Olimme valmistujaismatkalla Kanarialla
ja yhtenä päivänä lähdettiin parin kaverin kanssa Maspalomasin golfkentälle.
Vuokrattiin varusteet ja tyhminä emme ymmärtäneet ottaa mitään nestettä kentälle.
Kuvittelimme, että eiköhän siellä jonkinlainen kioski tule vastaan muutaman reiän jälkeen.
Eipä vaan tullut ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta,
lämpötila oli lähempänä kolmeakymppiä varjossa, paita kastui hiestä
ja kieli tuntui kuivuvan kiinni kitalakeen. Mieli teki jo keskeyttää peli,
mutta suuntavaistokin oli niin sekaisin ettemme olisi tienneet minne suuntaan lähteä.
Vihdoin yhdeksän reiän jälkeen päädyimme takaisin klubitalolle.
Istuimme varjoon ja hetken päästä tarjoilija tuli hakemaan tilauksemme:
”tres grande cervesas, porfavor”, saimme soperrettua.
Tarjoilija poistui ja tuntui viipyvän vaikka kuinka kauan,
vihdoin hän palasi ja laski pöydällemme kolme isoa lasia.
Olut oli kylmää ja kosteutta oli tiivistynyt lasin ulkopintaan.
Katsoimme tuoppeja hetken, vilkaisimme toisiimme ja … aah,
se oli paras olut mitä toistaiseksi nauttinut.
Sivumennen sanoen, olut oli paikallista Tropicalia,
josta en ennen sitä enkä sen jälkeenkään ole erityisemmin pitänyt.
Suomalaiset oluet ovat ihan hyviä, karjalasta pidän hieman vähemmän kuin muista.
Joskus kuvittelin erottavani silloisen suosikkiolueni sokkotestissä, mutta enpä erottanut.
Siitä lähtien olen ollut vähemmän ronkeli mitä tulee kotimaisiin oluisiin.