Kyllä Dixonia saa kritisoida, vaikka joukkue menestyisikin, koska tämä on hankittu nimenomaan tulosta tekeväksi ykkössentteriksi. Tarkoista palkkasummista ei tarvitse puhua, kun jokainen varmasti tietää, ettei tämän statuksen omaavaa pelimiestä ole varmasti hankittu kolmosen keskelle. Odotukset eivät ole täyttyneet, vaikka tämä täyttäisi paikkansa mukiinmenevänä alempien ketjujen heppuna. Ilvekseen vertailu on varsinkin turhaa, koska operoidaan eri tasoisilla budjeteilla ja tavoitteilla. Oikeampi vertailukohde viime kevään osalta olisikin Kärppien sentteristön onnistuminen.
Pudotuspelit 2014/15
Kärpät:
Kemppainen 24 p
Pirnes 16 p
Maxwell 12 p
Manninen 5 p
Tappara:
Green 10 p
Malinen 10 p
Järvinen 10 p
Dixon 5 p
Tuossa on siis huomioituna varsinaiset sentterit ja tokihan näillä paikoilla viiletti välillä laitureitakin. Sekin toisaalta osoittaa yhden tärkeän osa-alueen olleen jonkin sortin ongelma.
Kyllä siis kovaa tulosta hyökkäyspäässä tekevän kärkisentterin puute oli yksi keskeisiä syitä siihen, miksi kannu matkasi Ouluun. Nyt on hankittu Lajunen, jolla on isoja meriittejä urallaan, mutta enemmänkin puolustuspään ominaisuuksiensa ansiosta. Järvinen on istutettu laidalle, jossa tämä tuntuu olevan hieman hukassa. Dixon pelaa hyvää joukkuepeliä, mutta ei ole playmaker. Ilomäki pelaa elämänsä kautta, mutta ei silti ole liigan kärkikastin pelintekijä. Rauhala on potentiaalinen nuori pelaaja, mutta ei välttämättä riittävä mestaruutta tavoittelevan joukkueen nelossentteriksi.
Dixonista olisi siis saatava kaivettua esiin se potentiaali, jolla tämä teki itsestään KHL-pelaajan Ässissä. Nyt tämän odotusarvoja alhaisempi suorittaminen ei ole haitannut, koska Kuusela, Ilomäki, Laine, Haapala ja Peltola ovat kyenneet tehoiluun muutamien muunkin ennakkoon povattujen kärkinimien oltua alamaissa pisteiden valossa. Lajunen on tasainen suorittaja, mutta ei kuitenkaan ykköskapellimestari. Järvistäkin voisi istuttaa takaisin sentterin tontille.