigan Klassikkohetkiiin on nyt tullut Tapparan maalivahti yli kolmenkymmenen vuoden takaa, The One And Only: HANNU KAMPPURI.

Kamppuri oli todellinen takuumies vuosien 1982 ja 1984 mestaruuksissa. Muutenkin hyvin mystinen persoona ja HUIPPUMAALIVAHTI. Tässä linkki tähän videoon Liigan sivuille: http://liiga.fi/klassikkohetket/#1983-tappara

Virveliä kainaloon: Älähdän vähäsen, tarvitaan isompi otanta...
---
Gatecrasher: Tuollaista se valitettavasti tänään oli...

Ok, hyvä näin jos on niin, että peli on toiminutkin viime aikoina ja eilinen oli vain poikkeus.

Tähän on vielä pakko lisätä että koko playoff-sarja 2003 varsinkin Lasse Jämsenin jatkoaikamaali Espoossa 7. pelin jatkoajalla. Tuona keväänähän useammassikin pelissä otettiin voitto jatkoajalla. Ei varmasti monia noin jännittäviä playoffeja tule enää eläissään näkemään.

Itsellä on unohtumattomia ja ikimuistoisia kokemuksia Tapparasta. Parhaiten nyt heti aprikoimatta tulevat mieleen 1982 välieräsarja HIFK:ta vastaan, jossa HIFK oli yhden jatkoajan päässä finaaleista, mutta Kamppurin yliluonnoliset jatkoaikatorjunnat ja Lindgrenin täysi tsägäläpiajo ko. jatkoajalla Sevonin pitkänkiekon yrityksestä käänsivät sarjan lopulta Tapparalle. Kauden 1984-85 lähes totaali romahdus jolloin oltiin suoran putoajan paikalla huolestuttavan pitkään. Kauden 1987-88 välieräsarja (jälleen) HIFK:ta vastaan. Koko 90-luvun aneeminen taaperrus kautta 1995-96 lukuunottamatta. Lokakuussa 1999 ollut peli Narreja vastaan Ilmalassa, Tappara hävisi pelin, mutta VIHDOIN pelistä näkyi, että K-O-H-T-A mennään takaisin suomalaiseksi huippuseuraksi. Ja siitähän se voittoputki sitten taisi alkaakin.

Noh, tämän lainauksen otin tästä keväästä 2003 siksi, että menin katsomaan Blues-Tappara kolmatta puolivälierää vasta pelin ehdittyä jo vanheta tovin (työkiireiden takia tämä). Blueshan johti jo otteluvoitoissa 2-0 ja astuessani tuolloiseen LänsiAuto-areenaan taululla olivat Bluesin 2-0 johtonumerot. Ei hyvältä näyttänyt. Mutta laitoin toiden erän noin viidennen peliminuutin kohdalla muutamalle espoolaiselle tutulleni tekstarin jotenkin tyyliin, "Voi vttu tota Tapparan nuhjausta. Tossa pelissä on ihan hyvä systeemi, mutta VTTU ku ne sais edes hiukan tunnetta tohon, niin Tappara olis heittämällä finaalissa". Muistan, että Myllys oli Bluesin maalissa menossa kohti huippupeliä, mutta sitten Maruzakin huikea onnenkantamoinen 2-1:een Bluesin pelaajan selän kautta sekoitti Myllyksen pasmat. Sen verran kiukkuisesti Myllys ko. pelaajaa päin naamaa noitui maalin jälkeen.  Pitkä ja tuskallinen tie jatkui, mutta on tosiaan jäänyt toi kevät 2003 mieleen hiukan liian jännittävinä playoffeina hiukan liian monine veitsikurkulla-tilanteineen.

Ja sitten jostain syystä mua ei toi 7-7 ei hetkauttanut mihinkään, vaikka asiasta pääkaupunkiseutulaisena paljon kuittailua kuulinkin. Kyseessähän oli vain syksyinen runkosarjapeli ja saattoi vain palvella ns. suurempaa kuvaa, jos Rautakorpi selkeässä johtoasemassa päätti kokeilla jotain poikkeavaa. Jos kyseessä olisi ollut playoff, niin toki olisi riipinyt tuollainen johtoaseman menetys.

Eilen saatiin ensimmäinen CHL-kausi päätökseen. Tämä taisi mennä lähes kaikilta paitsi Luulajan ja Göteborgin faneilta ohi. No, positiivista oli se, että vihdoin Ruotsissa CHL-pelin katsomon täyttö oli lähes 100%. Tähän astihan Ruotsissa on menty 30-40% täyttöasteella.

Onhan tossa kehittämistä ja kehittymistä, mutta silti edelleen olen sitä mieltä, että Tapparan ja jääkiekon yleisesti tulevaisuus on eurooppalaisessa liigassa.

