Minulla on kyllä niistä Screamagerin ansiokkaista tilastoista sellainen tuntuma pidemmältä ajalta, että Tappara on nimenomaan vienyt vastustajia laukauksissa parhaalta keskisektorilta, ja ollut niissä myös paljon tehokkaampi. Pelkkä laukausmäärä ei ole kovin hyvä mittari, koska Tapparalle on ollut viime vuosina tyypillistä lähes välttää laukomista huonosta sektorista. On joukkueita jotka laukovat mistä tahansa koko ajan (omana mutu-esimerkkinä vaikka SaiPa), ja jos vastustaja puolustaa hyvin keskustaa (kuten Tappara viime kausina), tällaiset joukkueet laukovat vielä enemmän sektorin ulkopuolelta koska eivät paremmille paikoille pääse. Toki sitä joskus kaipaa itsekin Tapparaltakin suoraviivaisempaa ja yksinkertaisempaa lähestymistapaa, mutta kolme hopeata ja nyt useampi kierros sarjakärjessä kertovat siitä ettei valittua hyökkäyspelisuunnitelmaa välttämättä kannata lähteä säätämään.     

Laukausmäärä on huono mittari menestykselle.
Nyrkkisääntönä tarvitaan keskimäärin 40 laukausta vaarallisen maalintekoalueen ulkopuolelta 1 maalin tekemiseen.
Vaaralliselta maalintekoalueelta niitä tarvitaan keskimäärin 5 kertaa vähemmän (8 laukausta).
Kun otetaan huomioon peliaika ja se kuinka monta kertaa päästään hyökkäysalueelle niin joukkueen on vaikea saada yli 60 laukausta ellei hallita selvästi kiekollista peliä.
Vaarallinen maalintekoalue on kun laukausetäisyys on alle 10 metriä ja laukaisukulma yli 45 astetta.
Se on noin 80 neliömetriä ja 15% hyökkäysalueesta.
Ei tarvitse edes pelata kovin puolustusvoittoista peliä että tämä alue pystytään miehittämään kohtuullisen hyvin.
Taitoa on luoda niitä (hyviä) maalintekopaikkoja vaaralliselle maalintekoalueelle.
Rautakorven tulon alkukankeuden jälkeen (ja Ässät-finaalisarjaa lukuunottamatta) Tapparalle on ollut tyypillistä hyvä laukausten onnistumisprosentti eli yleensä lähellä tasoa 7-8%.

Dixon on hidastettu versio 3 vuoden takaisesta Ässä-Dixonista.
Dixon ei ole mikään laiskuri ja pelkuri kuten Tapparassa nähty kanukki BS, joten syynä täytyy olla loukkaantumisten aiheuttamat ongelmat joiden vuoksi kaveri ei pääse normaaliin luisteluvauhtiin.
Jos Dixon olisi laituri niin poispotkimiskynnys olisi alhaisempi.
Dixon (57,4%) on selvästi joukkueen paras aloittaja.
Tapparan aloitusten voittoprosentti on 52,3% ja ilman Dixonia se olisi 51,0% ja ilman häntä sentteriosasto olisi liian kapea.

Dixonia pidetään hyvin puolustavana hyökkääjänä mutta tilastot eivät vakuuta.
Tapparan hyökkääjien puolustuspelin taso mittarilla peliaika/miinusmaalit:
Savinainen   101
Karjalainen   56
Rauhala   52
Kaksonen   49
Kuusela   48
Ilomäki   47
Lajunen   47
Haapala   40
Laine   34
Peltola   32
Dixon   29
Järvinen   28
Savinainen on ylivoimainen joukkueen Selke Trophy ja Kaksonen näyttää petranneen kun hän oli huono tällä mittarilla viime kaudella.

Dixon ei tunnu Malista paremmalta ja varmasti säästyisi rahaa jos Malinen olisi jäänyt Dixonin sijasta.
Toisaalta viime kauden viimeisissä peleissä Dixonin ympärille (Erkinjuntti, Peltola) luotiin hyvä jarruketju, jolla pystyttiin matsaamaan Kärppien superketjua vastaan.
Yhdessä finaalissa Malisen ketju teki pitkän kiekon ja Kärpät laittoi levänneen superketjunsa hyökkäyspään aloitukseen Malisen ketjua vastaan ja maalihan siitä tuli.

Yllättävää on että Kivi siirtyy Ilvekseen vaikka hän olisi kelvannut kärkipään joukkueillekin.
Kivi on Ilveksen kasvatti ja hän ottaa kovan haasteen vastaan ja yrittää nostaa kasvattiseuransa kärkipäähän.
Ei tuo Ässien mestaruusjoukkueen materiaali kovin kummoinen ollut, tosin paljon parempi kuin Ilveksen nykyinen materiaali.
Kiven ensimmäisellä kaudella joukkue maksoi oppirahoja ja hävisi puolivälierät 0-4 Jypille.
Toisella kaudella tuli sitten täysosuma.
Nyt sitten nähdään millaisen nimilistan tuottaa yhtälö Kiven vetovoima+Ilveksen palkanmaksukyky..
Ja sitten katsotaan saako sillä nimilistalla pientä ihmettä ensi kaudella?

