KHL asettaa haasteita koko kiekkoilevalle maailmalle. SM-liigan nykytilaa on jo horjutettu KHL:n toimesta ja tosiasiallisia toimenpiteitä vaadittaisiin, että tilanne saataisiin haltuun. Olihan Superliigakin aikanaan tasokas sarja, mutta KHL on liigamuotona periaatteessa täysin varteenotettava haastaja NHL:lle, eri asioita korostavana ympäristönä tosin. KHL on laajentunut useampiin maihin ja suunnitelmia sekä tahtoa on varmasti melkein kuuhun asti.
Laajentuminen on lisäksi tapahtunut poikkeuksellisen nopeasti ja pelaajamassan liikehdinnän tasapaino maailmalla on muuttunut aivan luonnollisesti, koska pelaajalle tarjotaan taitojensa osoittamaa korvausta työstä ja hyvä pelaaja saa hyvän korvauksen. KHL:n joukkuemäärä on kasvanut ja olemassa oleva laadukkaiden pelaajien pelaajamassa jakautuu luonnollista kautta uudestaan merkittävimpien liigojen kesken: SM-liigassa se on näkynyt lisääntyneinä pelaajasiirtoina pistepörssin kärkipaikoilta seuraavaksi kaudeksi poispäin. Ilman mitään mullistavampia syitä, parhaat yksilöt pelaavat siellä, missä maksetaan parhaiten ja tällöin liigan taso nousee luonnollista kautta. Rahaa on KHL:ssä eri lähteiden ansiosta käytössä ja puskuria on tarjolla, joukkueet voivat päätyä äkkinäisiinkin liikkeisiin ja vaihdoksiin pelkästään kylmällä rahalla. Toki menestysmahdollisuudet ovat aina mietinnän alla ja maine+kokemukset painavat vaakakupissa siirtoa mietittäessä yksittäisen pelaajan kantilta.
Pelityylillisesti KHL vaatii yksinkertaistetusti vähemmän työtä kuin NHL, sillä liigojen välillä on eriävät painotukset vaadittavien ominaisuuksien ja niiden yhdistelmien välillä, tietyllä ominaisuuskombinaatiolla voidaan menestyä KHL:ssä, mutta NHL:ssä raja tulee vastaan joko pelillisesti tai valmennuksen taholta. Selkeästi tämä näkyy venäläistaustaisten NHL-pelaajien siirtyessä KHL-kaukaloihin. Pelaajat, jotka olisivat pelaajatyyppinä fyysis-taidollisesti kolmos-neloskentän pelaajia NHL:ssä, ovat kärkikastia KHL:ssä taitojensa ansiosta, tai ailahtelevan luonteen pelaajat saavat enemmän taiteilijavapauksia omassa kotimaassaan.
Ei-venäläistaustaisia pelaajia on myös siirtynyt paljon itään, ja heihin pätevät osittain samat lainalaisuudet kuin venäläistaustaisiinkin: jollain keskimääräistä paremmalla ominaisuudella (kiekollisuus, peliäly, nopeus, ..) voi saada hyvien esitysten (pistesaldon) mukana mahdollisesti silmät sokaisevan tilin. Yksilön tietyllä ominaisuuskokonaisuudella, jolla ei olisi edes mitään asiaa NHL:ään, voidaan pärjätä KHL:ssä: on siis tiedossa vähemmällä työllä jopa NHL:ää suuremmat ansiot, kunhan vain ominaisuuskombinaatio pelaajalla natsaa. SM-liigan tapauksessa tämä on nähty viime aikoina kyllästymiseen asti, mutta ei siirroista pelaajia voi moittia.
Saisivatko Hirschovits, Kiiskinen, Ramstedt tai Salminen NHL-sopimusta? Eivät, mutta KHL:ssä heidän kiekollisuudelle fyysisyyden kustannuksella on käyttöä ja tili on vähintään samaa luokkaa. Salmela, Niskala, Lepistö, Mäenpää, Laakso, Pihlström ja Pesonen: kaikki ovat kokeilleet Pohjois-Amerikassa ja NHL:ssä, mutta luikkineet takaisin Eurooppaan, koska pysyvämpää NHL-paikkaa ei ole auennut. Voisivat periaatteessa pelata SM-liigassa, mutta KHL on vetovoimaisempi: varteenotettava kilpailija NHL:lle ja vähemmällä työllä parempikin palkka pienemmällä verolla.
KHL on Euroopan NHL, mutta silti siirtosäännöt ovat lapsenkengissä. Maantieteelliset sijainnit ovat tietty mitä ovat, mutta maalaisjärkeä saisi käyttää ja kun on nähtävissä selkeä voimasuhteiden uudelleenjako liigojen välillä, siirrot täytyy totta kai sallia, mutta jokaisen liigan täytyisi saada pidettyä puoliaan sen verran, että varmistettaisiin toimintaympäristö pysyvämmäksi omille seuroille. Hallinnolliset asiat ovat siirtosäännösten ja –aikojen osalta alkutekijöissään ja varmasti KHL:n laajentuminen ja muu toiminta on yllättänytkin muut instanssit ripeydellään. Päättävien elimien täytyisi kuitenkin saada luotua konsensus siirtopykälien ja vaikka siirtoikkunoiden suhteen, ennen kuin pelaajamassan uusi huippuliigojen välinen tasapaino on saavuttanut pisteen, jota ei enää hetkessä korjata.
Toinen seikka hallinnollisten asioiden lisäksi kilpailukyvyn säilyttämisessä on puhtaasti liigojen oma toiminta omassa piirissään. Esimerkkinä SM-liiga, onko liiga itsessään yleiseltä pelityyliltään, hallintorakenteeltaan, kurinpitotoiminnaltaan, säännöksiltään, joukkueiden pelillisiltä olosuhteiltaan tai perinteiltään sellainen, että kilpailukyky on oman toiminnan piirissä maksimoitu? Jääkiekko on muuttunut pelinä maailmanlaajuisesti entistä enemmän taitoa korostavaksi osittain pelaajamassan muutoksen takia, taitoa suhteessa muita ominaisuuksia enemmän korostava liiga on siis pelaajien silmissä kiinnostavampi ja tämä muutos asettaa entistä enemmän vaatimuksia niin liigainväliselle hallinnolliselle toiminnalle, niin sanotusti tilanteen hallussapidolle, kun on läsnä puhdasta taitoa korostava rahakas KHL.
