Pleijarit ovat lähteneet Tapparan osalta siinä mielessä tutulla kaavalla liikkeelle, että tuollaistahan se Tapparan peli "katsojan silmiin tiukimmillaan" on runkosarjassakin ollut. Kulkee työnimellä vittumainen vieraspelaaminen niin vastustajalle kuin kannattajille. Edelleenkään lankojen yhdistely tästä hetkestä joihinkin viimeisiin runkosarjapeleihin ei ole järkevää, peli alkoi elää uutta jatkumoaan perjantaista lähtien ja sillä tiellä edetään. Pelaamiseen, niin omaan kuin Pelsun, on ennen sarjaa keskitytty ja annettu pelaajillekin omaa aikaa, tilanne on siltä osin nollattu.
Lauantain peli oli äärimmilleen vedettyä nihilististä ja räikeällä puolustusmentaliteetilla ryyditettyä peliä, jolla pisteitä on tällä kaudella napsittu. Tiedossa oli Lahden pieni kaukalo ja pelisuunnitelmassa hommaa lähestyttiin varmasti sitä kautta, niin kategorista puolustaminen hyökkäämisen kustannuksella oli. Se, miksi tulos kuitenkin kääntyi tuollaiseksi, oli mielestäni enemmänkin yksittäisen pelin sattuman ja huolimattomuuden syytä. Tunnettakin vaikutti olevan pelin sisällä huomattavasti perjantain peliä vähemmän, mikä ei Tapparaa ainakaan edesauttanut.
Hyökkäyksien kannalta nimenomaan tämän pelin kriittisin juttu: Laukaustemme laatu kriittisissä paikoissa hyökkäyksissä, missä oli? Tappara sai hyökkäysalueella ihan hyviäkin laukomispaikkoja, mutta hileitä tasoiteltiin tai veto jäi muuten aivan tuhnuksi. Tällaisellä puolustusmentaliteetilla kun peliä lähestytään, täytyy noissa "harvoissa" paikoissa käyttää radikaalisti enemmän sitä kikkeliä mitä jokaiselta löytyy, ja käskeä kiekkoa päättäväisemmin.
Vastahyökkäyksiäkin keskialueen käännöistä nähtiin joitakin, mutta niissäkin astui kuvaan yksilöiden turha huolimattomuus. Hyökkääjät menivät nopeasti nätiksi rintamaksi, mutta sitten se syöttö ratkaisevassa paikassa oli turhan korkea propellimainen sutaisu (esim. ykköserässä Järvinen) tai ihmeellisen tiukkaan väliin annettu (esim. toisessa erässä Green/joku muu ykkösestä). Noissa vastahyökkäyksissä täytyy vaan olla äärimmäisen tyly ratkaisuissa eikä tuollainen puolivillainen neppailusyöttely tule ikinä vastahyökkäyspelaamiseen pohjaavassa pelisuunnitelmassa tuottamaan tulosta.
Tappara oli räikeällä puolustuspainotuksella liikkeellä, siitä osoituksena oli jessuksen monta rännikiekkoa "ja perään jos ehtii". Ongelmana oli kuitenkin aistittavissa tunteen jääminen vaillinaiseksi. Torikokouksia nähtiin huomattavasti vähemmän kuin perjantaina, oliko tämä seurausta pelin kutsumasta ehkä liiallisestakin miettimisestä, kuka tietää. Tunnetta kuitenkin välittyi huomattavasti vähemmän jo itse pelin ja kamppailujen vähäisyyden kautta.
Hyökkäyspäässä ei ollut kovin monia vaarallisia tilanteita kuin ensimmäisen erän alussa ja kolmannessa erässä "pakon edessä", kun jotakin täytyi alkaa tekemään, jo ennen Pelsun maalia. Ykkönen Greenin johdolla heräsi hieman pelaamaan tuloksestakin viimeisessä erässä. Toinen erä jäähyineen sekoitti Tapparan pelin melko totaalisesti, mutta siihen taustaan verraten kolmanteen erään saatiin hyvin pelistä kiinni. Pelsun ensimmäinen maali oli harmittava sattumien summa, kun Metsola veti itsensä levyksi ilmeisesti luullen, että kiekko siellä kainalossa on, mutta Jormakan nopeammalla reagoinnilla tilanne olisi ollut vielä pelastettavissa. Palola kuitenkin kuittasi suht nopeasti tilanteen takaisin.
Tämä peli oli ikäänkuin Se Tappion Paikka, jos se oli tullakseen. Tämä oli aistittavissa etukäteen, että näin tässä voi käydä - vierasavaus, Pelicansin kokemus, pieni kaukalo, pelisuunnitelmien mätsäys ym. Taktista sarjaa ennakoitiin ja sellainen on todenteolla tulossa. Itse pelissä tunne pitää saada balanssiin pelikirjan kanssa niin, että molemmat tukevat toisiaan mitään toisiltaan riistämättä. Kokonaisuutta katsoen, tämä peli ei vaakakuppia mihinkään vielä keikauttanut. Tappara on Pelicansia vahvempi joukkue, jos se sitä todella haluaa. Sarjan avauspelissä se Tapparan paremmuuden tahto nähtiin, nyt Lahdessa se tahto oli hieman vajaa huolimattomuudesta johtuen. Edelleenkään peli ei päättynyt kuin 2-1, teroitetaan kirvekset maanantaiksi ja isketään Pelikaani turbiiniin.