Tapparan epäviralliset jälkipelit
Yleinen keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Bolognese - Toukokuu 24, 2006, 21:08:18
-
Eli, kuinkas moni on nähnyt elokuvan tai lukenut kirjan. Itse en ole kumpaakaan kerennyt tekemään. Elokuvassahan pääosassa esiintyy Tom "Forrest Gump" Hanks ja Ranskalais näyttelijätär Audrey Tattou (en ole varma, kirjoitetaanko se noin). Kyseiset elokuvan/kirjan nähneet/lukeneet, valaiskaapa meitä tietämättömiä.
-
Miten tässä nyt pitäisi valaista? Haluatko juonikertomuksen vai mitä?
Eiköhän täällä vapaassakin keskustelussa yritetä panostaa näihin ketjun aloituksiin hiukkasen enemmän.
-
No valaisen elokuvaa sen verran että jos on kiinnostunut Leonardo Da vincistä tai 1500 vuoden historiasta, uskonnosta ripauksella toimintaa niin elokuva on näkemisen arvoinen ite kävin katsomassa elokuvan ja ihan ok leffahan se on.
-
Kirja tuli luettua melkeen heti, kun suomenkielisenä käännöksenä ilmestyi ja kirja kirjakerhoon. Empä tiedä.. vois sanoa, että ihan ok. Jotenkin olis ehkä pitäny keskittyä kaikkiin niihin myytteihin paremmin, et siitä olis jotain ymmärtänyt. Meni niinku liian "hianoks" tai jotain. Leffa täytyy kyllä ihan vertailun vuoks nähdä. Kuulemma noudattelee pitkälti käsikirjoitukseltaan alkuperäistä teosta. Miten sitten onnistunut, niin se jää nähtäväksi. Mut arvosana kirjasta 8½.
-
Mä tykkäsin kyllä kirjasta. Kesällä vois lukea sen kuvitetun version niin sai pikkasen enemmän irti touhusta.
Leffasta en tiedä mut ainakaan mulla ei leffaversiot yleensä toimi kauheen hyvin jos on ensin lukenu kirjan.
-
Eipä sitä kuvitettua teosta tarvi. Googlen kuvahaku vaan viereen käyttöön. Niin se itsekkin tuli luettua.
Dan Brownilta on nyt tulossa The Solomon Key niminen salaliittokirja (Vapaamuumarit, KKK, ym.). Kuulostaa mielenkiintoiselta mutta taitaa mennä aikaa ennenkuin julkaistaan suomeksi.
-
Elokuva on ihan katseltava, mutta jonkinasteinen pettymys ennakkohypeen nähden. Monimutkainen juoni ei ole helpoin mahdollinen seurattava ja salaisuudet, arvoitukset ja mysteerit eivät aiheuta mitään hätkähdyttäviä hetkiä. Näyttelijäkaartistakaan ei saada mitään ihmeitä puristettua irti.
Suosittelen odottamana DVD:tä ja katsomaan sitten kotisohvalla halpaan vuokrahintaan.
Dan Brownin salaliitoista sen verran, että muistaakseni ainakin Da Vinci koodin mysteerit oli tieteellisesti tutkittu ja todettu vain spekuloinniksi ja kirjailijan mielikuvituksen tuotteeksi. Mitään todisteita niiden tueksi ei löytynyt.
-
...Vapaamuumarit...
Nämäkö on sellaista porukkaa, jotka vetäisee Muumimamma/-pappa -asut päälle ennen bakkanaalia? :P
No niin, asiaan.
Itse asiassa kirja pitää lukea ennen elokuvaa, että saa paremmin oman mielen mukaisen kuvan henkilöistä, paikoista, esineistä etc. Itse luin kirjan enklanniksi ja on myönnettävä, että joitakin erikoissanoja oli haettava sanakirjasta, mutta kyllä itse asia tuli ymmärretyksi. Elokuvaa en ole nähnyt.
Kirja oli toisaalta ennalta arvattavaa, toisaalta loistavaa juonenkäännettä. Osittain sieltä löytyy tietoista kohun hakua ja osa spekulaatioista aika kaukaa haettuja, mutta kaikkineen varsin viihdyttävä kirja.
Oma lukunsa oli bongata/muistella Louvren & Pariisin paikkoja, missä on itsekin tullut käytyä.
-
Kirjan juoni on sen verran monimutkainen että leffan ainoa ansio on siinä. Pääosien näyttelijät vetävät aivan tikku-ukko-roolit - heitä ei kukaan muista rooleistaan kuukauden päästä. Sinänsä turhaa että Hanks hukataan tuollaiseen totaalisen onttoon rooliin.
Tosin noin monivivahteisesta kirjasta on vaikea tehdä alle 5h leffaa ja siksi paljon on jouduttukin karsimaan paitsi tarinasta, etenkin roolihahmojen syvyydestä.
-
Tämä elokuva oli totaalinen pohjanoteeraus kirjaan verrattuna, enkä voi suositella elokuvan katsomista kenellekkään. Elokuvassa ei ole mitään muuta kuin suoraviivaisesti etenevä juoni, joka ei aiheuta minkäänlaisia väristyksiä suuntaan tai toiseen. Kirja sen sijaan on huomattavasti parempi ja kannattaa ehdottomasti lukea, jos ei vielä sitä ole tehnyt.
-
Fabio, enkös minä juuri saman asian kertonut?
-
Fabio, enkös minä juuri saman asian kertonut?
