Meillä on nyt 3 hyvin tuloksentekoon kykenevää kenttää joiden kemiat toimii melko hyvin ja tasonnosto keväällä on havaittavissa. Mikä tarve meillä on vahvistua kolmella täsmähankinnalla? Mikä järki ottaa taloudellinen riski tilanteessa ja mahdollisesti sotkea toimivat ketjukemiat?
Tämän päivän hyökkäysketjut:
25 Henrik Haapala - 24 Jani Lajunen - 71 Kristian Kuusela
29 Patrik Laine - 44 Jan-Mikael Järvinen - 81 Jukka Peltola
19 Veli-Matti Savinainen - 22 Arttu Ilomäki - 26 Jere Karjalainen
27 Elmeri Kaksonen - 17 Stephen Dixon - 51 Miika Heikkilä
Sanoisin, että tuossa on tasan 1 ketju, johon tuo ylistyslaulu tuloksenteosta ja kemioiden toimivuudesta sopii. Ketjut 2-4 on ollut monessa muodossa kauden aikana, eikä ihan killerikoostumuksia ole vielä löydetty. Parhaiten varmaan tulosta teki se kauden alussa yhdessä ollut Laine-Ilomäki-Peltola kolmoskenttä. Dixonin ympärille rakennetut kakkoskentät ei ole oikein missään vaiheessa ottaneet toimiakseen toivotulla tavalla, ja nyt mies pelaa sitten neloskentässä.
Jos aatellaan, että Tappara toisi nyt hyökkääjävahvistuksen tuohon rosteriin, niin eihän se olisi minkään sortin ongelma. Tuolta voidaan aivan hyvin pullauttaa Kaksonen tai Heikkilä pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle, joukkueen kemia saati tehot tuskin kärsii siitä millään tavalla. Ja kun kentissä 2-4 ei ole vielä mitään vakiintuneita kokoonpanoja ehtinyt muodostua, saati tutkapareja tai tehonyrkkejä, niin uuden pelaajan sovittelu kentällisiin tuskin rikkoisi mitään jo toimivaa.
Pakistoon niin ikään mahtuisi yksi vahvistus helposti. Jopa Tömmernes-tason peluri otettaisiin vastaan mieluusti, mutta vähintään nyt joku ringinlaajennus tarvitaan kuitenkin. 7 pakilla on vähän ohkaista lähteä pudotuspeleihin. Rouhiainen on 8., mutta ei ole juuri pelannut, tuskin siis uskalletaan peluuttaa pudotuspeleissäkään.
Mutta uskon, että budjettiin on tällekin kaudelle jätetty liikkumavaraa sen verran, että ne pari hankintaa sieltä saadaan myös tehtyä, tarvitsematta mitään hullua taloudellista riskiä ottaa. Tosin joudutaan varmaan taas tyytymään niihin pelaajiin, joista ei niin kilpailua ole, tuollaiset Machulda- ja Hirschovits-tason kaappaukset jää noille rahaseuroille. Mutta kuten nämä Marusakit ja Tömmernesit on vuosien varrella opettanut, niin kyllä näistäkin pelimanneista, jotka ei ole suurelle yleisölle entuudestaan tuttuja, löytyy ihan kelpo pelaajia.