Syntyi eilisen ottelun aikana semmoinen hajatelma, että mikään ei ole koskaan hyvin. Viime kaudella Tappara oli kärkikahinoissa syksystä kevääseen, mutta se oli huono, kun sitten viimeisissä peleissä ei ollut panosta ja pelaajat eivät löytäneet kiimaa. Tällä kaudella on huonosti, kun ei olla kärkikahinoissa Tapolan johdolla syksystä asti ja nyt menee kuulemma kamalasti energiaa playoff-paikan metsästykseen.
Mikä sitten olisi sopiva tappioiden ja voittojen suhde? No, kysymys on täysin tyhmä, koska pelin kehittyminen on se, mikä ratkaisee. Runkosarjan sijoituksilla ei saa yhtään playoff-voittoa, ja kuten on niin moneen kertaan nähty, on kyseessä täysin eri maailma, kun runkosarjamuotoinen pelaaminen vaihtuu kahden joukkueen välisiksi taisteluiksi.
Tällä hetkellä Tappara on käytännössä suorassa playoff-paikassa kiinni ja suorittanut joulutauon jälkeen 8 pelin aikana pistekeskiarvolla 2,25. Suoraan playoff-paikkaan riittänee pistekeskiarvo 1,60 ja siitä Tappara on tällä hetkellä jäljessä 0,06 pistettä. Peli on viime otteluissa kehittynyt huimasti ja tuloskin on kiittänyt sitä mukaa. Tällä tahdilla ei kyllä kulu mitenkään kamalasti ylimääräistä energiaa playoff-paikan metsästykseen.
Niin joo, mutta jos on runkosarjassa nelkku, niin sitten saa helpomman vastuksen kuin jos olisi kutosena. No niin no, muiden joukkueiden tekemiset kun eivät ole omissa käsissä. Joku joukkue sopii toki paremmin vastustajaksi kuin toinen ja se paremmin sopiva joukkue voi päätyä omaa joukkuetta ylemmäs tai alemmas, mutta turha sillä on tässä vaiheessa päätään rassata. Tehdään oma homma niin hyvin kuin osataan ja katsotaan lopuksi, että mitä muut ovat saaneet aikaiseksi ja tutkitaan vastustajat vielä perinpohjaisemmin kun tiedetään ketä vastaan pelataan.
Palstalla sanottiin, että nyt pitää kitinä valmennuksesta lopettaa koska Tapparaan hankittiin Tapolan pelitapaa tukemaan mm. Dixon. Kuitenkin vielä Dixoninkin tulon jälkeen Tapola itse astuu median eteen ja käytännössä myöntää ettei onnistunut luomaan tälle joukkueelle toimivaa pelitapaa. Tässä mielessä hän on tällä kaudella epäonnistunut Tapparan päävalmentajana, vaikka kausi päättyisi mestaruuteen.
Se, onko Tapparan tuloksellisesti viisasta jatkaa Tapolalla myös ensi kaudella on mahdotonta kenenkään sanoa. Jatkakoon, mutta toista kertaa peräkkäin hän ei voi kesken kautta julkisesti ilmoittaa käyneensä pelaajien kanssa pelitavallisia keskusteluja joissa hänen yli puoli kautta sisään ajama pelitapa käytännössä hylätään ja vaihdetaan johonkin muuhun.
Se että Tapola avoimesti tunnustaa virheensä on mielestäni kuitenkin kunnioitettava teko. MUTTA, seuraavaksi päästäänkin sitten väittelemään siitä voitetaanko Tapolan ansiosta, vai hänestä huolimatta. Siihen keskusteluun en jaksa itse enää niin paljoa ottaa osaa kuin tämän mitä nyt sanoin.
Päävalmentaja on epäonnistunut, vaikka voittaisi mestaruuden? Täytyy ihan avoimesti kysyä, että miten ammattilaissarjassa voisi käydä niin, että joukkue on pitkän kauden jäljiltä paras, mutta samalla päävalmentaja on epäonnistunut? Tässä on nyt joku syvempi logiikka, joka ei mulle aukene. Lisäksi "voitetaanko Tapolan ansiosta vai hänestä huolimatta" on kysymyksenä joukkueurheilu-konteksti huomioiden jotenkin naiivi. Miksi se pitää olla joko-tai? Joukkue voittaa ja häviää yhdessä. Joukkue kehittää peliään yhdessä, mutta edelleen päävalmentajalla on viimeinen sana.
