Vaikeaa se on nostaa profiilia, kun ei pääse ratkaisuhetkillä edes kentälle.
Sinällään täysin käsittämätöntä taas tänään oli se kuinka Ilomäki, jonka jalkanopeutta voitiin verrata lähinnä nyky-Dixoniin juuri juostun maratonin jälkeen, pelasi lähes joka toista vaihtoa hukaten kiekkoa jatkuvalla syötöllä milloin hyökkäys- ja milloin puolustusalueella. Miksei edes tällaisessa pelissä annettu Dixonille jopa korostetusti liikaa sitä vastuuta ja katsottu pystyykö mies nousemaan sen vaatimalle tasolle? En vaan voi ymmärtää. Pahimmassa tapauksessa oltaisiin hävitty tämä peli, mutta ainakin oltaisiin tiedetty lopullisesti onko vika miehessä vai miehen mielessä. Parhaassa tapauksessa oltaisiin saatu joukkueen sisältä käyttöön voimavara joka kantaa aina päätyyn asti.
Dixon tekee kuitenkin pelissä niin hirvittävän vähän virheitä, että pelkästä jalkanopeuden puutteesta ei tämä penkillä istuttaminen voi, eikä varsinkaan saa, johtua. Etenkin kun peilataan nyt vaikka sitten siihen Ilomäkeen. Enkä nyt puhu mistään pelaajan ja valmentajan henkilökohtaisesta skismasta, vaan jotain muuta tässä on oltava taustalla. On vaan pakko! Hämmentää pientä ihmistä tällainen...