Kokonaisuutena ihan kohtalainen esitys siihen nähden, että oltiin liikkeellä raskaalla jalalla.
1. erä: Oltiin alussa ihan kohtuudella mukana (tämähän ei ole ollut Tapparan vahvuusalue useampaan vuoteen), mutta Bonsaksenin D-junnuvirheen ja osin huonon tuurinkin kautta Rooba pääsi aloittamaan maalinteon parhaalta mahdolliselta paikalta. Anyway, ekan erän jälkeen peli oli suurin piirtein niissä lukemissa missä pitikin olla. Toki peli olisi voinut olla tasankin.
2. erä: Erän alun tasoitus oli ansaittu, mutta oli osin yllättävää että maali tuli a) rankkarista ja b) Jormakan tekemänä. Jorehan (tai oikeammin Jorehankaan) ei ole mikään rankkarispesialisti ja Bluesin Laurikainen on varsin vakuuttava kaveri maalillaan. Näen, että Tapparan olisi erän alun tilanteiden valossa pitänyt tehdä ihan oikea maali. Mutta kaikki lasketaan. Erän kestäessä Tappara oli suhteellisen harvoissa tilanteissaan vahva ja pakotti Bluesin rikkomaan. Palolan yv:llä tekemä maali oli niin kertakaikkisen upea, että meinasi housut kastua. Juuri nyt tuo meidän yv on parhaimmillaan aivan loistavaa katsottavaa. Toisen erän torjunnat laurikainen 5, Metsola 18. Raju ero. Silti johdossa viimeiselle erätauolle.
3. erä: Ruutu.fi -palvelusta katsottuna alkoi johdosta huolimatta kyrsiä. Syynä oli erätauon päättyessä haastateltu neiti Aho, joka itki kuin pikkutyttö tuomareiden ratkaisuista, vaikka todellisuudessa tuomarit vetivät tänään aika räikeästi kotiinpäin. Tuollaisia ahoja ei pitäisi jääkiekossa olla lainkaan. Kun kiekko on kova, laidat on kovat ja jää on kova, ei tästä saa pehmeää peliä tekemälläkään. Toimittaja olisi aivan hyvin voinut sanoa haastettelun lopuksi Aholle, että "kaikella kunnioituksella, vedä nyt hame päälle, saatana". Pelin käynnistyttyä homma alkoi näyttää meikäläisittäin täydelliseltä. Erkinjuntti teki erinomaisen työn kaivaessaan laidasta kiekon maalion eteen Peltolalle. Suora veto sisään. Laurikaisesta ei yritetty tehdä sankaria. Homma näytti aika taputellulta. Greenin jäähy oli aivan naurettava esitys tuomareilta. Pelaaja on vastuussa mailastaan, mutta jos toinen kaatuu ihan lämpimikseen mailaan joka on edessä niin eihäbn tuosta saa mitään muuta jäähyä tuomittua kuin korkeintaan sukeltamisesta kotijoukkueelle. Alivoima alkoi loistavasti, mutta niin vain liigan suvereenisti paras ylivoima jauhoi puolustusnelikon kyykkyyn ja Kaijomaan Kalle pääsi vetämään käytännössä aivan tyhjiin Metsolan ollessa vielä siirtymässä etuoikealtaan tolppien väliin. Tässä vaiheessa tuomarit näkivät oman paikkansa iskuun ja pystyivät kuin pystyivätkin vaikuttamaan siihen, ettei neiti aholle jäänyt tästä illasta liian paha mieli. Jokainen vihellys tilanteen 2-3 jälkeen oli todella voimakkaasti kotiin päin vedetty. Saravon saama jäähy oli jäänkylmä oikeusmurha, ei sen kummempaa. Green kuumeni, niinkuin jokaisen tuollaisessa tilanteessa (runkosarjassa) pitääkin, ja lähti pihalle. Bluesin yv toimi ihan hyvin ja lopulta kiekko lipsahti pikkuisen halvalla sisään. Kanki pelasi lopu tilanteen niinkuin peliin nimeltä jääkiekko kuuluukin, mutta nyt nasahti siitäkin oikein 2+2+10.
Ja+VL: jatkoajalla Tapparalla oli omat mahdollisuutensa, mutta voittolaukauskilpailussa tuuri ratkaisi. Jää oli ilmeisen huono ja kaikki ratkaisut ja niiden torjunnat olivat aivan sattumanvaraisia. Blues oli onnekkaampi. No, sanotaan, että Blues voitti ottelun, jota se pääosin hallitsi ja jonka voittamiseen se sai tukea tuomareilta.
Muuta: Tapparalaista yleisöä näytti olevan oikeinkin hyvin. Suuren suuri hatunnosto kaikille teille, jotka olitte lähteneet syrjäisille seuduille
Saldo: Odotin tästä viikonlopusta viittä pistettä mutta neljään jäätiin. Ei kuitenkaan aihetta heitellä kirveitä kaivoon. Voisi sanoa, että aikataulun mukaisesti edetään.