"Tapparan ominaisesta pitkäjänteisyydestä ja luottamuksesta omiin juuriin kertoo seuran merkin historia. Vaikka kiekkoileva maailma on muuttanut muotojaan moneen kertaan sitten Tapparan perustamisen, yksi on säilynyt lähes alusta asti. Taiteilija, professori Kimmo Kaivannon 1950-luvun puolivälin jälkeen sunnittelema kirvesmerkki on seilannut läpi muoti-ilmiöiden ylväänä, yhtenä ja samana. Vaikka paitojen väristys on välillä muuttunut, merkki on pitänyt asemansa. Se on yksi tärkeä pala Tapparan historiassa ja seuran nykyisen imagon luomisessa
-En ole suunnitellut muita seuramerkkejä. Tähän olen vieläkin tyytyväinen. Se on kestänyt yllättävan hyvin ajan kulun. Väri ja muoto kantavat yhä. Nyt uskallan sanoa, että se pärjäsi syntyessään ja pärjää yhä hyvin muiden merkkien joukossa, sanoo Kaivanto vähän ylpeänä 50 vuotta luomistyönsä jälkeen.
Kun Kaivanto sai tehtävän, hän oli juuri Ateneumista valmistunut nuori taiteilija, jolla oli perhe elätettävänään. Elanto tuli mainostoimistojen monenkirjavista töistä, jotka olivat lähinnä käyttögrafiikkaa. Taide ja maine saivat vielä odottaa.
-Tapparan tunnuksen tein kyllä talkootyönä, kuten joitakin muitakin pieniä vastaavankaltaisia juttuja.
Kaivannon houkutteli kirvesmerkin tekoon Tapparan ympyröissä vaikuttanut Pentti Mäkisalo. Uusi tunnut tarvittiin, kun TBK muuttui Tapparaksi. Nuori taiteilija näky työssä haasteen, koska ei ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään urheiluun liittyvää. Merkin suunnitteluun patisti myös ajatus siitä, että tämänkaltainen työ ei ole päiväperho, vaan se tehtävä niin, että tunnus on valmis kohtaamaan eri aikojen haasteet. Tapparan merkki oli arjen taidetta, jos mikä.
Kaivanto, joka itse ei ole urheilumies, muistaa pohtineensa pitkään jääkiekkoilun ominaispiirteitä urheilulajina. Vaikka 1950-lukulainen kiekkoilu oli vauhdiltaan tietysti toista maata kuin nykyinen, sillä oli kuitenkin kovan, vauhdikkaan ja aggressiivisen lajin maine.
-Peruslähtökohtana oli säilyttää TBK:n värit, koska halusin, että Tapparan esihistoria kulkee myös jälkipolville. Toinen perusajatus oli, että lajin aggressiivisuuden pitää näkyä. Tietysti tutkin tarkkaan, millainen ase tappara on.
Kaivanto teki merkistä toistakymmentä eri versiota, mutta tarjosi vain yhtä Tapparalle. Tuskin monikaan on pysähtynyt Tapparan tunnuksen äärelle pohdiskelemaan syvemmin sen muotokieltä. Se, mitä havaitaan, on yleensä kirves, joka on tuonut nimen myös kirvesrinnoille, mikä on Tapparan lempinimi. Taiteilija itse kertoo tunnuksen salat.
-Neljä pientä ympyrää ovat tietysti kiekkoja. Merkin taustalla on kilpi, joka kertoo, että jääkiekkoilussa puolustaminenkin on tärkeää. Hallitsevinta merkissä on kuitenkin suuri ja voimakas tappara, sillä tapparalainen jääkiekkoilu on ennen kaikkea hyökkäystä, voimaa ja aggressiivisuutta.
Kaivannon toiveena oli, että merkki on mahdollisimman suurikokoisena seuran paidassa. Vuosien saatossa ja markkinoinnin paineissa koko on vaihdellut, mutta perusasetelma on Kaivannon iloksi pysynyt ennallaan. Se on harvinaista maailmassa, jossa periaatteessa mikään ei ole erityisen pyhää.
-Kun tein tunnusta, että todellakaan osannut arvioida kuinka merkityksellinen ja näkyvä työ on käsissäni. Nyt tuntuu, että merkki näkyy joka puolella. Jääkiekkoilujan on Suomessa hyvin suosittu urheilulaji.
Jääkiekkoilussakin on tavallista, ettei perinne juuri paina paljonkaan puntarissa, kun seurat uudistavat logojaan. Näin syntyy usein epähistoriallista käyttötaidetta, joka ei elä kuin muutaman vuoden. Esimerkiksi vuonna 1996 peräti viisi SM-liigajoukkuetta uudisti logonsa. Vanha ei tietenkään ole aina ilman muuta parempi. Moni alkuperäinen logo on osoittautunut merkiksi, jonka sisältöjä ei ole mietitty. Kaivanto sanoo, että merkillä pitää aina luoda ensin sisältö. Päinvastoin ei voi tehdä, sillä merkki ei ole yksinään mitään."
Lähde: Matti Wacklin: Kirvesrinnat - Tapparan tarina