Eikai se jatkumo voi olla menestystä tärkeempi?
Mä nyt jankkaan tätä samaa edelleen, mutta mistä ihmeen jatkumosta tässä on kyse?
Ottakaa huomioon, että todesta otettavat puheet aloitettiin pari vuotta sitten Rautakorven astuttua ruoriin. Tällä kaudella Mäkinen on pelannut vakiopakkina, Rauhala on pelannut suht vakituisesti puolustavaa roolia kolmosessa-nelosessa ja Haapala on nyt palannut. Kyllä siellä paikkansa ansaitsevia nuoria pelaajia on, ja tulee olemaan.
Olennaista on myös huomata se, mitä LeKin kanssa tehdään. Koko pelaajien kehitys-ideologiassa hemmetin tärkeä palanen. Jos ei heti mahdu Tapparan liigamiehistöön, on tosi hyvä mahdollisuus saada tuntumaa miesten peleihin Tamperetta lähellä hyvän treeni- ja peliyhteistyön kautta.
Sitten vielä se realismi ja sen suhde tavoitteisiin. Pelaajan pitää olla riittävän hyvä päästäkseen pelaavaan kokoonpanoon. Kiintiöpaikkoja ei pidä olla, sillä se tappaa kilpailun, joka viime kädessä kehittää ja ajaa pelaajia kehittymään päämäärätietoisesti. LeKi-yhteistyö takaa sen, että A-nuorissa pelaavien taso voidaan tarpeen tullen katsastaa miesten peleissä.
LeKin pistepörssiä tarkastellessa mainituista nuorista pelaajista ainoastaan hyvin tuntemamme Laine on saanut säännöllisesti peliaikaa. Virmavirta 15 peliä 0+4, Tanus 20 peliä 2+0.
Pelaat siellä missä pystyt. Ihan yksinkertainen juttu eikä tämän pidä olla mikään idealistinen "kaksi kenttää junnujen ympärille", jos siihen ei pysty luottamaan. Tai no, eikö siellä vähän semmoinen periaate ole osaltaan käytössä, kun Mäkinen pelaa vakioroolissa, Rauhala palailee junnukisoista ja Haapalakin on tullut takaisin. Eli mistä tässä valitetaan? Vai eikö vieläkään riitä?
Näissä nuoriin pelaajiin liittyvissä asioissa ei vaan pidä olla liian ahne ja antaa yksinkertaisesti aikaa, ihan niin kuin tässä keskustelussa olen muutenkin koittanut tuoda ilmi. Pelaajapolku ei rakennu ja ala tuottamaan vakiotahdilla massaa ylöspäin kahden kauden aikana, vaan ihan ydinjuttu on kärsivällisyys ja toiminnan kehittäminen päämäärätietoisesti. Vippaskonstit ovat melkoisen vähissä, kun puhutaan monesta eri ikäluokasta koostuvasta junioritoiminnasta, ja kun jokainen juniorijoukkue pitäisi vielä saada melko samalle sivulle yhteisen tahtotilan ja toimintamallien suhteen. Pelaajapolun tuloksia ei realistina kannata odottaa nyt ja tässä, vaan kyseessä on pitempi ajanjakso. Ihan niin kuin menestyvällä organisaatiolla yleensäkin: Yksi heikompi kausi ei venettä kaada, vaan sen avulla vene saadaan entistä vahvemmaksi ja pitävämmäksi.