Ensimmäinen erä antoi odottaa Tapparan pelistä paljon. Hyökkäykset olivat järjestään vaarallisia ja maalit saivat aikaan hyvää pöhinää halliin. Täytyy kuitenkin sanoa, että ei JYP:kään ensi erässä parhaimmillaan ollut, puolustus näytti aralta, mutta se muuttuikin sitten loppupeliin osittain toki Tapparan ihmeellisesti passivoituessa. Ensimmäisen erän loppupuolella oli jo nähtävissä Tapparan hyökkäyksiinlähtövaikeudet omalta alueelta, vähälläkin JYPin asettamalla paineella tuli korostettu kiire Tapparan kiekolliselle ja sama teema hyökkäyksiinlähtöjen vaikeudesta jatkui toiseen erään. Niistä oman alueen huolimattomuuksista maksettiinkin sitten maalin muodossa.
Vastoin kuin tässäkin otteluketjussa on väitetty, Tapparan peli ei ollut "järkyttävää kuraa" eikä Tappara ollut perseestä. Pelin aihiot ovat selvästi nähtävissä ja niitä nähtiin läpi ottelun, vaikka ensimmäinen erä olikin selvästi vahvin. Hyökkäyksiin päästiin paikoin hienosti jalalla kuljettaen ja Erkinjuntilla erityisesti oli kova pyrkimys suoraviivaisesti kohti maalia. Kolmonen näytti toisessa erässä vahvuuksiaan tiiviillä suoraan maalia kohti suuntautuneella keskikaistan kolmen miehen hyökkäyksellä, jota Nieminen ei pystynyt viimeistelemään maalin muodossa, mutta kiekko kävi tyylikkäästi kaikilla ketjulaisilla ja niitä vastaavia suorituksia täytyisi vain saada suoritettua useammin. Jormakka ja Connolly ansaitsevat mielestäni lisäaikaa Järvisen kanssa, tasakentällisin heilläkin oli selkeitä sapluunoita hyökkäysalueelle edenneissä hyökkäyksissä ja oli nähtävissä viime kaudelta tuttuja pitkiä pyörityksiä hyökkäysalueella. Maalit 3-3-tasoitusta lukuunottamatta kuitenkin syntyivät suoraviivaisella hyökkäyksellä ja samalla suoraviivaisella hyökkäämisellä rakennettiin muutenkin ne potentiaalisimmat maalipaikat.
Viimeisessä erässä ainakin tasakentällispelistä tippuivat Nieminen, Plihal ja Kaksonen eikä Bailenia tai Tabacekiakaan enää loppupuolella näkynyt. Peluutusta siis tiivistettiin jälleen kolmeen kenttään ja kahteen pakkipariin. Lopulla nähtiin jälleen se tosiasia, että onnistumiset ruokkivat onnistumisia Palolan laukoessa ilman maalivahtia tasoituksen. Se oli varmasti taas yksi joukkuetta ryhmänä kasvattava kokemus, sen näki tasoituksen jälkeisestä juhlinnasta kentällä. Myös jatkoajan ylivoimalla joukkue luotti Palolaan, kun oli kuviossa selkeä target-pelaaja, mutta laukaukset jäivät vaarattomiksi.
