Ennen kaikkea tuo hyökkääminen ja siihen lähteminen on hidasta. Jokainen kerta yritetään laidan kautta ja lopputulos on pääsääntöisesti se, että kiekko heitetään punaselta kulmiin ja perään ei keretä.
Esim. IFK:n hyökkääminen oli paljon järkevämpää ja harjoiteltua, melkein järjestään jos laituri joutui ahtaalle, kiekko siirrettiin katsomatta keskelle ja siellä oli yllättäen oma kaveri, niin kuin pitääkin. Meillä tämä taas yleensä kääntyy siihen, että jos ennen punaista ollaan paskat housussa, saadaan ihailla pakki-pakki-pakki-pakki-roikku näytelmää.
Kaiken lisäksi hyökkäyspäässä on edelleen kaksi kaveria kiekon perässä kun ei tiedetä kumpi ottaa, siinä sitten pelin tiimellyksessä paperi-kivi-sakset leikki pystyyn ja kaveri on jo purkanut kiekon pois.
Tähän vielä päälle tuo mielikuvitukseton YV jossa ei saada kuin maksimissaan yhden kerran per peli rauhoitettua tilanne. Sitten sekin katoaa siihen, että jäädään seisomaan ja kiekko ei liiku tai sitten epätoivoinen syöttöpakille joka kokeilee RBK:n polkkarien kestävyyttä.
Vähän ollaan kyllä hukassa mutta AV jostain syystä toimii hyvin.