Pitihän sen D-päätytarjouksen perässä halliin lähteä ja jäi koko pelin osalta sellainen odottava tunne. Ensimmäisessä erässä Tappara pyöritti lähes miten lystäsi, jopa lennokkaasti, siihen Puistolan jäähyyn asti ja loppuerä olikin sitten satunnaisia tasakentällispelin rippeitä lukuunottamatta erikoistilannepeliä. Tosin niinä hetkinä kun Tappara alivoimansa päätti, hallinta siirtyi tuttuun tyyliin melko nopeasti Tapparan suuntaan.
Ensimmäisestä erässä Tapparan puolustusvalmius oli huippuluokkaa, Lukko ei saanut rakennettua kunnolla kontrolloituja hyökkäyksiä. Sen oikein huomasi, että kun lukkolainen syötti hyökkäyksissä kiekon seuraavalle niin heti oli tapparalainen iholla ja pystyi paineistamaan lukkolaisen heittämään kiekon pois. Vastaavasti kun Tappara lähti hyökkäämään, Lukon aktiivinen prässi pystyttiin kiertämään lyhytsyöttöpelillä, alueita voitettiin hyökkäysaluetta kohti luistelun ja kiekon liikkeen voimalla, mutta se "vähän jäi" sitten siihen, ei niistä sen vaarallisempia tilanteita paljoa onnistuttu luomaan. Näistä tapahtumista jäi se odottava tunne, jota ei sitten ikävä kyllä Tappara pystynyt pelillään hälventämään pois päästäni.
Toisen ja kolmannen erän voi mielestäni niputtaa melko samaan kastiin siinä kuuluisassa isossa kuvassa. Tasakentällispeli tasoittui suhteessa ensimmäiseen erään ja molemmilla oli paikkoja tehdä maali/maaleja, mutta maalivahdeilta nähtiin molemmissa päädyissä loistavia torjuntoja. Eritoten Zapolskilta muistuu mieleen hanskavenytys Palolan one-timeriin toisessa erässä ja viimeisessä erässä Greenin tilanteen torjunta ihan maalin edessä. Metsolalla oli tasaisen hyvää suorittamista.
Bailenin vitonen sekotti tietysti toisen erän hallintaa, mutta ei se toisaalta taas sekoittanutkaan, sillain paradoksaalisesti. Tapparan onneksi Lukon ylivoima oli nimittäin tutun kehnoa eikä Lukko onnistunut rakentamaan kunnollista painetta hyökkäysalueelle ja peli meni semmoiseksi rutiininomaiseksi puurtamiseksi Tapparan osalta. Lukon syötöt pomppivat ja Tappara pääsi prässäämään kiekon lopulta pois alueelta todella hyvin. Erikoistilanteissa olisi tässäkin pelissä ollut hyvä sauma tehdä eroa jo aikaisemminkin kuin vasta yli tunnin pelin jälkeen.
Siinä oli läpi pelin molemmilla hyviä ja joitain tosi hyviä paikkoja, joista jonain päivänä olisi tehty monta maalia, mutta nyt ei tehty kun Metsola ja Zapolski olivat eri mieltä. Sitten se Greenin homma, tällainen maalin peli playoffeissa on melko altis vähintään osaksi ratkeamaan tällaisiin Zapolskin "kaatuisinko nyt tässä kun meillä on alivoimaa"-mietinnän jälkeisiin tilanteisiin. Vittumainen ja urheilun kannalta kiistanalainen tilanne, jonka toteutus on moraalisesti tietenkin täysin väärin, mutta voittaminen ei aina ole oikeudenmukaista. Sehän ei sinällään peliä ratkaissut, vaan syntynyt Lukon maali ajassa 60.15. Ihmeellistä, että Tapparan puolustus sallii tuollaisen suoraviivaisen puskuhyökkäyksen tuossa tilanteessa, mutta virhe se oli ja 0-0-tilanteessa ollut peli ratkesi siihen.
Palatakseni tuohon odottavaan tunteeseeni, niin senhän olisi tietenkin laukaissut pois Tapparan maali tai pari. Nyt edes yhtä Tappara-merkkistä maalia ei nähty, joten huono suoritushan tämä siltä osin oli. Pelistä oli kuitenkin huomattavissa se, että rakenteet ovat Tapparan pelissä edelleen paranemaan päin, kiekkovarmuus on parantunut ja hyökkäykset lähtevät hyvin liikkeelle, mutta tänään ongelma, tai "ongelma", oli siellä loppupäässä. "Ongelma" siis siinä mielessä, että "ongelma" oli ilmeisesti hyökkäysten ihan tarkoituksenmukaista ja kaavamaista varovaista päättämistä, jos oli nähtävissä, että tästä ei ole selkeästi mitään tulossa.
Tapparalla oli muutama huippuvaarallinen paikka, mutta ollakseen toista parempi tällä tyylillä, niistä olisi sitten pitänyt tehdä. Tapparan puolustuspelinopeus oli Lukon hyökkäyspelinopeutta parempaa, mutta se viimeinen rypistys siihen omaan hyökkäämiseen olisi Tapparalta vielä vaadittu, jotta voitto olisi saavutettu. Tapparan hyökkäämisessä ei ollut ihan riittävää lennokkuutta, sellaista mitä tässä parissa edellisessä Lukko-pelissä on nähty, mutta se lieni nyt tietoinen valinta. Siitä voidaan sitten olla montaa eri mieltä, että tukeeko tämä tapa Tapparan pelaamista parhaalla mahdollisella tavalla suhteessa Lukko-vastustajaan. Mielestäni ei, koska pelinopeutta Tapparalla olisi varaa kasvattaa nyt nähdystä etenkin hyökkäysalueella, jossa peli jäi nyt vähän piippuun kokonaisuudessaan.
Kirjoittelin taannoin pitkät pätkät hyökkäyksien päättämisestä Sihvosen pelin rytmittämiseen liittyvän kirjoituksen pohjalta ja hallikatsomisen perusteella tämä peli oli Tapparan osalta mitä ilmeisimmin sitä puolustus edellä-ajattelun riemukulkua. Ääriesimerkkinä Puistolan viivapelaaminen kolmannessä erässä eräässä hyökkäyksessä: sai kiekon kaksi kertaa ja pelirohkea ratkaisu olisi ollut laittaa kiekko maalille ehkä pienen hämäysliikkeen jälkeen, mutta molemmilla kerroilla Puistola pisti kiekon siniviivalta tarkoituksella ränniin, tyhjään tilaan, josta kiekko sitten meni minne meni. Puolustusvalmius tietty ok, mutta harvemmin maalinteossa on luotettu kenttämestarin erikoisiin ja virhepomppuihin päädystä.
