On siellä niitä hyviä hetkiäkin joo, ja välillä onnistutaan tasoituksessa ja jopa ollaan lähellä mennä johtoon, mutta sitten joku pieni vastoinkäyminen romahduttaa orastavan yrityksen ja joudutaan tappioasemaan taas. Pelin 2 viimeistä minuuttia pelaillaan jo tutuksi tulleeseen tapaan ilman maalivahtia, mutta eihän se kiri onnistu kun ei ole ennenkään onnistunut.
On joo vain kolme pistettä viralliseen tavoitteeseen, mutta viralliseen katastrofiin (pelien loppuminen runkosarjaan) on vain kaksi pistettä. Ja jos nyt verrataan viime kauden tasavertaiseen taistelupariin Kärppiin, niin sehän on jo käytännössä tavoittamattomissa 18 pisteen päässä. Ei tähän tilanteeseen voi millään tyytyväinen olla.
Tietysti pelaajat siellä ne harhasyötöt antaa ja laukoo päin maalivahdin rinnassa olevaa logoa, eikä valmentaja. Mutta on se nyt ihme yhteensattuma, että kaikki pelaajat pelaa juuri samaan aikaan huonon kauden. Varmasti Jormakka, Erkinjuntti, Green, Järvinen ja kumppanit olisivat kukin tehneet vähintään 10 pistettä enemmän, jos pelaisivat tällä kaudella jossain toisessa joukkueessa. Ihan missä tahansa joukkueessa. Jokainen näkee, että nämä kaverit on edelleen taitavia pelaajia, jostain syystä siitä ei ole nyt mitään iloa meille.
Pitkään uskoin, että hyvin se voi tämä kausi mennä Tapolallakin. Ensimmäisestä tappioputkestakaan en hätääntynyt, olihan niitä Rautakorven aikanakin. Nyt on kyllä usko mennyt ihmeisiin, koskaan ei Rautakorven joukkueet ole ollut näin kaukana kärjestä vielä tammikuussa (vai onko?), eikä peli ole koskaan ollut noin tuskaista. Periaatteessa Tapparalla on ihan pätevä finaalijoukkue kasassa tuossa, mutta nyt se on vahvasti menossa haaskeelle. Jotain tarttis tehdä, ja pelaajia ei voi vaihtaa, joten...