Kaikki on jo enemmän tai vähemmän sanottu mutta pistänpä vielä yhden kertomuksen tämän illan pelistä kun tuli mentyä oikein ensimmäistä kertaa tälle kaudelle legendaariseen Hakametsään - ja Tappara pelasi valkoiissa paidoissa.
Ensin jotain yleisesti: Parempi voitti. Tappara tuli erittäin intensiivisesti otteluun ja ansaitsi johtomaalin. Viiden minuutin kohdalla peli olisi helposti voinut olla jo kaksi nolla, mutta ei ollut. Viimeistään ylivoimapelissä peli olisi voitu ottaa tukevasti haltuun, mutta toisin kävi. Leimu (?) yritti pitää viivan mutta yritykseksi jäi. On hienoa, että ylivoimapakki on rohkea ja yrittää tehdä sen, joka jokaisen ylivoimapakin pitäisi osata unissaan - pitää se viiva. Mutta jos empii sekunnin osankin, kuten Leimu (?) tällä kertaa teki, on juuri sen verran myöhässä, että homma jää nimenomaan yritykseksi. Jos empii, kannattaisi lähteä aina peruuttamaan omiin (kuten lähes kaikki suomalaiset pakit tuntuu aina tekevän). AnyGay, Jokerit pääsi ilmaiseksi tasoihin. Tapparan peli kaatui kahdeksi eräksi käytännössä tuohon mustaan hetkeen. Näin ei saisi tietenkään olla, mutta näin oli. Tämän jälkeen Jokerit liikutti kiekkoa ihailtavasti - kiekko teki työn ja Tappara säntäili. Kolme maalia lisää ja kaikki ihan ansaitusti. Lopussa meidän kakkosketju sai aikaiseksi hienon kirin, jota Ville piti yllä välillä lähes yksin. Tuomarivirhe katkaisi kuitenkin kirin. Loppujen lopuksi Jokerit oli kaikessa parempi ja ansaitsi voittonsa.
Sitten erinäisiä hajahavaintoja:
- Venäläinen. Joo, tekihän mies maalin. Kuten aina, minä en laske pisteitä vaan katson kokonaisuutta. Saatanan kammottavaa nurkissa pyörimistä ja päätöntä koheltamista. Pakko olla pettynyt, koska Venu voisi olla paljon parempi.
- Saravo. Ei yhtäkään järjellistä kiekollista temppua. Paras temppu oli ehkä alkulämmittelyssä kun tekivät sitä hauskaa kulmasta ulos -paridrilliä niin Saravopa ei päästänytkää Kaksosta helpolla vaan veti pikkupommin runkoon. Nauroin makeasti.
- Leimu. Joku puhui tuossa taannoin jo misterin uudestisyntymisestä, mutta tämä liene tarpeetonta ennakointia. Onhan mies parempi kuin viime kaudella, mutta kiekon ylöstuojana lähes yhtä yksiratkaisuinen kuin Saravo - kiekko kulmaan.
- Mäntylä. Mies on kuin varjo viimekautisestaan. Harmi. Puolustajaidolini. Luistin ei kulje. Peli-iloa ei tunnu olevan. Jokaisesta hipaisusta vihelletään jäähy.
- Tuomarit. Kaksi oikeusmurhaa. Haapala vedettiin toisessa erässä katolleen mutta pilli ei soinut. Toki on selvää, että pieni mies kaatuu isoon mieheen törmätessään vaikka vilunkia ei tapahtuisi, mutta helpommistakin on jäähyjä vihelletty. Toinen oli tapaus Mäntylä. Mäntylä sai jäähyn ainoastaan siksi, että on Mäntylä. Odotinkin kenttäkuulutuksen olevan: "Tappara numero 18, Tuukka Mäntylä, 2 minuuttia, syy: nimi selässä". Myöhemmin Tappara sai yhden tasoitusjäähyn mutta se ainoastaan pahentaa tuomareiden tilannetta. Ei virhettä voi korjata tekemällä lisää virheitä. Peli ratkesi tähän.
