Jukan vaatimustaso on se, joka puuttuu. Tapolan on vaikeampaa herättää uinuvia pelaajia kuten Rautakorven, kun Jukalla riitti helposti auktoriteetti siihen, että heikosti esiintyneet pelaajat kuten esimerkiksi Pekka Jormakka saattoi istua kokonaisen erän imemässä tuppea vaihtoaitiossa, jos ei halunnut sitoutua yhteiseen systeemiin. Tapolalla ei riitä ns. jalometalli kaulassa siihen, että hän saisi pelaajat heräämään tuolla tavalla. Kun Tapola penkittää pelaajan ilmapiiri menee heikoksi ja pelaajat vaativat vaihtoa, kun johtaminen on väärää. Auktoriteetti on jännä asia, sitä ei voi harjoitella missään koulussa eikä sitä saa mistään ilmaiseksi. Auktoriteetti ansaitaan ja kaikki eivät sitä saa, vaikka mitä tekisivät. Muutama vuosi sitten Mari Kiviniemi jätti tehtävänsä keskustan puheenjohtajana ja kommentoi medialle syyksi "jos tällä naamalla ei tämän enempää saa niin ei kannata jatkaa" - siinä kiteytettiin hienosti auktoriteetin merkitys; voit olla loistava siinä mitä teet ja sinulla voi olla huikeat tietotaidot ja kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta jos et jonkin ulkoisen seikan (ikä, kokemus) vuoksi pysty myymään asiaasi eteenpäin saat vain vihollisia etkä ystäviä ja kukaan ei osta agendaasi.
Tapola on ollut Rautakorven koulussa, joten on vaikea ajatella, että hän ei yrittäisi pitää yllä kovaa vaatimustasoa, mutta se, että riittääkö hänellä oikeasti natsat siihen onkin sitten eri juttu. Joukkueen otteita katsellessa voisin sanoa, että ei riitä. Joukkueella on suuria ongelmia nimenomaan pelikurissa. Keskialueen puolustus ei ole kelvollisella tasolla, koska hyökkääjät eivät sitoudu siihen ja eivät hoida ruutuaan täsmällisesti. Keskialueen puolustus vuotaa siksi, että joku jättää hommansa hoitamatta. Pelicans pelissä Greenin ketju oli ainoa, jolla keskialueen puolustus toimi ja hetkittäin se näytti kuin viime kauden Tapparalta, mutta mm. kultapoika Jormakka ja Jan-Mikael Järvinen eivät hoida vastuutaan trap-pelaamisessa vaan päästävät ukkonsa ohitse jatkuvasti. Kun yksi päästää oman äijänsä ns. helpolla ohitse trapissa seuraa omiin välittömästi ylivoimahyökkäys, kun trap-pelaamisessa ollaan usein hieman seisovin jaloin ja nopeasti kulkevat vastustajat polkevat äkkiä ohitse.
Tappara on saanut huomattavan annoksen lisää liikettä nyt viime aikoina ja liike alkaa olla sellaisella tasolla, että pelejä voidaan voittaa, mutta sitoutuminen yhteiseen puolustukseen ja hyökkäykseen ovat edelleen täysin poissa. Mikään nykyskenaariossa ei kyllä viittaa siihen, että Tapolan auktoriteettiongelmat olisivat ainakaan loppumassa.