Jotta pelitapa toimii, kaikkien sekä valmentajien että pelaajien pitää pystyä seisomaan sen takana. Ei voi olla maailman taktisimmaksi jääkiekkosarjaksi nimitetyn Liigan missään menestyvässä joukkueessa niin, että pelaajat sanelisivat miten pelataan ja päävalmentaja katsoo vierestä. Ei missään eikä koskaan. Päävalmentajan pitää pystyä johtamaan pelitapaa ja näyttämään, että tämä toimii ja tuo ei. Nyt ollaan ottelussa tässä asemassa, nyt tehdään näin. Nyt tämä näyttää olevan vastustajan heikko kohta, tehdään yhdessä näin niin pystytään hyödyntämään se. Joukkueen kokoonpanossa on parikymmentä pelaajaa, joilla jokaisella pitää olla käsitys siitä, että mitä ollaan tekemässä ja miten. Jos joukkue voittaa, on viesti mennyt riittävästi perille ja jos ei voita, niin perillemenossa on kehitettävää. Viesti välittyy helpoiten ja tehokkaimmin, kun sen välittäjänä on pelitavan takana seisova päävalmentaja.
Ei voida millään, edes komiikan varjolla, sanoa että Tapolan pelitapa olisi "käytännössä hylätty". Kun ei ole! Päävalmentajan pitää aina pystyä johtamaan pelitapaa ja ohjeistamaan, missä parannetaan ja mikä menee hyvin. Ei voi olla niin, että päävalmentaja vaihtaa pelitavan tuosta noin vaan. Jos on niin kuin julkisuudessa on ollut esillä, niin Tapparan pelitavalle on yhdessä luodut, päävalmentajan näkemystä vastaavat raamit ja sitten ne nyanssit (luonnepelaaminen, tökkiminen jne. à la Kankaanperä), joiden avulla tuetaan pelaajien ja pelitavan symbioosia on käyty yhdessä läpi. Pelin rakenteiden ja nyanssien kautta saavutetaan pelitapaa tukeva tunne, joka on noussut viimeisissä otteluissa Tapparan osalta hyvin esiin.
Sitten kun vielä tosiaan mietitään, että mitä kentällä on tapahtunut sen sijaan, että vedettäisiin johtopäätöksiä pelkästään jonkun verkkolehden haastattelusta, niin Tapparalla on edelleen käytössä samat viivelähdöt, samat sentterille avaamiset ja samat päätykiekot kuin ennen, mutta homma käy nopeammin, tempo on korkeampi ja karvaus sekä paineenanto on aktiivisempaa. Pelaamisen tempo on kasvanut, mutta rakenteet ovat edelleen hyvin samoja kuin aiemmin. Joskus se vaan voi olla pienestä kiinni, hieman enemmän vapauksia esimerkiksi karvaamiseen sekä aktiiviseempaan ja enemmän aggrea tuottavaan puolustamiseen, niin koko peli saa uusia ulottuvuuksia. Kun pelissä on enemmän tunnetta mukana, tulee jokaiselle luontainen tarve "auttaa kaveria" olemalla enemmän pelissä sisällä pelkän hiihtelyn sijasta. Tästä seuraa tiiviimpi viisikko, kun kaikki ajattelevat samalla tavalla. Edelleen on siis populismia väittää, että aiempi pelitapa olisi "käytännössä hylätty".
Mielestäni inhimilliset odotukset ovat myös ihan mukavia. Laskettaisiinko vain se Tapolan kohdalla onnistumiseksi, että joukkue olisi pelannut syksystä kevääseen kärjessä ilman vaikeuksia? Vaatimustaso on tietysti hyvä olla, mutta semmoisella vaatimustasolla ei tee mitään, jonka nyt vaan on sattunut henkilökohtaisesti päättämään, että sinä tulokaspäävalmentaja et saa tehdä virheitä vaan hoidat homman alusta loppuun asti niin kuin edeltäjäsi.
Et kehity, vaan olet paras alusta asti. Mitä ihmeen odotusarvo tuommoinen on? Mulle riittäisi oikein hyvin, että Tappara on paras lopussa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että peli kehittyy oikeaan suuntaan ihmistoiminnalle luontaisten virheiden ja niistä oppimisen jälkeen.