Playoff analyysissä Tappara

[Number7]

Tuohon Ljpp:n analyysiin on helppo yhtyä. Viime aikojen trendi on huolestuttavasti ollut laskevaa, ja vanha tuttu kiusa eli maalinteon vaikeus on palannut joukkueeseen. Joukkue kyllä on tasainen, ja oikeastaan mistä kentästä tahansa voi nousta ratkaisijoita. Toki vaikuttaa näin jokakeväiseltä trendiltä, että kärkipään joukkueet pelaavat hieman vaisummin, ja useimmiten tilanteesta syytetään kovaa harjoittelua. Tämä pitäneekin paikkansa, mutta sen luomaan turvaan lienee turha liikaa tuudittautua. Sitten perään hieman omaa analyysiä niiden pelien/raporttien perusteella mitä on itse nähnyt ja kuullut.

MAALIVAHTIPELI

Nikkilä näyttää saavan eniten vastuuta näin loppukaudesta, ja todennäköisesti on aloittava maalivahti pleijareissakin. Pelannut tasaisen kauden, eikä mitään hirveitä notkahduksia ole sattunut. Lehtoon itse jotenkin vaistomaisesti luottaisi enemmän näin kevään kynnyksellä, mutta ainakin aluksi olisi parempi luottaa ehkä yhteen vahtiin, ja koittaa pitää sama linja mahdollisimman pitkään. Nikkilä lienee silti arvoitus, ja toivottavasti yllättää positiivisesti. Parhaimpana päivänään on todella hyvä, ja sitten taas toisena kiekkoja menee hieman liian helposti. Vaikea sanoa näin etukäteen, ollaanko enemmän plussalla vai ei muihin kärkijoukkueisiin verrattuna.

PUOLUSTUS

Paljon taitoa kiekolliseen peliin. Vääntövoimaa ja varmuutta omassa päässä hieman vähemmän. Mikä positiivista, viime peleissä on saatu oma peli pidettyä hyvin kasassa, eikä vastustaja ole millekään hirmupaikoille päässyt. Tämä tietää hyvää pleijareita ajatellen. Toki hyökkäyspää on siitä kärsinyt, eikä pisteitä (varsinkaan Clarkelle) ole tullut läheskään samaan tahtiin kuin syksyllä. Jotenkin niissä peleissä mitä itse on nähnyt varsinkin ylivoimalla pakkien tekemiset ovat huolestuttavan yksioikoisia, eikä vetoja lähde läheskään siihen malliin kuin pitäisi. Vetoja tulee ylivoimassa maksimissaan 1-2, joista ensimmäinen päin kärkikarvaajaa ja toinen takalaudoitukseen. Tähän on saatava rutkasti parannusta, mikäli Tappara meinaa pärjätä pleijareissa pitkälle. Varsinkin viime Jokeri-pelin kaltaista taka-kolmion pyörittelyä 5-3 ylivoiman aikana oli todella tuskaista katsella. Pakeilta tuli ehkä tosiaan pari vetoa koko reilun neljän minuutin viiskolmosten aikana, ja nekin vedot todella luokattomia. Kuitenkin potentiaalia varsinkin kiekolliseen peliiin on paljon, ja toivottavasti ne vahvuudet nähdään tosipelien koittaessa.

HYÖKKÄYS

Kuten todettua, paljon laajuutta, ehkä maan paras sentteriosasto ja paljon hyviä työntekijöitä laidoilla. Maalintekopotentiaalia joukkueessa todella paljon. Valitettavasti se potentiaali varsinkin viime aikoina pääsee todella harvoin esiin. Näkisin itse, että Tappara pärjää nimenomaan silloin, kun se pääsee pelaamaan vauhdikasta ja kiekollista hyökkäyspeliä, jossa kiekko enemminkin kuljetetaan tai tuodaan nopeilla syötöillä sinisen yli sen sijaan että roiskitaan päätyyn. Jostain kumman syystä (tietysti juuri jatkopelejä ajatellen) joukkue nykyään vetää enemmän kiekkoa päätyyn ja miehet perään, mikä on huonompi vaihtoehto kuin kontrolloitu hyökkäys. Toki ehkä viisaastikin pyritään saamaan viisikkoa kurinalaisemmaksi ja tiiviimmäksi puolustuspelin hyväksi, mutta mikäli maalinteko kärsii näin paljon siitä, että pystytään ainoastaan puolustamaan, jää hyöty todella vähäiseksi. Parhaat pelit Tapparalta ovat olleet ne, joissa peliä on tosiaan itse viety vauhdilla ja sitten tehty myös paljon maaleja. Toki silloin on sitten omissakin soinut, mutta tuntuu että todellisten snaippereiden puuttuessa tasakentällisin varsinkin on tällä pelityylillä ja materiaalilla vaikea saada hirveästi maalipaikkoja aikaiseksi, jos pelataan vain varman päälle.

