Umicevic piti esim. maaliskuussa Rinkelinmäellä vastustajia tasakentällisin aivan pilkkanaan ja järjesteli ketjukavereilleen huikeita tontteja. Yrität mielestäni tehdä asiasta monimutkaisempaa kuin se on. Pelaajan pelikäsitys on maailmanluokkaa ja kahden kärkihyökkääjän loukkaannuttua Tapparalla ei ole varaa pantata tämmöistä osaamista, vaan yksi tulosyksikkö täytyy rakentaa Umicevicin ympärille. Pelikaverien pelityylien opettelu on ihan hyvä pointti, sillä kyse on vaikeasti luettavasta pelaajasta ja Umicevicin ratkaisut näkyvät tulevan aika ajoin yllätyksenä pelikavereille, mutta Malisen ketjussa ei nykyisellään ole ihmeempää kemiaa ja sen voi huoletta rikkoa.
Mikä nyt on monimutkaiseksi tekemistä ja mikä ei. Foorumi-ketjusommittelut ovat tietysti aina helpompia kuin asioiden toteen saattaminen kentällä ja realismissa on monta asiaa vaikuttamassa. En sano, että asia on näin ja piste vaan yritän tuoda esiin muitakin asioita, kuin vain korostaisin yksittäisen pelaajan yksittäistä ominaisuutta jotenkin automaattisesti ketjun peliä parantavana seikkana.
Tapparan yhtenä kantavana voimana on ollut ratkaisuvoiman jakaantuminen eikä niinkään yhden kentän varassa eläminen. Kevättä kohden ratkaisulaajuus korostuu tottakai siinä missä huippuyksilön ratkaisuvoima, mutta näkisin ratkaisulaajuuden korostuvan enemmän. Tapparalla ei ole omaa azevedoa (ei ole), mutta laajuutta ja taktillista laadukkuutta löytyy Lukkoa enemmän. Ykköskentästä tippui Connolly pois, mutta ratkaisuvoimaa siitä kentästä löytyy edelleen, mikä nähtiin kentän uudelleenmulkkauksen jälkeen.
Kakkoskenttään laittaisin edelleen Niemisen kanssa pleijareissa onnistumisia saaneet Peltolan ja Palolan. Voi vaikuttaa pieneltä seikalta, mutta onnistumiset korostuvat tunteella pelattaessa ja jos onnistumisista huolimatta hierarkiastatus kärsii, miten käy sitten suoritusten tason? Mentaalipuolen asioilla on yllättävän suuri vaikutus. Ja mikä estää tätä hypoteettisesta kakkoskenttää muodostamasta "tulosyksikköä", kun pelaajilla on onnistumisia ja kevät alkaa koittaa?
Kolmosen nykykoostumuksessa pidon olen koittanut perustella niin muutosten vähyydellä, yksinkertaisella eliminointiperiaatteella kuin kuormituksen 5vs5-yv-tasauksella. Umicevic tuntuu olevan se kuumin peruna sommitteluissa, mutta voisi ajatella tuon tasakentälliskuormituksen lisääntymisen lisäksi asiaa vastustajan kantilta: miten vastustaja reagoisi siihen, jos Umicevicin ympärille yritetään rakentaa selkeästi "tulosyksikköä" tasakentällisin? Todennäköisesti hiillostetaan enemmän ja miten taasen Umicevic ja viisikkopeli Umicevicin ympärillä reagoi tähän? Miten Tapparan ratkaisulaajuuden käy?
Pitäisin edelleen Umicevicin kolmosessa ja playoff-onnistumisia keränneet Peltola-Palola Niemisen kanssa kakkoseen.
