Kyllä tässä pitää sitkeän Tapola-kriitikon alkaa järsimään hatun reunaa. Viimeksi toivoin niitä "paskavoittoja" ei niin hyvällä pelillä ja Tappara napsi niitä heti kolme kappaletta (HPK, Ässät, Sport), joskin SaiPa-matsi tässä välissä meni aivan vihkoon. Juuri päättynyt Lukko-matsi oli niinikään erittäin väkevä esitys, vaikka toisen erän kiekollinen haastaminen ei tuottanutkaan tulosta.
Pelillisesti Tappara on mielestäni palannut askeleen kauden 2012-13 suuntaan, ollen enemmän kiekkokontrollijoukkue. Myös tuolloin hyökkääjistöstä löytyi taitoa ja yllätyksellisyyttä. Hyökkäyspelissä tuttua on myös laukaisumäärien häviäminen vastustajalle, koska Tappara pyrkii laukomaan vain laadukkaista tekopaikoista - tämän opettelu on kauden aikana aiheuttanut "syötän vielä vaikka pitäisi laukoa"-tilanteita. Kurinalainen trappaaminen ja viisikkopuolustuspelaaminen on edelleen joukkueen vahvuuksia, kuten vuosi takaperin. Mutta hyökkäyksiin lähdöt eli oman pään kiekollinen pelaaminen alkaa olemaan parasta mitä tällä kolmen vuoden pätkällä on nähty. Tappara pääsee aiempaa paremmin karvauspaineen alta kiekottelemalla pois ja syöttösuuntia on koko ajan tarjolla. Tosin tämä on myös yksilökysymys, sillä Tömmernes ja Bonsaksen ovat olleet merkittäviä vahvistuksia.
Vähän aikaisemmin tässä ketjussa oli jälleen Ika Lehtosen Tappara-tarinat, joista olen ennenkin ihmetellyt, että kuinka paljon kaveri oikeasti tietää mitä Tampereella tapahtuu (kukaan nähnyt?) vai jutteleeko vain lämpimikseen. Oli hänellä faktaa tai ei, oli videossa nostettu Rautakorven ajoilta tuttu urheilullisuus (= harjoittelu). Jukan valtakausillahan tahmeat kaudet leimattiin heti sillä selityksellä, että joukkueella on fysiikkakausi menossa. Rautakorven oppipojan kohdalla tätä "Ne vaan reenaa niin kovaa"-korttia ei ole juurikaan käytetty. Yksilötasolla on nähty mielenkiintoisia uudelleensyntymisiä kevään aikana, kun Green, Järvinen, Kuusela, Erkinjuntti jne. ovat pikkuhiljaa palanneet yksitellen omalle tasolleen. EJ oli muuten Rautkorven aikaan selkeä indikaattoripelaaja joukkueen vireystilasta , sillä jos Juntti jaksoi vääntää nurkissa, niin poikkeuksetta koko joukkue oli terävänä - harjoituskuorma?
Kun nyt jälkiviisaana katselee Tapparan koko kauden otteluohjelmaa (ml CHL), niin siitä alkaa ehkä hahmottumaan tietty kaava, liittyen oletettuihin fyysisen harjoittelun jaksoihin, sekä pelitavalliseen kehitykseen. Kuten muistamme, siirtymä robottikiekosta vähän monipuolisempaan kiekolliseen pelaamiseen ei ollut Jyväskylässäkään mikään kivuton prosessi. Tyhmä kiekko on kuitenkin pelaajalle paljon helpompaa kuin kiekollinen luovuus, joka haastaa pelikäsityksen ja tekniset taidot aivan eri tavalla. Ja kun tyhmä puolustusvoittoinen prosenttikiekko oli arvostetun valmentajan johdolla vielä äärimmäisen voittavaa, on muutosvastarinta ollut varmasti kovaa.
Avoimeksi kysymykseksi jää se, että muuttiko Tapola näkemystään kauden aikana? Hän puhui kauden alla luovuuden ja taidon nostamisesta esiin ja nyt se on nostettu. Mutta talven kriisin taittuessa hän kommentoi, että palavereissa tuli esiin pelaajien halu pelata "tunnekiekkoa". Tapparahan pelasi jo syksyn hyvässä pätkässä taidokasta kiekollista peliä, mutta vajosi tämän jälkeen kriisiin - halusiko Tapola jo tässä vaiheessa laittaa suitsia liialle luovuudelle? Peli muuttui ensin sekavaksi, sitten täydellisen haluttomaksi, josta pikkuhiljaa väkinäiseksi taisteluksi ja jopa tappeluiksi. Tämän jälkeen päästiin jälleen voittoputkeen hyökkäystaidon noustua jälleen esiin entistä parempana, jota on nyt sitten runkosarjan loppumetreillä alettu jälleen kaitsemaan vähän kurinalaisempaan suuntaan.
Lopullista vastausta tuskin saamme koskaan tietää, mutta sen tiedämme että pohjat keväälle ovat hyvät. Playoffit tuovat kuitenkin Jussille aivan uudenlaisen haasteen kun pelitaktinen osaaminen korostuu arvoon arvaamattomaan. Rautakorpi luotti viime kaudella siihen, että sarjat kyllä katkeavat voitokkaasti kääntämällä prosentit ja todennäköisyydet omalle puolelle. Tämä kuitenkin aiheutti sen, että jokaisesta sarjasta tuli tarpeettoman pitkä. Tapolan Tappara lähtee oletettavasti tavoittelemaan mestaruutta pykälää korkeammalla riskillä, toivoen pykälää parempaa tulosta. High risk, high reward sanoisi Tami, joskin tämän illan perustella riskiotto on kuitenkin hyvin hillitty. Mutta Rautakorpi pyrki eliminoimaan kaikki riskit.