- Tunnelma. Jos katsomo on lähes täysi, on outoa jos on noinkin hiljaista.
- Sinioranssit. Olen aina ylistänyt teitä - jo silloin kuin toimintanne oli aivan alkumetreillään ja osa suhtautui teihin hieman kriittisesti. Tällä kertaa, ensimmäistä kertaa, on sanottava, että ajattelin toisen erän lopussa teidän toimintanne jo loppuneen mutta ilmeisesti se vielä jatkuu. Toivon, että alatte pitämään meteliä. Lauluista viis, huutoa peliin. Jokerien puoliammattilaislauluosasto piti pienellä porukalla kovaa meteliä, mutta ei homman tarvitse niin vaikeaa olla. Parasta ovat sellaiset huudot, joihin tyhmimmätkin meistä osaavat/pystyvät lähteä mukaan.
- Maalivahtivalinta. Alkulämmittelyssä Metsola oli itse varmuus ja Tuokkolan kehonkieli kertoi, että hän "oli töissä." Olisin ollut tyytyväinen jos olisin nähnyt Metsolan maalissa, vaikka aina ylistänkin YKKÖSmaalivahdin peluuttamista. Homma ei kuitenkaan kaatunut Tuokkolaan.
- Ketjulotto akselilla Ahtola - Connolly. Alussa yriotettiin toisin päin ja sitten palattiin jossain vaiheessa vanhaan. Ei mitään kehitystä - tosin tuota pitäisi yrittää useamman ottelun ajan, ei esimerkiksi kahta erää.
+ Yleisömäärä. Reipas 7000 ja pelataan vasta syksyä. Toki perjantaipeli - mutta ei Ilves. Todella kova suoritus.
+ Tapparan lämmittely. Olin tuntia ennen paikalla ja katselin D3:sta Tapparan lämmittelyn alusta loppuun. Aivan eri planeetalta kuin viime vuonna. Todellinen tekemisen meininki. Yksilö- pari- ja ketjudrillejä. Ville johtaa jengin jämäkästi vaiheesta toiseen. Tuollainen lämmittelykuvio poikii hyvän keskittymisen. Pitkästä aikaa homma ei ollut mitään yksittäisten halukkaiden läpsyttelyä ja maalivahdin lämpimänä pitämistä. Tosi hieno homma.
+ Haapala. Jumalauta mikä äijä. Kaatuu - nousee kuin vieteri - rynnistää ylös kun ketjukaveri saa kiekon - tekee itseään pelattavaksi - onnistuu yrityksen kautta. Kova yritys palkitaan. Vetää niin saatanamoisella sykkeellä vaihdon kuin vaihdon, että olin aivan otettu.
+ Jokerien tähdet. Världens bästa Karlsson ja Filppula bros. Hieno nähdä tuollaisia sällejä, vaikka Ilari tietysti on useamminkin nähty. Näistä kolmesta Valtterin esitys oli selvästi tasapainoisin. Kivenkova ammattimies. Varmasti hieno esimerkki koko joukkueelle.
+ Aloitusvoitot. Koskiranta, Barkov ja erityisesti Makkonen vetelivät kiekkoja omille kiitettävällä tavalla. Hienoa kehitystä, toki Makkonen on aina ollut tässä hyvä.
+ Taistelu. Tappara nousi todella lähelle jatkoaikaa, mutaa sitten vihellettiin persepanoa muistuttava jäähy. Siltikin Ville meinasi tuoda meidän tasoihin. Sitten sammui valot. Sen jälkeen taistelu vielä jatkui Villen johdolla hetken, mutta aika (ja usko) alkoi loppumaan.
+ Nieminen. Taistelun ruumiillistuma. Meinasi tasoittaa pelin alivoimalla eikä yritys sammunut vaikka peli oli 3-5 ja suurin osa lopetti yrittämisen. Aivan maaginen kolmas erä (sen loppupuoli) Villeltä.
Tällaista. Sen verta kova tunne-elämys oli noin "pitkästä aikaa", että hirmuinen polte jäi mennä hallille HETI kun uusi tilaisuus tulee. TAP-PA-RA!!!