Sitten vielä sellaista yleistä höpinää. Kaverini, joka on erään muun sm-liigaseuran kannattaja (missä turku on?   on ollut muistaakseni noin 3-4 matsissa mukana, ja nyt hänkin totesi pelin päätyttyä, että Tapparan hyökkäys huutaa Tarvaisen/Nurmisen/Kohnin kaltaista maalinsylkijää, joka sitten noissa ylivoimissa tai tiukoissa paikoissa ottaa vastuuta, ja nimenomaan vetää niitä vetoja muuallekin kun päätyverkkoihin tai pleksiin. Itse olen samaa mieltä, ja ollut jo useamman kauden ajan. Totta kai tällä kaudellakin on erittäin hyvät mahdollisuudet että joku nousee esiin, mutta eikö näin nyt ole ollut jo useamman kauden ajan ? Ja mitä onkaan jäänyt käteen....Siksi itse olisin pitänyt esim. Kuuselan nappaamista napakymppinä näin siirtoajan lopulla. Ratkaisijaa Tapparan rosteri huutaa enemmän kuin mitään muuta. Tällä kaudella kerrankin on saanut nähdä iloista hyökkäyspeliä, mikä maalien lisäksi on tuonut hienoa peliä ja voittoja. Miksi muuttaa linjaa liikaa, vaikka pleijareissa toki peli aina vähän muuttuukin ? Toki riskinähän on se, että mikäli tuomarilinja on normaalia "play-off"-linjaa, niin silloin Tappara kärsii tästä todella paljon. Paljon toiveita on ilmassa, mutta tällä hetkellä maalinteko sekä heikko ylivoimapeli ovat isoja riskitekijöitä. Niiden täytyy huomattavasti parantua, mikäli meinataan pärjätä. Tottakai sitä uskoo että näin käy, mutta hieman tuolla takaraivossa paukuttaa se epäilys nopeasti päättyvistä peleistä, varskinkin kun voitosta voittoon porskuttava Blues mitä todennäköisimmin iskee ekalla kierroksella vastaan......

[axe]

Hyviä analyysejä mutta mää kiteyttäisin lähes kaikki Tapparan ongelmat ja "ongelmat" pelkästään sen ylivoimapelin toimimattomuuteen. Tai pitäiskö sanoa tehottomuuteen, koska kyllähän se välillä toimii muilta osin ihan hyvin, ts. kiekko tulee alueelle ja homma saadaan pyörimäänkin. Uskon ihan täysin, että meillä ei olisi kellään mitään nykyisenlaista isompaa huolta Tapparan pelistä, jos vain yv olisi tehnyt maaleja suurinpiirtein hyvällä normaalilla tasollaan eli vajaan parinkytä prosentin onnistumisteholla.

Sellasella yv-teholla viimeisimmän maaottelutauon jälkeen Tappara olisi mitä todennäköisimmin ottanut täyden pistepotin. Eihän Tappara ole pelillisesti ollut ketään vastaan huonompi, korkeintaan vain Ilvestä vastaan päätöserän tappioasemassa, kun homma meni yksinäiseksi yliyrittämiseksi. Mutta jossittelemalla: jos siinäkin pelissä yv olisi ollut "normaalilla" teholla, niin Tappara olisi päässyt kahden, ehkä kolmenkin maalin johtoon eikä sitä väkisinyritysjaksoa olisi edes tullut.

