Niemisen ketjusta huomio, joka lieni jo ennakkoon ilmoitetussa muodossa selvää tällä opetteluaikataululla: pyöritystä ei saada pidettyä läheskään yhtä kauaa kuin muilla ketjuilla, eikä siihen toisaalta ole samoja ominaisuuksia kuin muilla kentillä. Ensimmäisessä välierässä kakkosketjun hyökkäykset suuntautuivat kentällisistä selvimmin maalia kohti, mikä johtuu paineenpitokyvyn puutteesta ja pakostakin, kun kiekonmenetyksen uhka oli ilmeinen ja ratkaisu piti saada tehtyä. Suoraviivaisuus on toisaalta tuon ketjun vahvuus eikä kannata alkaa ehdointahdoin sotia omia kykyjä vastaan. En nähnyt Malisen pitävän kiekkoa paljoakaan hyökkäysalueella ja toisaalta Palolalle pitäisi tuosta kentästä saada kiekkoa pelattua laukaussektorille.
Niemisen täytyy nyt omaksua se, että muutkin osaavat pelata. Nieminen teki kentässä kaikkea ja vastuuta täytyisi saada jaettua. Nieminen voi tuoda kiekon alueelle, mutta mielestäni se ei saisi kulkea Villen mukana kulmaan kuin 2-3 kertaa viidestä. Kulmaan tai maalin taakse päästyään Ville ei käänny ja syötä onnistuneesti vaaditulla laadulla ja pyöritys katkeaa joko heti tai seurannaistilanteesta, jossa syötön vastaanottaja on heikossa asemassa omaan viisikkoon tai vastustajaan nähden tai kiekko viedään Niemiseltä. Kiekko pitäisi luovuttaa sinisen jälkeen muulle viisikolle, mikä taas edellyttää viisikon tiiviyttä ja hyvää sijoittumista.
Onko ratkaisu sitten tilanteen hyväksyminen ja kylmä opettelu, vai aletaanko vielä venkslaamaan kentällisiä? Muuttelumahdollisuuksia kokemuksiin perustuen ei oikeastaan muita ole kuin Peltolan nosto sentteriksi tai Palola-Lucenius-laiturivaihto. Toisaalta näilläkin kentällisillä taas voitettiin ja jos vain ketjun jäsenet mukautuvat uuteen tilanteeseen, jossa vaatimukset pelin ja yksilösuoritteiden kannalta ovat muuttuneet, tilanne on hyvä.