Niinpä teit, mutta asia saa vahvistusta kun useammat henkilöt ovat samaa mieltä. En usko, että kukaan täällä pitää yksittäistä mielipidettä minään totuutena, varsinkin kun käsitellään kovasti subjektiivisesta näkemyksestä riippuvia asioita.
-
Jos on samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja, on hyvä todeta, että "olen samaa mieltä kuin..." ja sitten vaikka hiukan perustella lisää. Tällöin pysytään keskustelussa eikä käy niin että jää kuva kuin toisten kirjoituksia ei luettaisi lainkaan ajatuksella vaan vaahdotaan vaan omia visioita.
Tämä on kuitenkin keskustelupalsta. No, se siitä.
Elokuva ei enää elä mielessäni juuri lainkaan eli kävi kuten oletinkin. Sen verran tyhjänpäiväisen ontosti se oli tehty.
-
Itsehän kirjoitin oman mielipiteeni, ja esitän sen tasan sillä tavalla kuin parhaimmaksi näen. Dialogi on yksi tapa käydä keskustelua tällä palstalla, mutta ei suinkaan ainoa. Kirjassa on muutakin sisältöä kuin pelkkä juoni, ja oma viestini käsittelee kirjan antia kokonaisuudessaan verrattuna elokuvaan. Juoni on vain pieni osa koko pakettia, ja se tulee yhtä hyvin esille kirjassa kuin elokuvassakin. Siltä osin viestimme, Don, eroavat toisistaan, vaikka pääpiirteissään elokuvan annista kirjaan verrattuna samaa mieltä olemmekin.
-
No nyt lähestytään asiaa, näin on. Lisäksi se että Hanks on tuossa leffassa on totaalista tuhlausta.
-
Minulle ainakin leffa antoi potkun lukea kirja ja nyt kysynkin, että kannattaako lukasta ensin tuo "Enkeleitä ja Demoneja" ja sitten vasta "DV-koodi"? Jos jotain, niin ainakin leffa sai vahvistettua omaa uskomustani, että kristinusko on keksittyä paskaa jossa huonolla itsetunnolla tai vähällä älyllä siunattuja ihmispoloja viedään kun kuoriämpäriä. Niin eihän leffa mikään mestariteos ollut ja Hanks meni siinä totaalisesti hukkaan. Jaen Claude van Dammekin olisi sopinut tuohon, toki katsojamäärät olisivat olleet melkosesti pienemmät.
-
Keksittyä paskaa tai ei niin eiköhän tässä DaVinci -koodissa ym vastaavissa syötetä yhtälailla uskoa nykyajan lukijoille. Onko Dan Browniin uskominen jotenkin fiksumpaa kuin vuosisatoja eläneeseen kristinuskoon... Aikalailla kyse lienee myös kirkon (instituutiona) toiminnan kyseenalaistamisesta eikä vain kristinuskon aatteiden.
-
Onhan siinä kirjassa asiaakin, mutta koitappa erottaa fakta ja fiktio toisistaan, kun molemmat on esitetty samalla tavalla. Sen tiedän, että ainakin joulu pantiin oikeasti auringon jumalan juhlan paikalle, eikä todellakaan ole mikään Jeesuksen syntymä päivä muuta kuin kirkon saduissa. Myös se on totta, että raamattuun valittiin lukuja sen mukaan, mitkä roomassa katsottiin sopiviksi. Jos jollekulle tulee muita vastaavia juttuja mieleen, niin niitähän olisi tähän lisätä, vaikka inauksen aiheen sivuun meneekin.
-
Onhan siinä kirjassa asiaakin, mutta koitappa erottaa fakta ja fiktio toisistaan, kun molemmat on esitetty samalla tavalla. Sen tiedän, että ainakin joulu pantiin oikeasti auringon jumalan juhlan paikalle, eikä todellakaan ole mikään Jeesuksen syntymä päivä muuta kuin kirkon saduissa. Myös se on totta, että raamattuun valittiin lukuja sen mukaan, mitkä roomassa katsottiin sopiviksi. Jos jollekulle tulee muita vastaavia juttuja mieleen, niin niitähän olisi tähän lisätä, vaikka inauksen aiheen sivuun meneekin.
Joo, joulu sijoittuu samaan aikaan kuin auringon jumalan juhla, vai mikä se tarkkaan ottaen olikaan. Kirkko on syöttänyt satuja, mutta onpa siellä kirkon kirjoissa ja muissa säilytetty aika paljon asiaakin. Ehkä on parempi tässä jutella vain Da Vinci-koodista.
-
Da Vinci -koodissa tuodaan jatkuvasti esiin kirkkohistoriaa ja raamatun tutkimusta, mutta kuten todettua näiden juttujen totuusarvoa on kirjan perusteella hankala määrittää. Väitän, että suurin syy kirjan menestykseen ovat nimenomaan nämä myyttiset tarinat ja viittaukset raamattuun, jotka saavat ihmisten mielikuvituksen lentämään. Siksi näistä asioista voisi mielestäni keskustella aivan hyvin tässä ketjussa. Da Vinci -koodi ei olisi mitään ilman tätä kontekstia kirkkohistoriaan, ja sen "luovaan" tulkintaan.
-
Oon lukenut kirjan, mutten katsonut elokuvaa. Kirja oli outoudestaan huolimatta ihan lukemisen arvoinen opus. En ainakaan jälkeenpäin katunut sen lukemista.
Leffaa kohtaan mulla on tietynlaisia ennakkoluuloja, koska aika usein kirjojen leffaversioihin on saanut pettyä.
Mietyttää se, että onko leffaan saatu kiteytettyä sellainen jännitys ja ns. "tunnelma"; mikä kirjaa lukiessa oli.