Ässät-peli oli pelaajien henkilökohtainen työtapaturma. Se vain todisti, että ilmaiseksi pisteitä ei tule. Siinäkin pelissä tosin hukattiin 6 ylivoimaa ilman maaleja ja jo yksi yv-maali olisi saattanut tuoda pisteitä.

Jokereita vastaan pisteet menetettiin kaikkein selvimmin ainoastaan pelkkään yv-tehottomuuteen. Puolustus toimi mainiosti ja vaikkei 5-5 peli onnistunut maalinteossa kuin kerran, niin sen hyvyys ansaitsi kuitenkin ratkaisupaikat ylivoimapeleinä.

Näihin kolmeen pistemenetysmatsiin yhteensä 4-5 yv-maalia lisää ja maaottelutauon jälkeen oltaisiin ihan yllettävissä olevassa n. 20% yv-tehossa ja varmasti olisi saatu myös hävityistä peleistä pisteitä. Toki Ilvestä vastaan ne maalit olisi pitänyt tulla vielä oikeaan paikkaan omaa johtoa lisäämään. Siinä on siis jonkun verran jossittelua mutta ei todellakaan mitään utopista sellaista.

Tappara ei todellakaan ole siinä lennossa kuin marraskuussa, mutta tasaviisikoin sen peli on kuitenkin mun mielestäni nyt parempaa kuin silloin. Nyt on löydetty hyvä balanssi hyökkäämisen ja puolustamisen välille, mutta nyt ongelmana on sitten tasapaino 5-5-pelin ja erikoistilanteiden välillä. Jäähyt vielä playoffeissa vähenee, niin tällaiseen viime pelien 6-7 prosentin yv-tehokkuuteen ei todellakaan olisi varaa, vaikka puolustuspeli sujuisi kuinka hyvin tahansa.

Yksi iso asia kuitenkin sekin, että playoffeissa ei nähdä rankkarikisoja ja 60 minuutin jälkeen pelataan edelleen jääkiekkoa eikä ruveta kikkailemaan.

[Ljpp]

Axe,

Näkisin kuitenkin, että tehoton ylivoimapeli on seuraus eikä syy. Taantunut pelitempo näkyy myös ylivoimapelissä, jopa korostetusti. Kiekon ylöstuominen on vaikeampaa ja jos sinne päästään on kiekon siirtely verkkaista. Haetaan liian varmaa paikkaa, sen sijaan että lauottaisiin vaikka olisi hyvä tilaisuus.

[Hannu H]

Haetaan liian varmaa paikkaa, sen sijaan että lauottaisiin vaikka olisi hyvä tilaisuus.

Tästä oli viimeksi ainakin pari näkyvää esimerkkiä Jokerit-pelissä. Ei riitä, että yläkulmat on auki, ja että edes yritettäisiin legendaarista läheltä ylös vetoa. Liian näpertelyksi se tuppaa välillä menemään. Ihan kuin muuten ei lauota kuin harhautetun molarin jäljiltä jääneeseen tyhjään maaliin. Tai sitten suoraan peittävän molarin syliin. Tottahan tuo Konna viime pelin koukuissa totesi, ettei se ampuminen aina niin helppoa ole. Toisaalta taas väliin on selkeästi tilanteita, joissa ehtisi laukoa vaikka kaks tai kolme kertaa sen yhden ylimääräisen syötön ja aikailun sijaan. Etenkin, kun pelataan yv:llä ja vieläkin alleviivatummin, kun pelataan 5-3 peliä. Kaippa tämä on osaltaan ainakin sen perään kuulutetun puuttuvan rentouden peruja. Vastuuta siirretään kerta toisensa jälkeen, ja siitä päästäänkin tähän "hallitaan, muttei olla vaarallisia" tyyliin.

