Olisiko se silti vääryys edes kokeilla osaa näistä pelaajista liigassa nyt kun peliesitykset eivät ole mitenkään erityisen mairittelevia olleet pitkiin aikoihin? Yksittäinen peli siellä täällä antaa mahdollisuuden nähdä omien junnujen nykytaso verrattuna liigaan ja antaa myös jätkille lisämotivaatiota harjoitteluun. Tietävätpähän ainakin missä ovat jäljessä ja kuinka paljon. Nuorelle tekee hyvää nähdä ja kokea oma tasonsa kuin että valmentaja yrittää sitä hänelle selittää. Juuri tässähän Lauri Marjamäki on aivan erinomainen valmentaja. Hän antaa nuorille rohkeasti vastuuta
Junnujen sisäänajo ei ole ratkaisu tähän kriisiin.
Viime vuosina monet junnut ovat saaneet hyvin peliaikaa Ilveksessä kun ei ole ollut ketään muutakaan kentälle laittaa ja tulokset on nähtävissä.
Jos pelaaja on tarpeeksi hyvä kuten Aleksanteri Suuri (Suomen kaikkien aikojen lahjakkain kiekkoilija) niin sitten saa kunnolla peliaikaa kun kerran pärjää niin hyvää.
Ei Marjamäki olisi antanut Pokalle ja Puljujärvelle hyvin peliaikaa jos he eivät olisi pärjänneet riittävän hyvin.
Joukkueen menestystä ei "uhrata" junnujen sisäänajon takia.
[/quote]
Oma subjektiivinen mielipiteeni on, että kahden kirvelevän hopean jälkeen valmentaja ei olisi saanut olla Tapola, eikä kukaan muukaan noviisi. Voi olla että joudun sanani vielä nielemään, mutta jotenkin tuntuu että ei ole pelkoa. On hienoa jos Tapparassa perustetaan jatkumoon ja pitkäjänteiseen työhön
Ajankohta yritykselle nostaa Tapola liigavalmentajaksi on harvinaisen huono.
Kallis joukkue ja 2 hopean jälkeen kaikki muu kuin mestaruus/mahdollisuus taistella siitä on pettymys.
En spekuloi syitä kun ei tiedä koko totuutta Rautakorven lähdöstä.
Tarkoitushan oli että Rautakorpi olisi jatkanut vielä vuoden ja sitten Tapola olisi noussut ykköseksi.
Tuliko "katastrofi" vuioden etuajassa vai olisiko ajankohta ollut sopivampi vuotta myöhemmin?
Pitkäjänteinen työ on ollut Tapparan menestyksen avaimia.
1970-luvulla uskottiin Kalevi Nummiseen.
1980-luvulla uskottiin Rauno Korpeen ja välillä kokenut Olli Hietanen kävi hoitamassa 1 pytyn.
Kun 80-luvulla tuli Esko Niemi päävalmentajaksi niin pieleen meni potkujen kera.
1990-luvun alamäkeä syvensi Korven potkut jolloin alkoi valmentajasekoilut.
Sitten saatiin mestarivalmentaja Boris Majorov, joka vei joukkueen välieriin mutta potkut tuli synkkänä syksynä 1994.
Sen jälkeen ei ole ulkomaalaisia valmentajia nähty.
Rauno Korpi palasi v.1997 mutta tästä ei saatu enää jatkumoa.
2000-luvulla uskottiin Rautakorpeen 4 vuotta ja kannatti.
Jypissä kokemusta hankkinut Mika Saarinen ei onnistunut mutta sitten saatiin Rautakorpi takaisin.
Rautakorven pikavisiitin jälkeen oli 6 vuoden "Rautakorveton aika" jolloin kokeiltiin noviiseilla päävalmentajilla.
Urama onnistui ihan hyvin.
Ensimmäisellä kaudella hyvä runkosarja nimekkäällä joukkueella mutta puolivälierät hävittiin selvästi.
Toisella kaudella pronssia selvästi heikentyneellä joukkueella.
Uramasta ei saatu jatkumoa kun hän palasi takaisin rakkaaseen Raumaan kannuksia hankittuaan.
Pyrkimys pitkäjänteiseen työhön ja sen merkitys näkyy mutta valitettavasti myöskin se että kokemattomilla valmentajilla on vaikea onnistua.