Kirjoittaja Aihe: SaiPa–Tappara 27.10.2015 (Ti)  (Luettu 11299 kertaa)

Poissa eetoli

  • Jr. Member
  • **
  • Viestejä: 95
    • Profiili
Vs: SaiPa–Tappara 27.10.2015 (Ti)
« Vastaus #15 : Lokakuu 28, 2015, 08:21:02 »
Täytyy sanoa, että oli aika jäätävä esitys. Jotenkin näki heti ensi minuuteista lähtien, että nyt on joukkueen peli iskussa. Taisi olla ekan minuutin aikana, kun kilahti jo hyökkäyspäässä tolppaan. Kenttämestarin erikoinen oli tässä tapauksessa vähän pakollinenkin, koska Tapparan peliote oli kuitenkin niin paljon enemmän kuin Saipan vastaava - ja korostan ettei Saipa huonosti lähtenyt liikkeelle. 2-0 vastustajalle taisi niistää viimeisetkin uskonrippeet kotijoukkueelta.

Ihan ihmisen pääkoppaan pureutuakseni, tiedän itsekin kokemuksesta, on v-mäistä lähteä pelaamaan peliä eteenpäin, kun huomaat vastustajan olevan jokaisessa tilanteessa nopeampi, kamppailuvoimaisempi, halukkaampi ja laadukkaampi. Jos TPS joutui ottamaan kyseisestä syystä 1-0 tilanteessa aikalisän ja Saipa 2-0 tilanteessa, kertoo se jotain myös pelin luonteesta. Tuossa tilanteessa aikalisän ottaneen kannalta peli pitäisi saada jäädytettyä ensin omaan sapluunaan sopivaksi ja kontrollin saatua oma koneisto rullaamaan ja tuottamaan pikkuhiljaa tulosta. Kuitenkin aikalisien jälkeen molemmissa peleissä tuo "jäädytys" suli ja vierasjoukkue jatkoi edelleen voittamalla tilanteita ja voittamalla peliä tulostaululle kertyneisiin merkintöihin tukeutuen. TPS-peli oli ekan erän jälkeen lopussa ja Saipa-ottelu katkesi viimeistään Kuuselan ylämummoon (vasen=pyynikin vanhainkodin puoleinen nurkka). Se maali käytännössä vei lopunkin uskon kirin poikasesta ja uudesta erän alusta.

Enimmäkseen ihmettelin ottelun kulussa sitä, että kotijoukkue yritti ihan tosissaan rikkoa ja raastaa sääntöjen vastaisestikin kaksi erää, jolloin ei tullut jäähyjä. Kun taas johtava joukkue tekee pienenkin rikkeen, palkitaan kusessa oleva joukkue linjattomalla kahden minuutin ylivoimalla. Kolmannessa erässä joku muuttui ja jäähyjä annettiin sille kanveesissakin olevalle, koska ne rikkeet olivat jo liian härskejä viheltämättä jättämiselle. Lopputulos oli hieno ja itse nautin tuosta taisteluasenteesta => pelaajilla hymy ja vitsailut tulivat peliesityksen tuomana nautintona ja se rentous pelin sisällä olemisesta huokui tv-ruutujen kautta katsojille.

Blues-peli onkin mielenkiintoinen käännekohta, kun tullaan kotikaukaloon jäätävän kovan vierasturneen jälkeen. Jos joukkue sen tunnetilan osaa käsitellä, on silloin Blues samaisen telaketjuilmiön ruhjottavana kuin kaksi edellistäkin joukkuetta. Toivottavasti nähdään kamppailuhalukas, liikkuva ja aktiivinen Tappara taas kerran!