Voittoputken peliesityksiä ei mielestäni kannata aliarvioida väittämällä, että mikään ei ole muuttunut. Voittoputken peleissä oli toistuvia onnistuneita rakenteita, joista päällimmäisenä on laadukkaampi hyökkääminen kokonaisuudessaan. Hyökkäyspelin toimivuutta ei määrittele vain lopputulos eli maalit, vaan pelistä pitäisi nähdä ja analysoida rakenteetkin, jotka tuottavat tai eivät tuota maalipaikkoja.
Väitän, että hyökkäyksiinlähdöissä Tapola tahtoo Tapparan pelaavan ensisijaisesti sentterin kautta. Voittoputkessa kiekon käyttö sentterillä oman sinisen kohdalla oli toistuva rakenne, ja tämä rakennehan on teoreettisestikin oikein hyvä rakenne. Syöttösuunnat ovat keskellä kenttää maksimissaan, koska ei ole laitaa heti vastassa toisella puolella kuten laiturilla. Syöttösuunnan toinen vaatimus eli tarjonta toimi myös paremmin, koska laiturit eivät karanneet ja pakit pysyivät hyökkääjien mukana, eli viisikko oli tiiviimpi. Keskialue ylitettiin vilkkaasti ja mikä tärkeintä, kontrolloidusti. Hyökkäysalueella on lisäksi paljon helpompaa ja tehokkaampaa antaa painetta, kun hyökkäysalueelle tulee tiivis viisikko jonkun satunnaisen harppuunan sijasta. Tiiviimpi hyökkääminen tuotti vastaavasti tiiviimpää puolustusta ja helpotti Metsolan työtä.
Voittoputken peleistä pystyi havaitsemaan sen, miten Tapola tahtoo joukkueensa pelaavan. Eikä tämä ole mikään ”tulos ohjaa analyysiä”-tason kommentti, vaan pelissä oli toistuvia rakenteita, joiden avulla pystyi hahmottamaan joukkueen pelitapaa. Pelitapa oli kiekkokontrollia painottava, mutta kuten nykyään on tapana, niin kyse ei ollut mustavalkoisesta kiekkokontrollista. Välillä mentiin kovemmalla temmolla ja nopeilla lähdöillä lähes pelkästään, vastustaja huomioiden. Esimerkiksi ennen voittoputkea Lukkoa vastaan 26.9 oli käytössä kautta linjan laitojen kautta pelin tekeminen ja nopeatempoinen pystysuunnan kiekkoon kallistuva tapa.
Voittoputken peleistä näki kautta linjan sen, että Tapolan puheet luovemmasta pelistä ja vapauksien myöntämisestä lienevät totta. Muutamaan otteeseen hyökkäyksiinlähtöjen keskustaan pelaamisesta tuli karmeita syöttöhasardeja ja vaarallisia hyökkäyksiä omiin, parhaimpana esimerkkinä Kärpät-pelissä 17.10 kun Tapparalla oli vaihto kesken, Kolomatis syötti laidasta keskiympyrää kohti, johon Pirnes ehti, mutta Metsola torjui läpiajon. Kun väsyneenä pitkän vaihdon jälkeen pitää tehdä ratkaisu, tulee kyseeseen usein pääperiaate pelaamisesta, ilman miettimisiä karvaajista. Pääperiaate oli tehdä peliä keskustan kautta, ja Kolomatis lähti siinä tilanteessa tätä toteuttamaan. Lisäksi hyökkäysalueella peli oli totuttua rohkeampaa, kiekko liikkui nopeasti yhdellä kosketuksella mieheltä toiselle luovilla ja joskus riskaabeleillakin syöttösuunnilla. Virheistä (harhasyötöt) ei pelaajia kuitenkaan rankaistu penkityksellä, koska virheet olivat osa rohkeuden ja uhkarohkeuden välisen rajan hahmottamista hyökkäyspelissä, ja rohkeudellahan saadaan luovuus esiin tiukoissakin paikoissa.
Nyt marraskuussa hyökkäyspeli on ollut jotain muuta. Alivoimaisena hyökkäämistä, sentterillä on käytetty jos on keretty, laiturit karkaavat siniselle kun pitäisi tarjota itseään pelattavaksi pakeille tai senttereille, eikä pelinopeutta saada aikaiseksi kuin paikoin. Hyökkäysalueella on vaikea päästä paikoille kun ei ole syöttösuuntia tarpeeksi tarjolla eikä laidasta punnertaminen useinkaan onnistu. Nopeat käännöt ovat aiempaa hitaampia ja trappi vuotaa.
