Estäminen tuomitaan, kun kiekotonta pelaajaa blokataan joko leikkaamalla hänen luistelulinjalleen kiekottoman pelaajan toimesta tai otetaan selkeä vartalokontakti kiekottomaan pelaajaan, siten, että hän ei voi jatkaa omaa liikettään.
Mieheenhän saa mennä kiinni ja sitoa esim mailan, kunhan ei estä kiekottoman pelaajan liikettä. Kun taas tavoitellaan kiekkoa saa kiekottomaan pelaajaan ajaa kiinni. Mutta jos kiekko on hallussa hyökkäävän joukkueen toisella pelaajalla ei hyökkäävän joukkueen kiekottoman liikettä saa estää.
Samoin kun hyökkäävän joukkueen kiekoton pelaaja ei saa leikata kiekottoman puolustavan pelaajan linjalle tai ottaa selkeää kontaktia tähän siten, että puolustava pelaaja estyy puolustamasta esim hyökkäävää kiekollista pelaajaa.
Blokkauspelaaminen on siis aika häilyvä käsite siten, ettei sitä voida tulkita estämiseksi. Eli blokkauspelaaminen tulee suorittaa siten, että pääasiassa pitää oman luistelulinjansa ja sijoittuu siten, että pystyy näin ohjaamaan kiekotonta pelaajaa haluamaansa suuntaan.
Hyvin tulkinnanvarainen juttu kaikenkaikkiaan. Sanoisin, että blokkauspelaaminen on hyvin suoritettuna paljolti oikeaa sijoittumista, järkeviä luistelulinjoja ja sen verran "estämistä" ettei sitä tulkita kiekottoman pelaaja estämiseksi.
Paremman käsityksen saamiseksi on hyvä perehtyä pelitilannerooleihin. Karkeasti kentällä on neljän eri roolin pelaajia 1rooli=kiekollinen hyök.pelaaja 2rooli=kiekoton hyökkäävä pelaaja 3=kiekollista puolustava puol. Pelaaja4=kiekotonta puolustava puol. Pelaaja.
Eli suurimmillaan riski estämisjäähylle on kun 4roolin pelaaja pelaa 2roolin pelaajaa vastaan.
En tiedä menikö nyt kaikkien sääntötulkintojen mukaan ja saitko mitään selvää. Kai sitä pitäisi ainakin valmentajana osata jotenkin selvittää toiselle ymmärrettävästi mitä ajaa takaa. Fläppitaulu olisi kova sana tähän foorumiin tueksi