Playoffeihin tuo puuttuva suoraviivaisuus on saatava kuvioihin mukaan. Siinä ei kauheasti vaihtoehtoja ole. Itte en osaa olla vielä huolissani tulevien pelien osalta, mutta selvää on, että vieläkin hanakampi maalipaikkojen hyödyntäminen täytyy alkaa näkyä vielä näissä lopuissa runkosarjan peleissä. Semmosta viime kevään kaltaista unesta heräämistä ei oikein haluaisi heti perään kokea. Uskon ja toivon, että se vimma ja asenne löytyy kuin myös liian nättien kuvioitten hinkkaaminen väistyy syrjään, kun aletaan pelaamaan "tosipelejä". Eri osatekijöitä ja muuttujia soppaan mahtuu, mutta jos terveenä pysytään, niin kelle tahansa pärjätään. Mielenkiintoinen seikka on myös piilossa olevien vastuunkantajien esiinnousu. Tottakai kaikkia tarvitaan, eikä onnistumisia kielletä keneltäkään, mutta uskon myös Viinasen ja Laineen kaltaisten pelureitten nousevan todella tärkeään rooliin. Nieminen-Kiilholma-akseli tuntuisi olevan kuin tehty pudotuspelejä varten. Neloskenttä on näyttänyt oivaa esimerkkiä siinä, miten vastustajan maalille mennään. Suhteessa maalipaikkojen luomisesta niiden hyödyntämiseen nelosvitja pelaa tällä hetkellä korkealla prosentilla. Tämän soisi tarttuvan myös "ylempiin kentällisiin". No, onhan siellä kovaa yritystä esim. Teemu Laineen muodossa. Yhä edelleen uskon, että peli paranee, kun panokset kovenee. Taitoakin hyökkääjistöstä löytyy, mutta kuinka taidon käy, kun kontaktien määrä tuplaantuu, ja vastustaja ajaa kiinni verenmaku suussa. Konna etunenässä saa kovan haasteen kevään peleissä. Minkälaisia on ne kikat, jotka eivät hyydy tiukassa puristuksessa. Mielenkiintoista on myös miten Rale kestää pleijareitten tuoman paineen. Runkosarjassa sellainen tietty kylmäpäisyys ja asiallisuus on löytynyt. Entä siinä vaiheessa, kun psykologinen sodankänti pääsee valloilleen, ja pelataan vain ja ainoastaan voitosta.

Vaikkei Tapparaa varsinaisesti pidettäisi pleijareitten mustana hevosena, niin joukkueen sisältä näitä mustia hevosia löytyy. Voin olla ihan hakoteillä, mutta tässä keväämmällä yks joukkueen kantavia voimia löytyy pakistosta. Tuo epäonninen maratoonariksikin tituleerattu konkari näytti ainakin Jokereita vastaan taas lupauksia herättävästi pykälän valmiimmalta koviin peleihin. Toivottavasti mitään takapakkia ei tule. Ehkä ne lähes pelinumeron verran jääaikaa-ajat ovat jo takanapäin, mutta arvokas palanen alakertaa #55 tulee olemaan. Mielenkiinnolla odotan myös siirtyykö Rete taas Tuukan pariksi, jos vaikka pakistoa vielä vähän hienosäädetään tulevaisuudessa. Saas nährä.

Aikamoista liirumlaarumia tuntuu pukkaavan, mutta kuten niin monasti tässä ketjussa aiemmin todettu, niin totean vain, että edellisissä analyyseissä löytyy. Pian sitä siirretäänkin jo analyysejä pleijarikaukaloon. Siinä siivellä se kevätkin sieltä nousee. Ei yhtään hullumpaa aikaa. Jotenkin on tavallista enemmän mielenkiintoa seurata kohta alkavaa Pelicans-ottelua.

[tapsa34]

Ylivoimaa ja alivoimaa. Luulen että yksi hyvin tärkeä elementti tosipeleissä on 5-5 pelaaminen. Kaikki joukkueet karsivat jäähyt minimiin ja tuomarilinja on sallivampi paineissa.  Siihen liittyy myös Uraman hakema puolustuspelaamisen tiiviys. Luulen että moni peli pitää ratkaista täyskentällisin. Siinä tuleekin esiin se kuinka vahvasti osataan vyöryttää hyökkäykset maalille tuloksellisesti. Ja "puolet" joukkueesta on tietenkin se maalivahti. Kuinka hyvin se hoitaa vastahyökkäykset, ylivoimahyökkäykset ja läpiajot.

[Nikkilä#50]

Vastaan asettuu sitten Espoon Blues. Hyvä näin, jotenkin sopivampi vastus kuin HIFK.