Pelissä tehtiin 10 pelitilannemaalia, niistä yksi alivoimalla ja seitsemän ylivoimalla - siis kaksi maalia 5 vs 5- pelissä ja kahdeksan erikoistilanteista. Tätä ottelua ei voi hyvällä tahdollakaan pitää minään oikeana mittarina Tapparan tai Lukon tasosta, enemmänkin päästiin testaamaan erikoistilannepelaamisen tasoa puolin ja toisin sekä koettamaan yksilöiden kanttia. Tapparalle vihellettiin seitsemän jäähyä ja Lukolle viisi - Tappara teki kolme yv-maalia + yhden av-maalin ja Lukko neljä yv-maalia. Alivoima ei siis toiminut kummallakaan ja vaikka vastakkain piti olla kaksi SM-liigan huippuvahtia, torjuntaprosentit olivat Metsolalla 84,4 % ja Vehasella 87,2 %. Erikoistilanteet ja puolustuksen yksilövirheet laskevat prosentteja aivan luonnollisesti.
Tapparan laukaustarkkuus oli 31/50 = 62,0 %, tarvittiin 10 laukausta per maali ja 6,2 laukausta maalia kohti per maali - Tapparan tehokkuus oli siis menestyksekkään tammikuun luokkaa täysin vertailukelpoisesti, mutta ottelun lopputulos johtui enemmänkin puolustuksen heikkoudesta ja jäähyilystä.
Peli oli täysin ennalta-arvaamaton ja elettiin niin sanotusti hetkessä. Pelissä ei ollut jatkuvuutta eikä tilanne ollut missään vaiheessa niin stabiili, kuin missä Tappara on tottunut toteuttamaan voittavaa pelitapaansa. Peli taipui enemmänkin mielialapeliksi ja yksilöiden vahvuuksia sekä toisaalta heikkouksia korostavaksi. Vahvuudet näkyvät erikoistilanteiden hyödyntämisenä, heikkoudet pystyi havainnoimaan puolustuspelissä keskittymisvirheinä ja hyökkäyksessä erikoistilanteista huolimatta maalipaikkojen tuhrimisina varsinkin Tapparan jatkoajan paikoilla, kun esimerkiksi Umicevicilla oli käytännössä tyhjä maali edessä.
Lukon maalit eivät olleet mitenkään Tapparan joukkueen huonoutta, vaan yksilöiden huonoa yhteispeliä tai puhtaasti heikkoa yksilösuorittamista. Saarelan maalissa Tapparan puolustus päästi aivan liian helposti vastustajan maalille ja toisen erän maalien osalta lainaan saman, minkä kirjoitin toisella erätauolla seurantaketjuun:
2-2 yv: Saravo, Peltola ja Makkonen tunaroivat Virtasen maalissa maalinedustan puolustuspelin, jättivät liikaa tilaa vastustajalle maalin eteen
3-2: Clarke, Peltola ja osin Kankaanperä epäonnistuivat Kauvosaaren maalissa syöttöketjun katkaisussa
4-2 yv sr: Nieminen puolusti takaa huonosti, lopulta jäähyn arvoisesti, Nurmen ensimmäisessä Azevedon reboundista syntyneessä maalissa
5-3 yv: Nurmen toisessa maalissa Saravo on korpossa maalin edessä näennäisesti pitämässä pelin ulkopuolista vastustajaa ja sohimassa selkänsä taakse maalille nousevaa Nurmea pois kiekosta, ei jeesus sentään.
Etenkin tuo Lukon viides maali ansaitsee erityisihmettelymaininnan Saravon osalta. Pyrkimys oli pitää miestä maalin edessä ja estää syöttölinja korpossa, mutta herran tähden kun Nurmi nousi maalille niin Saravo jatkoi suu auki korpossa maalin edessä, luistimet Metsolaan päin ja koitti mailalla häiritä Nurmen kuljetusta ja lopulta Metsolan längit olivat juuri kiekon verran auki. Saravon sijoittuminen oli peliä edistämätön ratkaisu.
Yksilövirheitä sattui taas liikaa, mutta silloin kun joukkue pääsi nimenomaan pelaamaan 5 vs 5-peliä joukkueena, varsinkin ensimmäisessä erässä se oli hienoa katseltavaa. Tappara taisteli ja kävi todella ärhäkkäästi päälle niin hyökkäys- kuin puolustusalueella ja kiekkoa karvattiin omille aggressiivisesti vielä kiekonmenetyksen jälkeen ilman turhia miettimisiä ja onnistuttiinkin vielä jatkamaan pyöritystä. Se oli ihailtavaa katsottavaa, mutta tulosta ei tullut ja Lukko saikin hallinnan ensimmäisen erän loppua kohden. Lukko piti pelinsä nopeana ja liekö Tapparalla käynyt onnistumattomuus hieman mielen päälle - mistä sitä tietää. Connollyn nopea maali toisen erän alkuun oli kuitenkin elintärkeä, koska siitä varmasti saatiin kerättyä uskoa taisteluun Lukon maalien jälkeenkin.
Kontrolloituja ja kauniita viisikkohyökkäyksiä nähtiin Tapparalta oikeastaan vain ensimmäisessä erässä, kun Koskirannan ja Makkosen ketjut vyöryivät kauniina viisikkona keskialueen yli, kuitenkaan maalinteossa onnistumatta. Ylivoimapelaaminen oli tuloksekasta, ensimmäisessä erässä Koskirannan maaliin johtanut tilanne oli selvä ylivoimakuvio Tapparalta - viivalta maalin takaviistossa olevalle pelaajalle, joka nousee maalille joko yksin tai muitten tukemana. Ensimmäisessä yrityksessä maalillenousijana oli Erkinjuntti ja maaliin johtaneessa tilanteessa Connolly, Koskiranta onnistui rusikoimaan kiekon maaliin. Muut kaksi yv-maalia olivat suorien hyökkäyksien tuloksia, joissa kunnia menee hyville yksilösuorituksille - Mäntylä laukoi hienon onetimerin Barkovin syötöstä ja Barkovin tarkan rannarin tasoitusmaalia edelsi hieno Umicevicin syöttö.
Yksilöistä jo mainittu Koskiranta oli muutenkin pirteällä päällä koko pelin ajan, alivoimalla pääsi kaksi kertaa puolustuksen läpi ainakin puolittaiseen läpiajoon ja alivoimamaalissa yhdessä kanssa Erkinjuntin, joka siis syötti Tikkasen ohitse maalin eteen yksin vyöryvälle Koskirannalle. Rankkareissa luotettiin kovan keskittymiskyvyn yksilöihin, Barkov toimi niin kuin osasi, ensimmäinen oli pienestä kiinni ja loput olivat hieman normaalempia suorituksia. Connolly onnistui kerran, mutta ei esittänyt mitään ihmeempiä. Leimu oli jokerikorttina välissä, liekö itse pyytänyt ampumaan. Nieminen ei alkanut tekemään mitään, mitä ei osaa vaan luotti konseptiinsa hieman muunnellen. Kaksi lämärimaalia ja jokunen lämäriharhautus - miellytti silmää ja mieltä tai ei, ratkaisi Nemo meille tärkeääkin tärkeämmän lisäpisteen.
Aihe: Lukko-Tappara 19.02.13 (Ti) (Luettu 11353 kertaa)