Asioita kannattaa tosiaan peilata taaksepäin, eikä kannata niin kauaksikaan mennä. Suurin osa varmaan muistaa tilanteen kaudella 2012-13, tuosta Rautakorpi-ketjusta löytää vinkkejä. Silloinhan mentiin alkuunsa lokakuun loppupuolelle neljäsosakausi kiekkokontrollin kanssa miten mentiin ja Rautakorpi oli jo siinä vaiheessa kuulemma epäonnistunut, täällä perustettiin ketutusketju johon ihmiset purkivat ihmetystään ja vitutustaan varmaan joka tappion jäljiltä, kun Tappara ei ollutkaan paras ja kaunein ja ihanin. Siitä sitten kuitenkin alkoi kummasti nousu, joka huipentui kevään voittoputkiin ja "kauniiseen peliin", joka taitavilla yksilöillä ryyditettynä oli ihan semmoista, että sen eteen syksyllä vähän "kärsiikin".
Nyt peli näyttäisi menevän viime kautta aloitteellisempaan suuntaan ja täten vertailukohdaksi käy mielestäni viime kauden taistelukiekon sijasta kausi 12-13. Silloin ei joukkueessa toki ollut yhtälaista jatkuvuutta edelliskaudelta, mutta pelitavallisesti uskon tuon kauden sopivan viime kauden alun väärinpeluuta (henk.koht mielipide) paremmin tämän kauden prosessiin vertailtavaksi. Jotta hyökkäämisessä saadaan kuulutettua luovuutta esiin, niin rohkeuden ja uhkarohkeuden välinen pelillinen hakeminen voi ottaa aikansa ja todennäköisesti ottaakin, mutta ainakin itse olen valmis odottamaan, koska tiedän taustatekijöiden olevan kunnossa ja pelillisen tausta-ajatuksen olevan selvillä.
Ja sitten jos sanotaan, että nämähän ovat uskon asioita, niin eivät saatana vieköön ole. Katsokaa menneisyyttä, tämä ilmiö toistuu eikä ole sattumaa. Jos lähdetään Tapolan teesein tuomaan hyökkäyspeliin luovuudelle tilaa puolustuksen kärsimättä niin sen pitäisi olla aivan selvää, että elokuun lopulla-syyskuun alussa otteet voivat olla eri kuin kaunis tavoite. Kiekollisempi pelitapa vaatii enemmän ajatusta ja viisikon hallitumpaa yhteistyötä aina etäisyyksistä ja ajoituksista lähtien. Nämä seikat eivät tule peliin vain harjoitusten kautta, koska itse pelissä paikalla on vastustaja omilla toimintatavoillaan ja mielenkiinnon kohteillaan, ja nämä mielenkiinnon kohteet eivät sitten taas ole niitä, että Järvinen pääsee murtautumaan keskeltä hyökkäysalueelle mahdollisimman sujuvasti, mitä taas harjoituksissa voidaan hakea "omat vs. omat"-periaatteen kanssa. Sitä tavoitetta varten tuossa syksyn ja kevään välissä on se 60 pelin runkosarja, jonka aikana niin pelille, pelaajille kuin koko joukkueelle tapahtuu ihmeitä - puhutaan nimenomaan joukkueen kehittymisestä kohti kevättä, ja joukkuehan koostuu pelaajista, jotka edelleen ovat ihmisiä siinä missä mekin. Realiteetit olisi hyvä tiedostaa, ihan vaatimustasosta ja tämän tuomasta kriittisyydestä lähtien.
En ole siis samaa mieltä tuosta Linden #16:n virkkeestä, että täytyisi saada lentävä lähtö, muuten menisi vaikeaksi. Kyllä ammattilaisorganisaatiolla täytyy olla sen verran kosketusta todellisuuteen, että näkee ja hahmottaa realiteetit pelin ja pelaajien suhteen nimenomaan prosessinäkökulmasta. Kausi kehittyy ja päävalmentajan tulosvastuu on läsnä totta kai, mutta kun sitä tulosta ei lasketa vielä syksyllä, vaan pitää pystyä näkemään kokonaisuus, jossa työ tähtää kevääseen. On monia esimerkkejä syksyn joukkueista, esimerkiksi Ilves viime kaudella - ei se vahva startti ole mikään vaatimus, sillä tyytyväisyys tappaa kehityksen.
