Vielä ei ole aika vetää Tapolaa kölin ali, mutta kiistatta tiettyjä uhkia on ilmassa. Jääkiekko on siitä ihmeellinen laji, että muutama onnistuminen voisi nopeastikkin kääntää suunnan, mutta mistä ne onnistumiset kaivetaan?
Ongelmat ovat hyökkäypelaamisessa. Puolustus on yksittäisiä virheitä lukuunottamatta ollut kelvollista. Hyökkääminen ja maalintekopeli on aina vaikeampaa saada kuntoon kuin puolustaminen ja vastustajan pelin rikkominen. Jos tilanne olisi päinvastainen, eli reppu heiluisi molemmissa päissä kenttää, olisin huomattavasti vähemmän huolestunut. Kysymyksiä herättää myös kärkihyökkääjien heikko peli laajalla rintamalla: Palola, Kuusela, Erkinjuntti, Järvinen. Kärkimiehistä ainoastaan Jormakka pelaa odotetulla tasolla. Nippu hyvän ikäsiä ja erittäin tasokkaita pelaajia tähän sarjaan - mistä laajan rintaman kollektiivinen epäonnistuminen johtuu?
Rautakorven aikana puhuttiin aina harjoittelusta ja sen vaikuttamisesta peliin. Nyt Tapolan kohdalla tätä korttia ei ole käytetty. Ilmeisesti kenelläkään ei ole nyt mitään aavistusta millaisessa kunnossa ja rasitustilassa joukkue tällä hetkellä on, tai millaiset ovat Tapolan visiot kuntohuipun rakentamisesta keväälle. Joukkueen yleisilmeestä on vaikea vetää johtopäätkösiä tämän suhteen, sillä esimerkiksi raskasjalkaisemmat pakit eivät ole näyttäneet mitenkään normaalia hitaammilta tai kankeammilta. Viime kaudella Erkinjuntti oli muuten mielenkiintoinen indikaattoripelaaja: Jos Juntin liike ja kulmapeli oli sähäkkää ja terävää oli yleisilme raikas myös koko joukkueella ja päin vastoin.
Huolestuttavaa on myös se, että Tapola on käyttänyt jo aika paljon kortteja joukkueen herättämiseksi. Ketjuvariaatioissa melkein kaikki järkevän oloiset kombinaatiot on kokeiltu. "Kriisipalavereitakin" on pidetty jo ainakin pariin otteeseen matsien jälkeen ja nekin menettävät nopeasti tehonsa jos toistuvat liian usein. Nyt pitäisi päästä lukitsemaan kombinaatiot ja pyrkiä kehittämään pelaamista.
YV-pelin huonoudesta Tapola saa ottaa ison osan omaan piikkiinsä. Muutokset kenttäalueiden suhteissa olivat kaikkien tiedossa ja se on vaikuttanut negatiivisesti kaikkiin Tapparan viime kauden loppupuolen toistuviin YV-kuvioihin. Tappara käytti poikkeuksellien paljon neliön keskustaa ja vielä Järvinen syöttöjä sen läpi. Tällä kaudella puolustavat joukkueet ovat siirtyneet käyttämään tiivimpää puolustusboksia lähempänä maalia ja tämä olisi valmentajan pitänyt ehdottomasti huomioida ennen kauden alkua. YV-pelin heikkouteen ollaan menetetty todella paljon pisteitä.
Sitten vielä pari asiaa mitä muistuu mieleen takavuosilta. Petteri Sihvonen kirjoitteli joskus kakkosen paikalta ylennetyn valmentajan haasteista. Hänen mukaan huonoin lähtökohta on se, jos entinen kakkonen pyrkii jatkamaan vanhalla pohjalla, mutta hieman muutoksia tehden, jotta saa sormenjälkensä näkymään pelissä. Tapolan tapauksessa on ehkä havaittavissa näitä piirteitä? Toinen vielä vanhempi juttu Mika Saarisen ajalta. Tapparasta pois siirtynyt pelaaja (olikohana Tuokkola?) sanoi, että Saarisella oli hyviä ideoita, mutta ei saanut niitä myytyä pelaajille. Tämä on enemmän persoonakysymys, eikä liity suoraan siihen kuinka hyvät tiedot ja taidot valmentajalla on pelistä. Rautakorvella on tukenaan kokemuksen tuoma auktoriteetti, sekä toisaalta vahvat näytöt siitä että hänen näkemyksensä lopulta ovat johtaneet hyvään tulokseen.
Ja sitten vielä se fakta, että valmennus on aina tiimityötä. Aikoinaan Tapolan valintaa enemmän itseäni mietitytti tiimin rakenne, eli pystyvätkö M.Ojanen ja Vähä-Ruohola tukemaan päävalmentajaansa riittävästi. Ojanen on Liiga-pestinsä aikana antanut itsestään varsin mitäänsanomattoman kuvan ja toisaalta Vähä-Ruohola on varsin kokematon valmentajana. Jos meillä on päävalmentajana "nuori teoreetikko", niin olisiko hänen tuekseen tarvittu valmennustiimiin vahvempaa karsimaa ja johtajuutta?
