Totaaliset suunnanmuutokset ovat harvinaisia, mutta näinköhän taustalla on itseluottamus tai joukkueen henkinen tila...? JYP starttasi viime kauden huonosti, jonka jälkeen jyräsi runkosarjassa kuin juna. Tälläkin kaudella joukkue on jo esittänyt jonkinasteisen V-käyrän, ollen nyt taas lähellä top-6 sijoituksia. Jos oikein muistan, niin Porin keväänä 2006 Ässät ei menestynyt syyskaudella, mutta oli runkosarjan kevätpuolella erittäin vahva (muistaakseni 2. paras!) - jotkut luulivat Tapparan saaneen helpon vastuksen.
Yleensä heikon menestyksen takana on useampia isoja virheitä tai muita tekijöitä. Valmennuksen osaaminen on iso tekijä, kuten myös kesäharjoittelukausi. HIFK:lla on paljon haasteita: Joukkue on rakenteellisesti väärin kasattu, valmennus vaihtui aivan eri tyyppiseen, MV ongelmat, mestaruuskrapula, ennakkosuosikin asema, kaikille vastustajille himoittu päänahka. Lisäksi organisaatio on kohdellut tiettyjä viime kevään runkopelaajia jokseenkin erikoisesti.
IFK onkin kiinnostava seurattava - tuleeko ryhtiliike runsaan yksilötaidon voimin, pelisysteemin kautta vai jättääkö tulematta. Jos joukkue raivaa tiensä top-6:seen, niin tapahtuuko playoff-peleissä tason nosto, tai löytyykö joukkueesta aineksia toistaa Bluesin temppu ja nousta jatkoon säälipeleistä?
Hiitelän ja Dufvan vertailu on sinänsa väärin, että Ilveksen pelillisestä valmennuksesta vastaavat Raipe ja Kangasalusta. Dufva tuli joukkueeseen joka on pelannut vailla mitään ideaa viimeiset 3 kautta. Ilves onnistui positiivisesti viime kaudella vauhdikkaalla coast-to-coast kiekollaan, joka vaatii joukkueelta 105%:sta luistelua illasta toiseen. Kärpät-matsin perusteella joukkue olisi nyt heräämässä tähän tosiseikkaan (joskin Kärpät oli surkea). Molemmat joukkueet on kasattu ihan päin persettä, laiminlyöden kenttäpelaajien tärkein pelipaikka (sentterit). Ilves myös sotki nuoren joukkueen kemiaa roudaamalla paikalle vanhoja starboja, joiden nöyryys pelaamiseen ei ole riittänyt.