Ja vielä lisäyksenä sellanen pointti, että monilla varmaan on takaraivossa edelliskausien puolustuspääotteet Pukkaa morkatessa. Mika Saarisen lanseeraamassa hippaleikkinäkin tunnetussa pomminvarmassa betonipuolustuksessa onkin helppo pelata eleetöntä, perusvarmaa puolustuspeliä. Tulee mieleen että ehkä Tapparan pelityyli noilla kausilla ei todellakaan oo ollu omiaan auttamaan kokematonta, muutenkin itseluottamus kateissa pelaavaa puolustajaa, ja virheitä on sitten ropissut. Ei siellä muutkaan pakit viime kausilla virheettä todellakaan pelanneet.

Siispä kannattaa tarkastella nimenomaan tämän kauden otteita Pukan osalta: mun mielestä sillä on kiekollisessa pelaamisessa paljon kehitettävää, mutta toisaalta sellasessa mies miestä vastaan pelaamisessa se on esittänyt todella miehekkäitä otteita - hyökkääjät pysyy pihdeissä. Nimenomaan 6/7-pakin malliin. Ehkä erona viime kausiin on koko puolustuspelaamiseen tullut selkeys, joka on ehkä auttanut Mikkoa. Näkemykseni mukaan pyrkii kuitenkin tilanteessa kuin tilanteessa pitämään miehen kiinni, menestyksellisesti - ei onnistu ihan kaikilta höntyilijöiltä.

No jopas on turhautunutta tekstiä. No, tokihan se hukkaan valunut varma voitto otti pannuun itseäkin aika lailla siinä lopussa, mutta eikö ole kuitenkin niin että sitten play-offseissa ei tollaset parin minuutin sinänsä kohtalokkaat nukahdukset keskitalven ottelussa jotain jämäporukkaa vastaan paljon enää tunnu.

Kokonaisuutenahan Tappara vei peliä miten tahtoi, jopa yllättävän selvästi. Tämä taisi sitten olla kohtalokasta tämän ottelun yhden pisteen kannalta - kuten Rautakorpi sanoi - pari erää oli liian helppoja. Edellinen TPS-peli oli myös hyvä suoritus, joskin vastassa oli haluton siipirikko joukkue. Porissa Ässiä vastaan oli lisäksi loistava peli jopa aina kriittisen J.R:n mielestä, joten todella nousujohteinen on Tapparan pelin taso ollut - varsinkin kun muistetaan tauon jälkeen ollut jo tavaksi muodostunut tahmaisuus.

Joten en ymmärrä näitä yhden menetetyn pisteen jälkeen maansa myyjiä. Henkilökohtaisesti näen, että Tappara menettää kaudella yleensä paljon pisteitä ihan omaa tyhmyyttään useille jämäpään joukkueille. Tämä on fakta, eikä siitä mihinkään muutu niin kauan kuin valmentajana on Jukka Rautakorpi. Tappara ei ole eikä tule toivottavasti olemaan mikään HPK, joka vetää runkosarjan kaahottaen piste-ennätysten perässä. Kunto ajoitetaan ainoalla oikealla tavalla, eli siten, että peli on parhaimmillaan siinä maalis-huhtikuussa.

Ihmettelinkin eilisessä ottelussa, miten Tappara ei kahden maalin johtoasemassa aiemmin ruvennut pelaamaan sitä jäädytyskiekkoa. Onhan se hyvä että joskus jotain muutakin tehdään mutta kyllä esimerkiksi se Variksen maalia edeltänyt namuttelu oli ihan veren kerjäämistä nenästä. Sitten kun sitä rauhallista kiekkoa kolmannessa erässä pelaattiin, se toimi mielestäni tosi hyvin pitkän aikaa, ja parhaat tilanteet syntyi Rämön maalille vastaiskuista Jokerien yrittäessä hyökätä näennäisesti. Lopussa parhaan terävyyden menettäminen muutamaksi minuutiksi näkyi sitten taululla.

Oma mielipiteeni on, että mieluummin katson hyvällä pelillä tullutta tappiota kuin surkealla rämpimisellä otettua voittoa. Uskon lisäksi, että Tapparan valmennusjohto tekee samoin - vain suorittaminen merkitsee. Ymmärrän toisaalta ihmisiä, joille tulos on kaikki kaikessa - onhan esimerkiksi Italian koko jalkapallossa kyse tästä. Siellä pelataankin mestaruudesta koko kausi, kun taas jääkiekossa merkitykselliset pelit alkavat vasta play-offseissa.

Itse uskon Pelicansin jäävän monen muun joukkueen tavoin Kirvesrintojen jyrän alle - noin hyvin liikkuvaa, taistelevaa ja taitavaa laajan rintaman Joukkuetta vastaan pelatessa tulee olemaan tukala paikka kaikilla muilla jengeillä.