Ei tämä nyt häävisti mene Hirvosen Saminkaan osalta.
Jos puhutaan vaihteeksi puhtaasti valmennuksellisista asioista, niin hyökkäykseen lähdön organisoiminen on aivan perusasia jääkiekossa ja Tapparan monista pelillisissä ongelmista se isoin. Se on tökkinyt läpi kauden, lyhyitä parempia jaksoja lukuunottamatta. Jos uskotaan, että Tapparalla on kuitenkin liigatason pelaajia, niin silloin nykytilanne menee valmennuksen piikkiin. Toinen vaihtoehto on että pelaajamme eivät ole liigatasoisia.
Tapparan hyökkäyksiin lähtö on kuin höntsysarjojen peleistä. Puolustajan syöttö kestää liian kauan, ja hyökkääjät karkaavat jonnekin keskialueelle seisoskelemaan - vastustajalla on hyvä tovi aikaa ryhmittyä puolustusasemiin. Tarjontaa lyhyeen syötöön ei ole, ja vastustajan kärkikarvaaja paineistaa, häiriten samalla pakki-pakki syötön mahdollisuutta. Tässä tilanteessa Tapparalla näyttää olevan kaksi variaatiota: Epätoivoinen pitkä syöttö hyökkääjälle, joka useimmiten on huonossa liikkeessä ja vartioitu. Lisäksi valmiudessa olevan vastustajan on helppo lukea nämä epätoivoiset yritykset ja syöttö päätyy vastustajan lapaan ja vastahyökkäykseen. Toinen vaihtoehto on pakki-pakki syöttö, mutta tämäkin on riskialtis, koska kärkikarvaaja on jo lähellä ja paineistaa kentän keskustan puolelta. Toinen vaihtoehto on siis hätäinen pakki-pakki syöttö, jota kärkikarvaaja jo tehokkaasti häiritsee, ja koska pakistomme kiekolliset taidot ovat hyvin rajalliset, on ongelmia niin syötön laadussa kuin vastaanottamisessakin. Koska tämäkin vaihtoehto tapahtuu hitaasti ja on helppo lukea, iskee vastustajan 2. karvaaja toiseen pakkiimme kiinni, josta seuraa vastustajan kiekonriisto ja usein maalintekotilaisuus.
Ässät-ottelussa (08.01.2010) tämä näkyi erityisen hyvin. Kotijoukkue pelasi hyvää viisikkopeliä ja organisoitui puolustukseen erittäin nopeasti. Pahimmillaan Tapparalla oli vaikeuksia päästä edes oman maalin takaa pois, eikä Ässien tarvinnut muuta kuin seistä perus 1-2-2 viisikulmiossa. Tapparalla ei ollut yksinkertaisesti minkäänlaista toistuvaa kuviota lähdöissään, ellei sellaiseksi lasketa edellisen kappaleen kuvauksia Tapparan pelistä.
Ongelma ei ole uusi - se on vaivannut koko kauden ja avauspelin kanssa oli vaikeuksia myös koko Mikko Saarisen ajan. Mutta Saarisen aikana jos lähtö juuttui omaan päätyyn, oli käytössä edes wanhanaikainen sentterin nouto maalin takaa (Erityisesti Lehterä, Ojanen), joka sitten syötöin tai jättösyötöin lähti levittämään peliä ja tuomaan kiekkoa kohti keskialuetta. Nyky-Tapparalta ei onnistu edes tämä.
Onko siellä taustalla olemassa joku kuvio, mutta pelaajat eivät vain ole sitä täysin sisäistäneet, joka aiheuttaa epävarmuutta? Voisi kuvitella, että ammattimiehet jotka ovat parikymmentä vuotta kiekkoa tahkoneet tekaisisivat paremmat hyökkäyksiin lähdöt vaikka sitten intuitiolla, puhtaasti selkärangasta. Nykykuvio onnistuu puulaakitason pelaajiltakin - tosin sielläkin se aiheuttaa täysin samat ongelmat kuin liigatasolla.
