Yhteenvetona Konnan kisoista voidaan todeta, että läpimurto KV-tasolle on tapahtunut ja mies on tulevaisuudessa vakiokamaa arvoturnauksessa. Mielenkiintoista seurata mihin tämän myöhään syttyneet pelaajan kehityskäyrä hänet vielä nostaakaan, sillä lahjakkuuden rajat eivät selvästikkään ole vielä tulleet vastaan. Kontiolan pelissä on jotain sellaista virtuositeettiä jota suomalaisilla pelaajilla todella harvoin näkee ja nyt on nähty myös se, että hän pystyy muuttamaan pelitapaansa korkeatempoisempien huippuotteluiden vaatimalla tavalla. Suomella on ollut paljon Kimmo Rintasen tapaisia kavereita, jotka ovat kyllä lahjakkaita ja taitavia mutta peli ei vaan käy ns. isoja maita vastaan.
Westerlundia on paha moittia, sillä hän vei MM-hopealle joukkueen jonka pakkikalusto oli huonompi kuin päättyneen kauden Kärpillä. Jossittelu on silti kivaa ja todellakin voidaan spekuloida sillä että Kontiola toi merkittävästi lisää hyökkäysosaamista päästyään kentälle. Samoin myös Viuhkola-Pyörälä parista saatiin Miettisen maalin verran tulosta irti, kun herrat pääsivät pelaamaan yhteen. Peltonen-Kontiola-Ruutu kentän potentiaali kuitenkin oli nähtävissä esim. Tampereen Kanada ottelussa, mutta ilmeisesti uskallusta ei riittänyt luottaa keltanokkaan ratkaisujen hetkillä. Samaa oli nähtävissä Koistisen peluutuksessa, joka toi selvästi lisää käsiä viivapeliin, mutta siitä huolimatta Pekka Saravo, joka ei ole A-luokan ylivoimapuolustaja edes sarjapeleissä, oli toistuvasti 1. ylivoiman viivamiehenä.
