Jos ei joukkue ole tässä pelissä mieleltään niin valmennukselle iso miinus. Ja sitte voidaan unohtaa finaalit samantien, tällä tavalla pudotaan suoraan ensimmäisellä kierroksella (jos ollaan pudotuspeleissä ylipäätään).
Muistetaan kuitenkin, että eletään vasta marraskuuta ja kauden puoltaväliä, matkustettu Lappeenrantaan ja alla varmasti mentaalisesti vaativa Kärpät-peli. Vaikka palkka juoksee, ei se keskittyminen herran tähden voi jokaisella 20 miehellä millään olla timanttia joka helvatun kauden hetki kaikissa olosuhteissa, suhteellisuutta.
Ei tämä esitys varmasti ole mistään mielenkiinnon puutteesta kiinni, mutta juurikin tuo reagoinnin hitaus pelin sisällä ja yksittäisten pelitilanteiden hitaaksi tekeminen antaa liialliset eväät SaiPan aktiiviselle ja liikkuvalle joukkueelle.
Tämä on aina minusta vähän omituinen väite. Jotenkin urheilijoille tällainen mentaliteetti on ok, mutta täytyy sanoa, että jos joku kirurgi tekisi samalla tavalla niin ei se kovinkaan ok olisi. Töitä on tehtävä, kun palkkaa maksetaan ja fokuksen oltava siinä sen lyhyen aikaa, mitä sitä tarvitsee (matsi/leikkaus). Sitä voi sitten vapaa-ajalla rentoutua.
Lainaus on otteluseurannasta, mutta sopii teemaltaan tännekin. Rautakorpi myönsi itsekin, että valmistautuminen ei ollut vaaditulla tasolla ja tätä kautta pelin alku kärsi. Omalta kohdaltani mitä havainnoin, Tapparan esityksistä ja yksittäisistä tilanteista kertyneistä havainnoista oli nähtävissä jotain häikkää keskittymisessä ja henkisessä tasossa. Kiekon kanssa hidasteltiin paikoin ja jäätiin miettimään seuraavaa siirtoa juuri SaiPalle sopivaksi aikaa, tai sitten toisaalta ei maltettu ottaa hyökkäyksiinlähtöjä niin, kuin ne parhaiten osataan, eli hallitusti lyhyemmillä syötöillä, paremmilla sijoittumisilla ja tätä kautta paremmilla syöttölinjoilla. Paikoin peliä pakotettiin nopeaksi pitkillä syötöillä, joihin SaiPa ehti joukkueena reagoimaan. Tiivistettynä, Tapparan reagointi tilanteisiin oli juuri sen verran hitaampaa, mikä SaiPan pelaamiselle sopi eli Tappara pelasi hyvin SaiPan näkökulmasta.
Tapparan pelistä alkoi välittyä oikea ote vasta kolmatta erää lähestyttäessä ja siitä eteenpäin. Alkupuolen SaiPan painostusjaksojen aikana, kun Tappara pääsi hyökkäämään, jäi Tapparan hyökkäyspaine tuhnuksi ja kiekko vain pyrittiin saamaan maalille asti, mikä oli sinällään jo saavutus verratessa joukkueiden suoritustasoja. SaiPa sai purettua Tapparan paineen, mikä taasen ei toisinpäin onnistunut, eli Tappara oli kusessa SaiPan aktiivisuuden kanssa.
Mitä tulee MansenMiehen näkemykseen omituisesta väitteestä, en kyllä näe joskus ilmeneviä mentaalipuolen ongelmia ollenkaan omituisina. Urheilussa ei ole sinällään kysymys elämästä toisin kuin vertailukohdassa, mutta toisinpäin, urheilijan elämässä on aina kyse urheilusta ja jatkuvasta keskittymisestä ja tavoitteiden eteen työn tekemisestä. Fokus on paljon, paljon laajemmalla kuin pelkästään yhdessä marraskuun lopun SaiPa-vierasottelussa, jota ennen pelattiin vielä mentaalisesti ja fyysisestikin vaativa kärkikamppailu korkean taitotason joukkuetta vastaan. Ja kun joukkueurheilusta on kysymys, täytyy ottaa huomioon tietysti yksilön panos, mutta eritoten yksilön panoksen vaikutus joukkuepeliin ja 20 miehen kollektiiviin. Kentällä on kerralla noin viisi omaa kenttäpelaajaa, ja jos yksikin niistä viidestä miettii ylimääräisen sekunnin mitä tehdä seuraavaksi, voi muidenkin peli seota kovan paineen alla ja kaikki näyttävät helpommin "huonommilta" ja "heikommin keskittyneemmiltä".
Aihe: SaiPa-Tappara 30.11.13 (La) (Luettu 9886 kertaa)