...
Sveitsiä voi pitää kyllä erittäin hyvänä mittarina ulkomaalaisvahvistuksen kyvykkyydestä, siinä mielessä että lähtöpassit tai vähintään siirto b-liigaan tulee välittömästi jos peli ei kulje. Hyökkäyspään onnistumisia vaaditaan, ja niitä varten ulkomaalaiset sinne hommataan. Myös Tarvainen hommataan tätä ajatusta varten, enkä usko että Tapparassakaan jarrukenttään tarvaista oltaisiin laittamassa. Kun sanot että Tarvainen ei välttämättä saisi arvoistansa pelipaikkaa, niin minä uskon, että Tarvainen saa juuri sen paikan kuin ansaitseekin.
Olen aiemmin tässä ketjussa esittänyt mielipiteen, että Tarvainen ei ole joukkuetta kannatteleva pelaaja, mutta ilmeisesti olet ensimmäinen joka on asiasta ainakin osittain samaa mieltä. Tarvainen ei yksin pysty tekemään juuri mitään nykykunnossaan (20-30p) ja tarvitsee sen pelinpyörittäjän joka dominoi kiekkoa ja tarvaisen tehtäväksi jää sitten lapioida lötää reppuun. Tapparassa erityisesti Kontiolan kiemurat hyökkäys päässä ovat sellaisia, että jos hänet ja Tarvainen laitettaisiin samaan kenttään, niin jompi kumpi joutuisi hakemaan aivan uudet luistelulinjat itselleen, siksi päällekkäisiä ne ovat. Barkov ja tarvainen täydensivät hyvin toisiaan viihtyessää paremmin kentän eri puolilla. Myös Hancock on enemmän Kontiolan kuin Barkovin tyylinen sijoittumiseltaan. Peltola on varmasti leftin kaverina enemmän Barkovin tyylinen pelaaja, tai näin ainakin Pelicans ajoilta muistelen. Öhman ei ole puoliksikaan Barkovin veroinen ruokkija vaan hänen avunsa tulevat parhaiten esiin pitkissä kiekon kuljetuksissa, joten hänet voi siinä mielessä jättää pois laskuista.
Peltolaa pitää kommentoida vielä sen verran, että Lasse Jämsenkin osui liigassa Peltolan vierellä 23 ja 19 kertaa, joten siinä on vähän puukätisemmänkin kaverin hyvä pelata. Tarvainen on toki parempi kuin Jämsen, mutta tämä oli lähinnä viittauksena tuohon Tarvaisen suoritukseen. Tarvainen ei pysty tekemään kenestäkään muusta hyvää pelaajaa, mutta oikeasti hyvä pelaaja tekee ketjukavereistaankin hyviä. Tällaista voidaan mielestäni kutsua joukkuetta kannattelevaksi pelaajaksi. Vastaavasti roolitettuna meillä olisi mestaruuskaudella ollut monta kaveria, jotka olisivat todennäköisesti latoneet samanverran tai enemmänkin pisteitä kuin Tarvainen.
Mestaruuskaudella materiaali oli toki leveä(myös 00-01 ja 01-02), mutta se ei vähentänyt ykkös-kakkosketjun peliaikaa muuta kuin alivoimatilanteissa. Tasakentällisin pyöritettiin neljän ketjun rulettia, ja ylivoimalla mentiin käytännössä täysin Ojasen ja Barkovin ketjujen varassa. Alivoimalla harvemmin maaleja tehdään joten tehokasta peliaikaa tuli käytännössä juuri niin paljon kuin jaksoi pelata. Mitä sitten tulee Tarvaisen pelaamiin kausiin, niin mielestäni pelillisesti hän oli huipussaan 01 play-offeissa vaikka ei enää finaaleissa pystynytkään nousemaan esiin entiseen malliin. 01-02 Tarvainen ei enää haastanut vastustajan puolustajia samalla tavalla kuin aiemmin ja pelillinen taso laski (ei kovin paljon kumminkaan) vaikka pisteitä hyvin tulikin. Seuraava kausi oli suurimmaksi osaksi sellaista surffailua, että lähteminen pois Tapparasta oli pelillisesti ainoa mahdollisuus ja hän varmasti ymmärsi sen itsekkin. Tarvainen pelasi noin 15 peliä ilman maalin maalia kauden puolivälin paikkeilla, eikä koko kaudella varmaan onnistunut muu kuin muutaman kerran hyvä laukaus Barkovin nappisyötöstä (Barkovin urakin oli jo laskussa).
Loppupäätelmät. Tarvainen saattaa olla vaarallinen maalitekijä, mutta pelaamisen taso todennäköisesti ailahtelee ja varmaksi onnistujaksi häntä ei voi laskea mitenkään. Tarvainen pystyy pelaamaan perussyöttöpeliä, mutta ei hän mikään oivaltava pelaaja syöttöjen suhteen ole. Suurin osa syöttöpisteistä tulee reboundien kautta, joita jonkun työmyyrän on lapioitava sisään.
Tarkennettakoon se nyt tähän, että minulla ei ole yhtään mitään tarvaista vastaan henkilönä eikä muutenkaan. Suhtaudun häneen pelaajana omasta mielestäni täysin objektiivisesti. Muut tuntuvat tällä palstalla ylentäneet hänet sellaiselle tasolle, jonne hän ei viimeisimpien esitystensä perusteella todellakaan kuulu. Menneitten vuosien glooriassa eläminen ja peruutuspeiliin katsominen ei ole koskaan tuloksekkaan ja perustoiltaan terveen toiminnan lähtökohta, eikä se sitä tule ikinä olemaankaan.
