Tulipa kotiuduttua matsista. Aivan valtavaa kuraa tuo Tapparan peli kolmannelta minuutilta loppuun saakka. Eipä ole hetkeen nähnyt noin aneemista laumaa kentällä. Selkein erottava osatekijä tänään oli asenne, jossa Blues oli rutkasti edellä meitä. Blues luisteli Tapparan suohon, vaikkei siellä niitä maailman nopeimpia olla, mutta heittämällä pääsivät hyökkäyspäätyyn. Tapparalle taas teki tuskaa päästä hallitusti punaviivan yli, viimeistään siniviivalla loppuivat keinot. Kirvesrintojen syöttöpeli oli aivan luokatonta, milloin sai ketjukaveri ottaa kiekon hampailla alas, milloin taas syöttö tuli pari metriä taakse, jalkoihin tai vastustajalle. Maalintekotaitamattomuus on huippuluokkaa, paikkoja oli lisämaaleihin (Bluesin lahjoina suurin osa), mutta ei osata. Nikkilä palasi kuolevaisten osastolle, joskaan tappiota ei missään tapauksessa voi hänen kontolleen pistää. Torjui sen mitä jaksoi, hyvänä päivänä olisi uponnut 1-2 maalia vähemmän.
Neljä Bluesin peliä olen tällä kaudella käynyt katsomassa. Tämänpäiväinen esitys oli Jokerit-ottelun kolmannen erän ohella parasta, mitä jengiltä olen tähän mennessä nähnyt. Osan, varmasti suuren sellaisen, selittää Tapparan surkeus, mutta hienosti Blues pelasi. Tuomaritoiminta (Rönn) oli tasolla erinomainen-miinus. Kaikesta, mistä nykyaikana pitääkin viheltää, mies myös vihelsi. Tosin vain Tapparan kohdalla, espoolaisilta jäi muutama tilanne viheltämättä. Vain muutama lisäjäähy siis, ja homma olis ollut bueno tuomarin osalta. Kaverin kanssa todettiinkin, että vaikka kaiken matematiikan perusteella seuraava jäähy pitäisi tulla Bluesille, ei Tapparan törkeitä rikkeitä voi jättää huomioimatta. 40 minuuttia oli pelattu, kun Tappara luovutti. Luistin ei liikkunut yhtään, joten jouduttiin rikkomaan. Mm. meidän viisi viimeistä jäähyä olivat täysin aiheellisia, asenne oli valmiiksi nollassa ja hermot oli mennyt. Yllättävää ei ollut se, että juuri Laine kävi pokkaamassa pariminuuttiset.
Ylivoima ei toiminut, eikä niin tehnyt alivoimakaan. Saatika itse peli. Se oli sellaista pakkopullaa, jota ei haluttaisi pelata. Pleijareihin päästään kuitenkin, sen tietävät pelaajatkin, joten ei sitä joka ilta tarvitse antaa kaikkea. Ikävää, mutta sangen totta. Olin yksi illan voittajista, sillä työni takia en Bluesin peleistä maksa.
Pelin jälkeen Tapparan kopissa keskusteltiin pitkähkönlaisesti. Valmentajaa odotettiin lehdistötilaisuuteen, ja lopulta Makkonen marssi paikalle. Tapparan pelaajia päästiin haastattelemaan suurin piirtein silloin, kun Bluesin väki saapui lenkiltä annettuaan haastattelun jo sitä ennen. Blues-kopissa juhlittiin kuin Mestis-mestaruutta ikään, meteliä riitti. Kapteenimme vannoi Ilveksen kaatuvan tiistaina - pelataanhan silloin Hakametsässä.
Muutama hajahavainto:
- Laine on nopea, sen kun pystyisi vielä hyödyntämään. Hieman keitti tänään vintissä, kun ei oikein jengillä kulkenut.
- Enlundin ja Höllin mukavat minuutit [molemmilla yli 8]. Jonas pelasi myös alivoimaa Pyymäen kanssa. Kukaan ei erottunut tänään Tapparasta positiivisesti, eivät nuoretkaan. Hölli on vielä liian kevyt liigaan, intoa on kiitettävästi, mutta helposti hänet työnnettiin syrjään.
- maalintekijän tarve valtava. Mikäli kotimaista ei löydy, Henry kilometritehtaalle.
- Lehto pelaa Ilvestä vastaan.
Välttäkää ihmiset Tapparan vieraspelejä, niistä tulee vain pahalle mielelle. Sen sijaan kotipeleihin kannattaa saapua suurella joukolla. Itse kävin Pelicans-ottelussa, ja kyllä siellä Hakametsässä Tappara-paidan sisälle on piiloutuneet eri miehet kuin vieraspeleissä. Lauantaina oli jo hankkimassa Mestarit 2007 -tatuointia, nyt taas iloitsee siitä, ettei liigasta voi pudota keväällä. Tää on mun Tappara.