Sehän tässä vähän on paradoksaalista, että kun Malinen siirtyi Kouvolaan niin toitotettiin, että nyt pääsee näyttämään paremmin kykyjään ja nousee EHT:lle mukaan. No Malisen Tapparassa "paikannut" Lajunen sinne sitten menikin.

Käytännössä Lajunen tuli Malisen tilalle ja tämä on niitä muutoksia, joissa joukkue vahvistui selvästi.
Molempia pidetään kahden suunnan senttereinä ja pistekeskiarvot aikuisten peleistä ovat noin 0,3.
Mutta kyllä heidän välillään on selvä ero.
Viime kaudella Malisella oli yleensä vähintään yhtä hyvät ketjukaverit (Kuusela, Palola) kuin Lajusella nyt mutta esitykset eivät vakuuttaneet loppukaudella.
Malisella on 250 aikuisten peliä (Liigasta) ja 2 vuotta nuoremmalla Lajusella 370 (myös AHL:ää ja Ruotsia).
Ja onhan Janilla maailmanmestaruuskin.
Malista kritisoitiin voiman puutteesta mitä ongelmaa Lajusella ei ole mutta myös Lajusen kiekollinen peliäly/ratkaisut ovat Malista parempia.
Noin vuosi sitten ihmettelin huhuiltua Malisen lähtöä Kookoohon koska hän ei ole niin hyvä että pystyisi kannattelemaan huonompitasoista liigajoukkuetta.
Paljon enemmän Green on pystynyt kannattelemaan Kookoota.

Puheissa Aallon vaikeuksista Kärppä-peleissä näyttää olevan perää tilastojen perusteella.
Aalto pelaa paljon, ykkösparissa, viivapelotteena, ihan hyvä tehotilasto (+5) ja Plastinon kanssa paras pakki tehopisteillä mitattuna mutta Nickillä on paljon vähemmän miinusmaaleja.
Ilman Kärppä-pelejä (1-5) Aallon tehotilasto olisi erittäin hyvä +9 (15-6).

Dropyourgloves-sivujen mukaan Ben Bloodilla on ollut 17 tappelumerkintää joten aika vähäisillä näytöillä saa kovaa mainetta.
Tapparassa on pelannut yli 20 pelaajaa, joilla on enemmän näitä "rikosmerkintöjä".
Kärkenä Alain Cote (92), Shayne Toporowski (88) ja Burke Henry (81).
Sawadalla on 43 tappelua ja Greenillä 36.

Tilastotkaan ei kerro kaikkea, M. Ojasen tasoitusmaalin 7-7, senhän teki Hifk omiin. 

Tuo on normaali tapa jääkiekossa koska kiekkotilastot eivät tunne omia maaleja kuten futistilastot.
Fleuryn 1.pelissä Hakametsässä Jokereita vastaan tilanne oli 3-0 ja joku heitti kiekon päätyyn.
Tapparan maalivahti ja pakit sähelsivät kiekon jotenkin omaan maaliin ja maaintekijäksi merkattiin lähin Jokeri-pelaaja Wahlsten.

Tällainen ihme (14 maalia kahteen peliin) on nähty ainakin kerran sen jälkeen ja sekin tapahtui viime vuosituhannen puolella.

Maaliiloittelun loputtua kerrotaan tämäkin.
Syksyllä 1995 kauden toinen peli Kiekko-Espoo- Tappara 5-4 ja kolmas peli Tappara-Tuto 10-2.
Ei se voinut olla yhtä makeaa kun omakin pää vuoti ja tappiokin tuli.
Aikaisempi tämän vuosituhannen suurin maaliiloittelu (13 maalia kahteen peliin) oli helmikuussa 2008.
Ensin Tappara-TPS 6-1 ja sitten Pelicans-Tappara 2-7.
Sen vuoden alussa nähtiin myös Tappara-HPK 10-1.

Itse muistan, että kaudella 1992-93 Tappara voitti kolme peliä putkeen maalierolla 23-1. Ensin H-Reipas kotona 8-0, sitten Jyp HT vieraissa 7-1 ja Kiekko-Espoo kotona 8-0. Oli siinä kotipeleissä tuulettamista. Varmaan tuonkin jälkeen on näitä ihmeitä nähty.

Tällainen ihme (14 maalia kahteen peliin) on nähty ainakin kerran sen jälkeen ja sekin tapahtui viime vuosituhannen puolella.