Tulipahan nyt nähtyä Urhon kautta ilveen eka peli tällä kaudella. Onhan tää meidän Tapparankin peli aikamoista kuraa ollut viime ajat (lue: ennen Dufvaa), mutta kyllä naapurin peli on vieläkin enemmän sekaisin kuin meillä koskaan. Ilves oli aivan heittopussi Pelicansin pyörityksessä. Organisoiduista hyökkäyksistä ei ollut tietoakaan, puolustuspelissä ei mitään tolkkua ja niitä harvoja maalintekopaikkojakaan ei viety loppuun asti, ikäänkuin bensa olisi loppunut. Kerrassaan munatonta touhua. Kolmannessa erässä Pelsuille vähän selkä suoristui, kun 0-5 oli taululla ja Ilves pääsi jäähyjen ja Immosen käden ansiosta vähän kaunistelemaan lukemia, mutta missään vaiheessa Ilves ei ollut hallitseva osapuoli.
Tuntuu siltä, että tohon suohon ei muuta lääkettä olisi kuin valmennusportaan vaihto ja pari täsmähankintaa hyökkäykseen. Pelkällä nuoruuden innolla ja hyväveli -meiningillä ei vaan pärjää nykypäivän sm-liigassa. Koko Ilveksen joukkue rakentuu tällä hetkellä juuri noiden kahden teeman varaan.
Sekunnin sadasosan ehdin oleen harmissani Kangasniemen siirrosta pukukoppikäytävän toiseen päähän, mutta kyllähän pelaajan yleinen olemus sopiikin paremmin tuonne puolelle. Positiivisessa vai negatiivisessa mielessä? Sen kuvan saa jokainen mielessään muodostaa...