Taas on Erkinjunttia ainakin kahdessa ketjussa sätitty ja tämäkin ketju sai sivun lisäpituutta. Täytyy kysyä, että onko kritisoijilla käsitystä kokonaisuudesta? Ihmeellistä nulputusta 1/2/3-ketjuista, kentällisnumeron tuomista tulosvastuista ja joutavia Bödker-Erkinjuntti-vertailuja. Fakta on se, että Tappara on tehnyt liigassa neljänneksi eniten maaleja (101) ja tällä tahdilla ollaan noin 180 maalin kausitahdissa jos otetaan pientä korjauskerrointa ylöspäin alkukaudesta johtuen, tasaisella tahdilla sitten 173 maalia. Se on kova parannus viime kausiin, mutta ovathan olosuhteet ja materiaalikin tasokkaampia.
07-08 130 kutia, 6,9 %
08-09 106, 6,6 %
09-10 170, 5,9 %
10-11 164, 6,7 %
11-12 106, 13,2 %
Lainauksessa on EJ:n laukaisuprosentit viime kausilta. Jos otetaan keskiarvoprosentiksi vaikka 7,00 %, tarkoittaisi se nykyisellä 109 laukauksella seitsemää-kahdeksaa maalia. Se olisi ihan normaalia EJ:n suoritustasoa,
mutta muuttaisiko se sitä kokonaisuutta, jota Rautakorven täytyy aina ja ensimmäisenä ajatella, eli joukkueen etua? Olisiko sillä ratkaisevan suuri merkitys, olisiko joukkue tehnyt tässä vaiheessa
101 vai 108 maalia? Olisiko se edes perustellusti vaadittua ottaen huomioon alullepantu ja mainostettu prosessinomainen pelinkehittäminen? Pelaajat eivät ole koneita, jotka omaksuvat heti oikealla tavalla käsketyn asian, vaan jokainen pelaaja on yksilö ja oppii soveltamaan imettyjä asioita eri tahdilla ja kun pistetään viisi yksilöä samaan aikaan yhteen kentälle, prosessin kehitys kenttätasolla ennestään vaikeutuu, kun opitut asiat pitäisi saada vielä synkronoitua samalle aaltopituudelle eri yksilöiden välille.
Tässä "101 vai 108 maalia"-ajattelussa otetaan huomioon vain Erkinjuntin yksilöonnistumisten parempi tehokkuus. Jos Erkinjuntti olisi tällä kaudella jossakin pelissä tai parissa omassa laukauksessaan onnistunut maalinteossa, se olisi vain voinut viedä jatkotilanteesta syntyneen jonkun toisen tekemän maalin EJ:n nimiin. Mielestäni tämä viimeinen virke kuvastaa absurdiudessaan tätä vaatimustasoa ja kritiikin määrää, mitä täällä palstalla EJ:tä kohtaan annetaan. Onko EJ:n tekemä maali siis arvokkaampi kuin Connollyn tai Koskirannan, esimerkiksi?
Pari edellistä kappaletta olivat oikeastaan lillukanvarsia, mutta haluaisin vain painottaa sitä ajatusta, että voiko Erkinjuntilta perustellusti odottaa esimerkiksi viime kauden virettä, jolloin EJ oli oikeasti ykköskentän tulosvastuulla helvetin paljon enemmän yksin kuin tällä kaudella ja sai vapaammat kädet itsensä toteuttamiseen ilman nykyisiä suuria pelitavallisia linjauksia. Viime kaudella ei ollut tietoakaan tämän kauden pelitapanyansseista, venkslattu valmennus pyrki parsimaan jonkun osa-alueen (puolustuksen) kasaan siinä jotenkuten onnistuen, eikä Dufva suhtautunut yhtä suurella paneutumisella Tapparaan kuin Rautakorpi projektinsa alettua. Yksittäiset pelaajat saivat suuremmat vapaudet toteuttaa itseään ja Erkinjuntti pelitaitavana sekä yllättävänä pelaajana nousi esiin heikosta massasta.
Rautakorpi haluaa, että joukkue pelaa tietyllä tavalla ottelusta toiseen, niin kuin pelitapa-ajattelussa pitääkin. Erkinjuntti tukee Rautakorven peliajatusta kiekon pitämisestä, pitkistä hyökkäyksistä ja paineen luomisesta ja tämän ajattelun pohjana on se, että mitä enemmän omalla joukkueella on kiekko, sitä vaarattomampi vastustaja tuloksellisesti on itselle. Kiekonmenetyksiä tulee pelaajalle kuin pelaajalle, mutta tuntuu, että täällä palstalla EJ:n kiekonmenetykset ovat kertoimen kanssa tarkasteltuja, niin kuin tietyllä tapaa "ratkaisupelaajan" kanssa pitäisikin, mutta rajansa kaikella. Suhdanteet muuttuvat urheilussa, pelaajan yksittäisen pelin suoritustasoon vaikuttaa huru mykke paljon eri tekijöitä ja iso kuva kannattajien silmissä häviää helposti yhden heikon pelin/parin heikon suorituksen jälkeen jopa nollaten mahdolliset aiemmat onnistumiset.
Kevätkausi on vasta edessä ja vajaa puolet sarjasta on jäljellä. Toiset taantuvat ja toiset parantavat, niin kuin tänäänkin nähtiin, kun Makkosen ja Malisen kentät saivat kehuja aina Rautakorvelta asti. Onnistumiset ruokkivat onnistumisia niin yksilö- kuin joukkuetasolla. Erkinjuntilla on onnistumispaineita ja varmasti helpottaisi joukkuetasollakin tekemistä, kun ykköskorin kaverit onnistuisivat suuremmalla prosentilla. Kentällisiä ei kannata lähteä sotkemaan sotkemisen ilosta eikä Rautakorpi siihen alennukaan, mutta perustellut ja pitkäaikaisemmat muutokset (esim. 5 peliä) voisi olla hyvä kokeilu, jos ei muuta niin kevättä ja ratkaisuvalmiuden nostoa silmällä pitäen.
