Se tässä Umicevicissa tuntuu olevan ongelma, että suorittamisen toleranssit ovat liian väljiä kärkikenttiin. On maagisia iltoja, mutta on myös ongelmia tasonpitämisen kanssa, ja heikkoina iltoina peli kyllä pyörii, mutta vastustaja onnistuu katkaisemaan viisikon pyörityksen useimmin.
Paras hyöty tulee kärjistäen silloin, kun pistetään kolmen metrin halkaisijan rengas merkiksi kontaktivapaasta alueesta ympärille. Kyllä sieltä kiekon kanssa lähes aina se yllättävä ratkaisu tai korostetun hidastettu syöttö tulee ja menee oikeaan suuntaan, mutta riippuen muustakin kentällisestä, joko vastustaja on välissä tai kohde on eri sivulla. Ylivoimalla on vaaditusti tilaa ja silloin on kova täsmäase tilanteesta toiseen, mutta niin kuin todettu, itsekin voi joskus kokeilla laukoa. Omaan päähän mentäessä selkä jää turhan suoraksi.
Silloin kun Umicevic laukoo, on ongelma usein se, että kiekko jää matkalle tai menee ohi. Runkosarjassa tarkkuus maalia kohti oli vain n. 55 %, joka on hyökkääjistä selvästi heikoin, Koskirannan huidellessa 75 tienoilla. Playoffeista en ole vielä tilastoa tehnyt, mutta näyttää kuitenkin parantaneen nopealla tarkistuksella.