Bonsaksen toi loistavasti esiin Tapparan pelin ongelmat. Norjan miehestä näki sen, että on tähän asti pelannut jossain muualla kuin Tapolan Tapparassa.
Heti ensimmäisestä vaihdosta pisti silmään Bonsan tapa pelata kiekkoa nopeasti eteenpäin. Helppoja perussyöttöjä, mutta ne annettiin nopeasti, ilman että vastustajalle annetaan sekuntitolkulla aikaa lukea tilanne. Muutaman kerran uudet joukkuekaverit suorastaan säikähtivät kun kiekko tulikin nopeasti lapaan. Pari kertaa Alexander joutui kokemaan Tappara toisen ongelman, kun syöttöpaikan tarjontaa ei ollut ollenkaan, paineettomassa tilanteessa - oli Bonsan vuoro vähän säpsähtää.
Viivapelaamisessa sama homma. Napakat helpot syötöt nopeasti eteenpäin. Kun tuli vetopaikka, niin sitten ammuttiin kunnolla. Kontrasti vaikkapa David Kolomatisiin on valtaisa. David hieroo kiekon kanssa ensin oman tilansa pois ja antaa sitten vaikeaan paikkaan syötön, tai ampuu ranteella vedon jotka Liigan molarit liimaavat 100% varmuudella kiinni ilman reboundia.
Nyt pitää toivoa, että tämä avasi Tapolan ja Tapparan pelaajiston silmät, eikä käy niin että Bonsaksen oppii joukkueen huonoille tavoille.
Muutenkin tämä oli varsin mielenkiintoinen peli onnistujien ja epäonnistujien kannalta. Teddy Da Costa loi varmaan puolet Tapparan maalintekopaikoista, Rauhalan maalin syötön lisäksi. Da Costa ei ole maailmanluokan pelaaja, mutta ranskalainen ei perkele surffaile jännäkakka pelihousuissa, vaan uskaltaa pelata vähät minuuttinsa omaa peliään.
Hieman yllättäviltä tahoilta saatiin 2 maalia ja se riitti pisteeseen. Jos joukkueen johtavat pelaajat olisivat tehneet yhden, olisi tuloksena ollut voitto. Sen ei pitäisi olla liikaa vaadittu osastolta: Jormakka, JMJ, Palola, Kuusela, Green, Erkinjuntti, Aalto, Kolomatis.