Ei ole hyvä jääkiekon kuvalle tuo TPS:n nykytilanne. Touhu on huonoimpia tv-hupailuja ja Spede-leffoja karmeampaa. HPK:n ensivisiitti SM-liigassa kolmisenkymmentä vuotta sitten ei ehkä ollut mikään menestys. Tuolloin Kerho jäi sarjataulukon viimeiseksi vaatimattomalla kuudella pisteellä, mutta silti yrittivät koko kauden. Eivät häpäisseet lajia ja muita sarjan joukkueita.

Suljetun Liigan edut olivatkaan?

Itselläni on Liiga tällä kaudella boikotissa Liigassa jo liian pitkään vallinneen yleisen aneemisen puuhastelun takia, ja voin sanoa, että kun tällaista tekstiä lukee niin luulen, että boikotti jatkuu myös ensikaudella: http://yle.fi/urheilu/yleiso_paattaa_jatkossa_milla_miehilla_lukko_aloittaa_kotipelit/7755218 " Ei tänä päivänä mikään peli myy enää itse itseään." "Perinteinen ottelumarkkinointi on aikansa elänyttä. Pitää ylittää uutiskynnys ja puheenaihekynnys," "..ja ottelumarkkinointia kehittelevät saavat vetää pellehattuja päähänsä uusien markkinointikikkojen keksimiseksi."

Hyi hvetti mitä pelleilyä! Sitten vielä tässä maassa ihmetellään miksi ollaan niin puseja ns. todellisissa paikoissa ja arvopeleissä. Ei kai se nyt ihme ole, kun pelaajien päähän uitetaan ajatuksia imelyyden ja miellyttävyyden olevan itse pelillisiä arvoja tärkeämpää. Naapurimaassa ollaan urheilussa ja katsomokulttuurissa valovuosia edellä ja osittain siksi niiltä löytyy kykyjä juuri tällaiseen: http://youtu.be/RAF_jwuyR4s?t=1m5s ja paljoon muuhun.

Tätä tyyliä tänne tarvittaisiin ja paljon:http://youtu.be/GdFHKXXPLhg?t=7m1s kaikkien myötähäpeällisten pelleilyjen sijaan.

"Vihasin Tamperetta, kun pelasin, mutta nyt pidän siitä. Jos minun nyt pitäisi muuttaa Suomeen, niin juuri sinne. Ja miksikö vihasin Tamperetta? Koska Tappara aina hakkasi meidät, Boyko hymyilee."

Tuolloin jo lähes kolme vuosikymmentä sitten tapasin Boykon ja kysyin, että kuka on SM-liigan vaikeimmin ohitettava maalivahti hänen mielestään. Boyko vastasi Markus Mattssonin olevan mm. siksi, että Boyko oli rightin pelaaja ja Mattsson taas vasemassa mailaa ja räpylää oikeassa kädessä pitänyt maalivahti. Normisti Boyko hätyytteli siis mv:n mailakäden puolta, mutta Mattssonilla oli sillä puolella räpylä. Toki muutenkin puhui juuri kuten lainauksessa seisoo.

Suomalaiset hallit joissa olen eniten käynyt katsomassa pääsarjan kiekkoilua ovat Helsingin Jäähalli ja Hakametsä. Molemmat ovat yleisökapasiteetiltaan ja iältään suht samat. On totta, että Helsingin Jäähallissa äänellinen tunnelma on parempi, eli kotijoukkueen tehdessä maalin ns. yleisöräjähdys on monta kertaa ravisuttavampi kuin Hakametsässä. Mutta Helsingin Jäähalli on sitten toisaalta varsinkin yläparvilta visuaalisesti rajoittava. Kattohan on sisään eli alaspäin kaareva (eli äänet ei huku laajaan kattoon), siinä missä Hakametsä on ulos eli ylöspäin kaareva. Helsingin Jäähallin yläkatsomoista ei näe vastakkaiseen yläkatsomoon.

Sitä vain usein ajattelee, että onko katsomokäyttäytyminen muuttunut vai ihmiset lihoneet, kun wanhojen hallien käytäville ei enää mahdu. Ennenhän katsomokapasiteetti oli vielä isompi, vai oliko niin, että seisomakatsomoista ei lähdetty käytäville kuljeksimaan ettei menetetä paikkaa?

Hartwall-arenakin on kyllä täytenä aika tukossa, varsinkin myyntipisteet. Ja Jaffalan akustiikkaa ja tunnelman vaisuutta ja kuulutusten kuulumattomutta ja toisaalta liian lujaa pauhaavaa musaa on arvosteltu myös ihan kylliksi. Jaffala oli toki Narrien normi-Liiga-pelin paikalla olevalla katsojamäärällä (noin 3000-5000 vaikka ilmoitettu oli 5000-8000) ihan mukava ja tilava.