Huono peli Tapparalta. Kiekollinen varmuus oli heikkoa, pelinopeus oli heikkoa eikä luistelullakaan pystytty tuomaan kiekollisuuden tilalle kamppailua edesauttavaa pelaamista. Ylivoimia tarjottiin, mutta vain kerran onnistuttiin - siinä on ilmiselvä parannuksen paikka. Siitä on nyt niin monta esimerkkiä tässä sarjassa nähty, että paremmalla ja aktiivisemmalla ylivoimapelillä saavutettaisiin tulosta helpommin.
Pelicans tietysti pelasi keväänsä jatkumisesta ja oli aktiivinen niin kuin heidän tilanteensa vaati. Tappara oli liian passiivisella linjalla katkonpaikassa ja puolustuspään puolustuspelissä oli pari pahaa virhettä, joista Pelsu rankaisi. Pelicansin hyökkäyspelinopeus voitti Tapparan puolustuspelinopeuden ja Tappara pelasi monessa tilanteessa, etenkin kiekottelulähdöissä perkeleen huolimattomasti ja kiekot polttivat lavassa. Tämä taas toi Tapparan peliin turhaa kiirettä, kun sitä kiekkoa piti liian usein kurotella ja hakea ylimääräinen metri-pari. Pelicans hyödynsi nämä Tapparan huolimattomuudet, antoi aktiivisen paineen ja Tappara oli vaikeuksissa. Hitaissa lähdöissä Tappara ei millään onnistunut kiihdyttämään pelinopeuttaan tarpeeksi, peli seisahtui ja kiekko piti lyödä päätyyn, jonne ei taas millään Pelsun puolustuksen läpi keretty.
Voutilainen nostettiin loukkaantumista edeltäneelle paikalleen viimeisessä erässä ja Green pistettiin Peltolan ja Malisen väliin. Luulisi näiden jatkavan huomennakin, Voutilainen sai nyt tärkeän onnistumisen kuten myös Kuusela ja huomenna tästä voitaisiin ammentaa parempaa peliä etenkin heiltä. Bailenilta huonoja kiekollisia ratkaisuja, vaikka pari pinnaa tulikin.
