Tapparalla on alkamassa uusi Rautakorven projekti ja Koskiranta sekä Barkov pitkillä sopimuksilla sopi(si)vat siihen kuin nenä päähän. Jos kummankin kehitys jatkuu odotetusti ja myös Koskirannan sopimus ulottuu riittävän pitkälle, meillä on syksyllä 2013 ja varsinkin 2014 huikea sentteritandem kahteen ensimmäiseen ketjuun.
Panosta ollaan asettamassa (Koskirannan osalta jossittelua) pidemmälle tulevaisuuteen kuin vain ensi kauteen. Ja kun ajatellaan pitkän tähtäimen projektia, Perrinin tasoiseen ykkössentteriin satsaaminen ei välttämättä puolustaisi paikkaansa vaan olisi yhdessä mielessä tulppa kahden em. pelaajan kehitykselle – Makkonen sopii täydentämään pakettia paremmin. Tiedän, että
a) "hyvä pelaaja on tulppa kehitykselle" on allekirjoituskamaa ja
b) että "välikausi, ammun itteni".
Jos nyt kuitenkin joku ei vielä ole käyttäjätietojensa tai aseen kimpussa ja jatkan, niin joukkueen rakentaminen on aina kompromissien tekemistä pitkän ja lyhyen tähtäimen tavoitteiden välillä. Esimerkiksi: juuri nyt kaksi osin erilaisia toimia vaativaa, vastakkain asettuvaa tavoitetta ovat 1) määrätietoinen mestaruusprojektin rakentaminen, joka kiihtyy tasaisesti ja kulminoituu ehkä kaikkien aikojen lupaavimman kirvesrinnan eli Barkov jr:n oletettavasti viimeiseen kauteen Tapparassa 2014-2015 ja 2) lyhyemmän tähtäimen projekti eli kauden 2012-2013 menestys.
Ei varmasti ole järkevää tehdä mitään päätöstä, joka uhraa tyystin joko nykyisyyden tai tulevaisuuden. Käytännössä ei kuitenkaan tehdä yhtä näin dramaattista vaan useita pieniä päätöksiä. Kokonaistaloudellinen tasapainoilu tavoitteiden välillä voi tarkoittaa esim. sitä, että uhrataan 2 % ensi kauden mestaruusmahdollisuuksista, koska tällä uskotaan nostettavan sitä seuraavan kauden mahdollisuuksia 5 %.
Reunaehtona ovat aina rajalliset resurssit. Pieni päätös sitoo eurot tänne ja on pois tuolta. Mihin osa-alueeseen ensi kaudella kannattaa satsata näitä resursseja, jotta toimitaan kokonaistaloudellisesti? Yksi näkökulma on, että Tapparalla on kaksi kehitysikäistä sentteriä, joita kehitetään parhaiten vastuuta antamalla. Silloin kylvetään tänään jotain, mitä niitetään huomenna.
Em. syystä on perusteltu strategia (en sano, että oikea, vaan perusteltu) jättää joukkueen kehittyville kärjille kaista eteenpäin auki ja siirtää euroja jollekin muulle sektorille – esim. kovan luokan maalintekijään ja/tai liideripakkiin – enemmän kuin sinne muuten olisi varaa laittaa. (Sivumennen sanoen yksi mahdollisuus on myös säästää rahaa eli siirtää sitä tulevaisuuteen. Tästä on viime kausilta huonoja kokemuksia, kun niukkuuden filosofia on johtanut näivettymiseen ja näennäiset säästöt ovat syöneet tuloja ja johtaneet tappioihin. Järkeväkin säästö eli paukkujen siirtäminen huomiseen on mahdollista. Missä on budjetin kokoa kuvaavalla käyrällä se matemaattinen piste, jossa joukkueesta säästetty 10 000 € alkaa olennaisesti syödä tulosta kentällä ja lompakossa – siinäpä pulma!)
Tästä priorisoinnin näkökulmasta on perusteltua, että kolmas kärkisentteri on Makkonen eikä "Perrin". Makkonen voi kantaa tilapäisesti isoa vastuuta, mutta sopeutuu ominaisuuksiltaan hyvin, paremmin, pienempään kiekolliseen rooliin. Hän ei ole "tulppa" vaan hyvin joukkuehierarkiassa liikkuva palanen, jonka peliajan laskeminen alle varttiin/peli ei ole yhtä ongelmallista kuin "Perrinin". (Taas sivumennen sanoen, "Perrin" on tässä huonohko koodinimi, koska Perrin tunnetaan erinomaisena joukkuepelaajana. Pääsääntöisesti kuitenkin tähtisentterin pudottaminen pienelle peliajalle on ongelma joukkuekemian kannalta ja resurssien hukkakäyttöä.)
Jos resurssinäkökulmaa ei olisi, kannattaisi ilman muuta hankkia "Perrin" jokaiseksi kaudeksi. Hyödyt ohittaisivat haitat. Kun raha painaa vaakakupissa, liigan parhaan joukkueen rakentaminen ei ole sama asia kuin parhaiden pelaajien hankkiminen, varsinkaan pitkässä juoksussa. Painoa sanoilla "rakentaminen" ja "hankkiminen".
Kolikon kääntöpuoli on, että jos "kehittyville kärjille" jätetään liikaa "kaistaa auki", joukkueesta puuttuu vastuunkantajia. Olisiko tilanne näin Koskiranta-Barkov-Makkonen-kolmikolla, no siinäpä pähkinää purtavaksi.