Kesäterä, syysflunssa, talvirenkaat, CHL, kiinnostus nolla. Niin tai näin, tänään matkaan jäi 0 pistettä. Siitä ja alkuun mainituista huolimatta pelissä oli aimo annos positiivisia asioita. Ensinnäkin EJ:n siirtäminen toiseen kenttään antoi lupaavia merkkejä. Varsinkin toisessa erässä EJ oli ilmiömäinen; karvasi, taklasi, karvasi lisää, oli ahnas ja teki lopulta maalin. Maalin, jonka jälkeen vajosi kevyeen koomaan. Ihan kuin maalin jälkeen olisi saanut luvan ottaa rennommin. Kuitenkin ennen maalia teki töitä, jonka ansiosta sai merkinnän maalisarakkeeseen.
Palola oli tänään hyvä. Tuolla tasolla kun jatkaa, alkaa reppu pakostakin heilumaan. Yhdessä JMJ:n kanssa on parantanut peliään ja vihdoin ajoituksetkin toimivat jo niin "hyvin", että voidaan käyttää sanaa ajoitus. Jollain toisella aikajanalla Palola teki tänään ehkä kaksi maalia, mutta meidän todellisuudessamme ei.
Kolomatis on kuin polttavaa jäätä: oksymoroni. Helvetin hyvää, helvetin huonoa samassa paketissa. Ihmeellisiä syöttöjä (negatiivisessa mielessä) ja ihmeellisiä nousuja (positiivisessa mielessä) sekä paljon kaikkea siinä välissä. Puolustajista Saravo on ollut erinomainen ja pelannut omilla avuillaan ehkäpä parhaiten puolustajista. Toisena voi sitten mainita Aallon, joka on ollut hyvä, mutta aaltomaisia virheitäkin on matkan varrella sattunut.
Peli on edelleen ehkä liian uhkarohkeaa ja jopa tyhmänrohkeaa. Liikaa haetaan hyökkäysalueella tyylipisteet kerääviä ykkössyöttöjä. Peli kaipaa hieman suoraviivaisuutta, tylyyttä ja hieman rauhallisuutta. Rauhallisuutta on saatu kyllä lisää sitten ensimmäisten pelien, joten suunta on mielestäni oikea. Hommaa pitää työstää.
Jos Kärpillä on mestaruuskrapula, meillä on hopea-apatia. Myös sitä pitää työstää. Katsojillakin on pitkä matka sieltä kevään finaalihurmoksesta ja pettymyksestä palata tähän syksyiseen arkeen. Jotenkin sen haikeuden aistii tuolla hallilla.