Tapparan pelin rakenteellinen ongelma on siinä, ettei sapluunassa pysytä. Eli ei saada niitä ehjiä 60 minuuttisia. Mikä lääkkeeksi? Lisätään luistelua, parannetaan ylivoimaa ja tehdään paikoista maaleja. Eli henkistä puolta raikkaammaksi tekojen kautta. Eihän Tapola sille mitään voi, jos Kuusela vetää tyhjästä maalista seinille, ja vastaavasti jos Mäkinen heittää ylikovan puolisokon keskelle, kun Dixonin maila osoittaa hallin kattoa. Ja tuskin valmennus on erikseen kehottanut Aaltoa hieromaan kiekkoa liian pitkään ja menettämään omalla sinisellä.
Tuo ei sapluunassa pysyminen ei ole rakenteellinen ongelma vaan ihan yleismaailmallinen ongelma. Tapparan pelin heikot hetket kulminoituvat Raskin 3-3-tasoituksen kaltaisiin tilanteisiin, joissa kiekollinen viivyttelee, ei saa tukea ja tekee huonon kiekollisen ratkaisun, jonka yhteisölliseen, viisikon avustamaan paikkaamiseen ei ole edellytyksiä. Näitä nyt ei vaan saisi tulla niin usein kuin on nähty.
Yleismaailmalliset ongelmat ovat seurausta joukkuetta vain ajoittain eteenpäin kantavasta pelistä. Eilen pelissä oli puheiden mukaan parempi rakenteellinen, ja myös tuloksellinen jakso, jonka aikana tehtailtiin pari maalia.
Sitten kuvaan astuukin pelin ulkopuoliset asiat. Pystyykö joukkue turvaamaan peliinsä heikkoinakin hetkinä, vai mennäänkö enemmän yksilöiden varassa, kun yhteistyö hyökkäämisessä ja puolustuksessa unohtuu? Tällä hetkellä ei pysty turvaamaan kuin silloin tällöin.
Tämä ei ole mitään valitusvirttä ja Tapolan nälvimistä, vaan ihan tosiasioiden tunnustamista. Haluaisin mitä kovimmin Tapolan ja joukkueen saavan ongelmat ratkaistua, mutta 31 liigaottelun jälkeen vain ajoittain toistuvat rakenteet herättävät epäilyksiä. Pelitavallinen pohja ei ole tällä hetkellä kovinkaan vankka.
Jos jatketaan Tapolalla, niin nyt viimeistään pelilliset ongelmat on ratkaistava ja saatava pelaamiseen monipuolisuutta kautta kentän. Nopeat ja nopeatempoisemmat (eri asioita!) avaukset, syöttösuuntien tarjonta tiiviillä viisikolla, lyhytsyöttöpeliä sentterin tai laidan kautta ja kiekko liikkeelle vauhdissa oleville pelaajille. Avausten yhteydessä matkan luistelu vähemmäksi ja sitä kautta vähemmän päätykiekkoja, vaikka niitäkin on joskus pakko viljellä pelin niin kutsuessa. Tiivis hyökkääminen tuottaa tiiviimpää puolustusta pelin flow-periaatteen mukaisesti. Puolustuspeliin valppautta, oman maalin edusta epämiellyttävämmäksi ja tumpeloinnit vähemmäksi. Mailan ja miehen pois peluu tilanteen mukaiselta oikealta puolelta.
Nämä edellä esitetyt pelin alakohdat ovat aivan päivänselviä rakenteellisia asioita, joiden pitäisi näkyä voittavan kiekkokontrollia painottavan joukkueen pelaamisessa.