Pelistä kokonaisuutena on kaikki oleellinen sanottu, joten heitän pari ajatusta noin muuten vaan.
Toisen erän Tappara oli sen luokan joukkue, että tässä liigassa on paha kenenkään vastata tuollaiseen menoon. Joukkueessa ei ollut tuossa vaiheessa yhtäkään vapaamatkustajaa, eikä Lukolla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Barkovin maali tuli kahden miehen ylivoimalla, muttei varsinaisen ylivoimakuvion päätteeksi, pikemminkin ylivoimahyökkäyksen. Sekä Hansenilta että Barkovilta hienot yksilösuoritukset. Hansenin ajatus on loistava ja syöttö tulee aika nätisti. Barkovin ratkaisu vaikeasta asennosta on mahtava. Itseluottamus on kohdillaan molemmilla.
Tapparan ensimmäisen ja toisen maalin välinen aika, reilut kuusi minuuttia, oli aivan kuin ylivoimapeliä. En ole varma, olenko nähnyt Tapparan pyörittävän ketään yhtä pitkään viime vuosien aikana. Tuona aikana Lukko sai aikaiseksi yhden laukauksen Tapparan maalille. Muistaakseni joku tanskalaisista.
Toinen maali oli sitten oikein The Maali. Erkinjuntilta nopea syöttö maalille, Koskirannalta aivan uskomaton oivallus, kuten myös Connolyn nousu pelattavaksi, ja loppu oli historiaa. Montaakaan vastustajaa ei ole tuolla tavalla sahattu poikki tällä (-kään) kaudella.
Toisen maalin jälkeen peliote hävisi ja Erkinjunttikin otti jäähyn. Peli näytti tuolloin ratkeavan (ja lopulta sananmukaisesti myös ratkesi) Peltolan loistavaan karvauspeliin. Saattaa Caldwelliä hieman harmittaa. Tuntuu hyvältä, että tuo taistelumaali osui Jukalle. Hieno urheilija.