Osaisiko joku asiantuntija sanoa miksi Tapparan ylivoimapelin sisäänvienti ja käynnistäminen vaikuttaa niin takkuiselta. Tämä on ollut trendi jo vuosia. Tällä kaudella itse yv on toiminut ainakin tuloksellisesti ihan hyvin - paremmin kuin aikaisemmilla kausilla jolloin tuntui todennäköisemmältä että Tapparan omassa päädyssä soi harhasyötön ja läpiajon päätteeksi.

Välillä tuntuu, että paikat syntyy yksittäisten väläyksien seurauksena. Okei, eihän sillä oo väliä, miten ne maalit tehdään jos kiekko on järjestään verkossa ylivoimien päätteeksi. Kyllähän akseli #27-#8 pelaa välillä uskomattomia kuvioita. Näiden herrojen lisäksi käsiä on ainakin Hancockilla, Venäläisellä, Öhmanilla... viivaan on heittää Puistola, Mäntylä...

Mitä yritän sanoa, on se, että kyllähän menestyvän joukkueen olisi hyvä omata sellanen ylivoimapeli, joka saadaan lähes poikkeuksetta alueelle pyörimään, ja joka jauhaa varmasti sen selkeän maalipaikan tai muutaman vedon maskin takaa. Jotenkin tuntuu että monilla heikommillakin joukkueilla tuo osa-alue on paremmin hanskassa - Tapparalla vähän niin ja näin.

Mikä siinä oikein mättää? Itse oon tuskaillut sitä, että usein sisäänvienti pelataan vanhaan J.R.-tyyliin päädyn kautta, mutta nykyjoukkue ei kaivakaan niin hyvin niitä päätykiekkoja itselle - lähinnä siitä syystä että jostain syystä luistelemalla ei saada sitä painetta tarpeeksi. Toisaalta, kyllähän ainakin tasakentällisin hyökkääjien luistelu- ja vääntövoima/karvaustaito on liigan eliittiä. Olisiko homma kiinni siis ajoituksista? Entäs suorat sisäänviennit? Menevät usein Konnan yksinkuljetuksiksi...

Mitä mieltä? Kaikki katsomovalmentajat riviin!