En millään tahdo uskoa sitä, että viisi vuotta Rautakorven apurina olisi tuottanut Tapolalle tällaisen marraskuisen kuvan voittavan jääkiekon toteutuksesta, varsinkin kun on nähty pitempi yhtämittainen jakso hyvääkin pelaamista tätä ennen. Heikomman hyökkäyksen tuloksena puolustuskin on menettänyt valppauttaan eikä vähiten siksi, että hyökkäyksiinlähdöt ovat järkyttävän hitaita ja vastustajalle oikein tarjotaan paikkaa iskeä karvauksella kiinni. Tähän sitten kiekonmenetys omissa, niin karuselli on taas valmis ja energiaa kuluu aivan turhaan. Mies unohtuu maalin eteen ja "hups" 1-0! Ei oma peli ainakaan helpotu, kun ylivoima ei jelppaa maalinteossa ja tasakentällisin pelaamisen pitäisi samalla kehittyä ja tuottaa "kaikki maalit". Ei ikään kuin sallita huonoa iltaa, vaan onnistua pitäisi jatkuvalla paineella.
Tahdon ja toteutuksen välillä on nyt siis pakko olla katkos. Tapparan hyökkäyspelaaminen ei vaan voi olla valmennuksen tahdon mukaista, joten katkos valmennuksen tahdon ja pelaajien toteutuksen välillä on pakko olla olemassa. Syy tälle katkokselle olisi mielenkiintoista saada selville. Johtuuko se enemmän valmennuksesta vai pelaajista? Joukkue pelasi kuitenkin 10 hyvää tai lähes hyvää peliä putkeen tuossa lokakuussa, joten ainakin joskus valmennus on onnistunut viemään tahtonsa pelaajien toteutukseen asti.
Miksi tatsi yhtäkkiä menetettiin marraskuun liigatauolla? Syitä voi spekuloida, mutta en siihen lähde, koska näen vain pelin kentällä. Spekuleerauksella on toki viihdearvonsa, mutta syitä voi olla lähes niin monta kuin on selittäjäänsäkin. Joku syy selitetään paremmin kuin toinen, mutta siinäpä se. Fakta on kuitenkin se, että kuukausi sitten Tapparan peli oli sillä tasolla kuin sen pitäisi perustasollaan olla, tietysti ylivoima pois lukien. Siinä oli hyvä kehitysaihio, mutta nyt sekin aihio on kadotettu tai ainakin pistetty piiloon.
Tapola on siis aiemmin saanut ajatuksensa vietyä toteutukseen asti, joten nyt olis johtavilla pelaajilla oiva mahdollisuus näyttää mahtinsa ja vaatia, että aletaan pelaamaan niin kuin pelattiin kuukausi sitten. Nytkin sitä peliä on saatu pelattua erä siellä ja toinen täällä, mutta kun se ei riitä. Ja niin kuin Tapola taannoin sanoi
TPS-pelin jälkeen,
” Pelaajat näyttävät suuntaa. Tilanne oli sellainen, että sanat eivät enää auta. Joukkue alkoi tänään soutaa sitä venettä. Joka äijä oli mukana” Eikä tämä tarkoita sitä, että pelikirjat heitettiin helvettiin. Tämä viimeisin lause on populismia, kuten on sekin, että väitetään pelaajien pelaavan jotenkin tahallaan huonosti. En puutu niihin sen enempää.
En vaadi Tapolan eroa. Se ei mielestäni ole tässä tilanteessa minun, tavallisen kannattajan silmin katsoen, muuta kuin housuun kustu ratkaisu, koska mitään tämän kauden osalta ei ole vielä menetetty ja on nähty merkkejä paremmastakin pelistä. Asiasta paremmin perillä olevat toki tuntevat taustat ja jos koetaan, että tilanne ei tällä ryhmällä lähde paranemaan vaaditulla tahdilla, niin ratkaisuja pitää toki tehdä. Omasta näkökulmastani valmentajanvaihto ei ole tässä kohdin ykkösratkaisu.